Jugoslavialla pelätään olevan kemiallisia aseita

Sekä amerikkalaiset että NATO:n sotilasstrategit ovat huolissaan siitä, mihin paineen alaiseksi joutunut Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevic saattaisi turvautua, jos NATO lähettää maajoukkoja Kosovoon.

Yhdysvaltain puolustusministeriön lähteiden, amerikkalaisten tiedusteluraporttien ja riippumattomien asiantuntijoiden mukaan ei ole epäilystäkään siitä, että Jugoslavialla on varastoissaan tappavia kemiallisia aseita.

Tämä ilmenee Yhdysvaltain sotilaallisen tiedustelupalvelun DIA:n raportista tammikuulta 1998 ja ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin raportista vuodelta 1997.

Human Rights Watch sanoi myös vuonna 1998 pystyvänsä todistamaan, että kenraali Ratko Mladicin johtamat Bosnian serbijoukot käyttivät äärimmäisen vaarallista BZ-kaasua muslimeja vastaan Srebrenicassa heinäkuussa 1995.

BZ-kaasu aiheuttaa uhreissa voimakkaita harha-aistimuksia ja hourailua ja on kokonaan kielletty kemiallisia aseita koskevan kansainvälisen sopimuksen nojalla.

Yhdysvaltain ulkoministeriö sanoi tosin marraskuussa 1998, ettei ole todisteita BZ-kaasun tai muiden kemiallisten aseiden käytöstä Srebrenicassa.

Viime viikolla Yhdysvaltain puolustusministeriön lähteet sanoivat, ettei ole myöskään todisteita tällaisten aseiden käytöstä Kosovon albaanisiviilejä tai UCK-järjestön sissejä vastaan.

Tästä huolimatta sanomalehti New York Timesin haastattelemat Yhdysvaltain puolustusministeriön lähteet eivät epäile BZ-kaasuvarastojen olemassaoloa Serbiassa, johon Kosovo kuuluu.

Lähteiden mukaan Serbialla saattaa myös olla varastoissaan sinappikaasua ja tappavaa sariini-hermokaasua.

Sariini

Sariini saattaa tappaa tai aiheuttaa vakavia sairaustiloja, vaikkei sitä käytettäisi ohjusten taistelukärjissä. Tästä todisti japanilaisen Aum Shinro Kyo -lahkon terrorihyökkäys Tokion metroa vastaan vuonna 1995.

Kaksitoista ihmistä sai surmansa ja tuhannet vammoja, kun lahkon jäsenet pistivät reikiä nestemäistä sariinia sisältäviin muovipusseihin.

Pelkästään vuosina 1986 ja 1987 Jugoslavia valmisti 250 sariinilla täytettyä tykistökranaattia, jotka varastoitiin, kirjoittaa arvostettu ammattilehti Applied Science and Analysis.Lehden mukaan Jugoslavialla oli 90-luvun alkupuoliskolla ohjelma 3 000 sariiniohjuksen ja 100 sinappikaasulla täytetyn tykistökranaatin tuottamiseksi.

Osa näistä kemiallista aseista tuhottiin myöhemmin, ja läntiset asiantuntijat ovat epävarmoja varastoissa vielä olevien aseiden määrästä.

Neljä keskusta

Serbiassa on neljä kemiallisten aseiden tuotantolaitosta, sanoo amerikkalainen kemiallisten aseiden tuntija Jonathan B. Tucker Montereyn Kansainvälisten tutkimusten laitoksesta.

Yksi näistä tehtaista siirrettiin vuonna 1992 Bosniasta Lucaniin Etelä-Serbiaan Jugoslavian armeijan tiukassa valvonnassa.

Applied Science and Analysis -lehden mukaan on epäselvää, mitä tapahtui 30 tonnille CH3POC12-kemikaalia, jotka siirrettiin Mostarin tehtaasta vuonna 1992. Ainetta käytetään sariinin ja muiden kemiallisten aseiden valmistukseen.

Ydinaseita

Tiedossa ei ole, onko Jugoslavia kehittänyt biologisia aseita (esim. bakteeriaseita), mutta Yhdysvaltain puolustusministeriö on hyvin huolissaan siitä, mitä kätkeytyy Vincan ydintutkimuslaitokseen muutamia kymmeniä kilometrejä Belgradista kaakkoon.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelun mukaan laitoksessa on vähintään 2 kiloa korkearikasteista uraania, 53 kiloa uranium-235:ttä ja 10 kiloa käytettyä ydinreaktorin polttoainetta.

Sanomalehti Washington Postin haastattelemat puolustusministeriön asiantuntijat pelkäävät, että epätoivoinen Milosevic voisi käyttää aineita NATO:n joukkoja vastaan.

NATO:n suunnittelijat ja lentäjät ovat saaneet ankarat ohjeet olla iskemättä Vinca-laitokseen tai lännen tunnistamiin kemiallisten aseiden varastoihin, koska myrkkyjen vuotamisesta voisi olla katastrofaalisia seurauksia siviiliväestölle.

- Jos presidentti Milosevic joutuu selkä seinää vasten, on ajateltavissa, että hän harkitsee kemiallisten aseiden käyttöä viimeisenä keinona, Tucker varoittaa. Hän kehottaa NATO:n mahdollisia maajoukkoja varautumaan tähän.

STT-IA
23.4.1999