 |
 |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi
23.4.1999
Amerikkalaisen unelman hinta
Ainakin 15 hengen kuolemaan ja yli 20 haavoittumiseen johtanut murhenäytelmä kertoo karua kieltään amerikkalaisen yhteiskunnan tilasta, olletikin kun tapaus ei ole laatuaan ensimmäinen - eikä todennäköisesti viimeinen.
Onko sellainen yhteiskunta terve, jossa aseen kantaminen on jokamiehen oikeus, jopa velvollisuus ja edellytys omalle koskemattomuudelle? Mitä kielii yhteiskunnasta ja sen jäsenten ihmiskäsityksestä se, että jokaisen on valmistauduttava tarvittaessa väkivalloin ja aseinkin puolustamaan koskemattomuuttaan ja henkeään?
Onko terveen yhteiskunnan merkki, että lapsesta lähtien voi tai pitää kulkea aseistautuneena, koulutkin on varustettava metallinpaljastimella ja koulujenkin on ryhdyttävä erityisiin turvatoimiin varsinaisen koulutyön turvaamiseksi?
Tai mistä kielii se, että - tässä tapauksessa - uusnatsistisen "Trenchcoat Mafian" on sallittua toimia siinä kuin muidenkin ääriliikkeiden? Eikö yhteisön hälytyskello soi, jos se toimintavapauden nimissä sallii myös itseensä tai osaan itseään vihamielisesti suhtautuvan ryhmän toiminnan.
Vapaus on ihanne, jota on syytä hellien vaalia ja harkiten kahlita. Littletonin tapauksen ja sen taustojen valossa amerikkalaiseen käsitykseen vapaudesta ei kuitenkaan mitenkään liity vapauden ehdoton aisapari, vastuu. Tuntuu kuin moniarvoisuus tarkoittaisi kaikkiarvoisuutta ja kaiken sallimista.
Sivistyneellä länsimaisella demokratialla on myös muut ihanteensa. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu oikeus olla lapsi ja nuori. Normaaliin kasvuun ja kasvatukseen liittyy yleisesti ottaen hyvän ja pahan sekä sääntöjen ja normien oppiminen ja opettaminen.
Ensisijainen vastuu on vanhemmilla, joiden on uskallettava olla vanhempia ja kannettava vastuunsa. Muitakin kasvattajia lapsilla ja nuorilla taipaleensa varrella toki on, mutta kodin kasvatusvastuusta ei kukaan lapsia hankkinut voi vetäytyä.
Vastuusta ei voi vetäytyä yhteiskuntakaan. Yltiöliberalismin tai kapitalistisen vapauden taakse on paha kätkeytyä, kun rekyyli ilmenee lasten ja nuorten käsittämättömänä häiriökäyttäytymisenä, väkivaltaisuutena tai huumeidenkäyttönä.
Littleton on murheellinen esimerkki. Mutta amerikkalaisen yhteiskunnan arvomaailmasta ja moraalista liikkuu suusta suuhun -menetelmällä maailmalla, par´aikaa Euroopassakin, muitakin esimerkkejä.
ILPO KIURU