Neuvostojoukot marssivat Afganistaniin 20 vuotta sitten
Neuvostojoukkojen marssi Afganistaniin 20 vuotta sitten syöksi maan sotien kierteeseen, jolle ei näy loppua vieläkään. Neuvostoliitolle hyökkäys oli "Moskovan Vietnam", suurvallan nöyryyttävä tappio vähäpätöiseltä tuntuneelle vastustajalle.
Neuvostojoukkojen tunkeutuminen Afganistaniin
alkoi joulukuussa 1979. Kommunistit olivat 1978
kaapanneet vallan Afganistanissa, Neuvostoliiton
naapurimaassa, mutta kommunistien valta näytti
horjuvalta.
Maitten väliseen ystävyyssopimukseen vedoten
Neuvostoliitto aloitti joukkojen vyörytyksen
Afganistaniin 27. joulukuuta 1979. Myöhemmin
Afganistanissa olevien neuvostojoukkojen määrä
nousi ajoittain yli 100 000:een.
Yhdysvallat tuki muslimisissien, mujahedinien,
taistelua Afganistanin hallitusta ja
neuvostomiehittäjiä vastaan.
- Ammuimme alas
monta helikopteria, muistelee sissiveteraani
Ahmed Maftun Kandaharissa.
- Mutta sitten
venäläiset ryhtyivät käyttämään panssaroituja
helikoptereita, ja meidän tappiomme kasvoivat.
Kerroimme tilanteesta amerikkalaisille ja saimme
uusia ohjuksia, joilla pystyimme tuhoamaan
panssaroituja helikoptereita.
Sodan jäljet kaikkialla
Sodan jäljet näkyvät yhä kaikkialla
Afganistanissa. Katujen varsilla on romuttuneita
neuvostopanssareita, ja yhä edelleen näkyy
runsaasti punaisiksi maalattuja kiviä, jotka
varoittavat miinakentistä.
Afganistanin painajainen ei päättynyt sen
enempää neuvostojoukkojen vetäydyttyä
Afganistanista helmikuussa 1989 kuin myöskään
1992. Silloin muslimisissit valtasivat
pääkaupungin Kabulin ja syöksivät lopullisesti
vallasta presidentti Najibullahin, jonka
Neuvostoliitto oli nostanut valtaan.
Sissit olivat tuskin saaneet Najibullahin
kukistettua kun he jo aloittivat oman keskinäisen
sodankäyntinsä. Sissien keskinäisissä taisteluissa
tuhoutui myös Kabul, joka sijaitsi sissien
rintamalinjojen välissä.
Vuonna 1994 käynnisti ääri-islamilainen
Taleban-liike oman sotansa - tavoitteenaan
sisällissodan lopettaminen.
Taleban on lähes onnistunut tavoitteessaan. Tällä
haavaa Talebanin vallan ulottumattomissa on vain
sissijohtaja Ahmed Shah Masoodin alue Panjshirin
laaksossa.
Jälleenrakennus ei ole alkanutkaan
Afganistanin jälleenrakennus ei ole vielä
oikeastaan alkanutkaan. Ulkomaailma suhtautuu
torjuvasti Afganistanin Taleban-valtiaisiin, jotka
sortavat naisia, eivät salli tyttöjen koulunkäyntiä
ja käyttävät sellaisia rangaistuksia kuin käsien
katkominen varkailta.
Erityisen kielteisesti
Talebaniin suhtautuu nykyisin Yhdysvallat, joka
syyttää Afganistania terroristijohtajansa
pitämänsä Osama bin Ladenin suojelemisesta.
Afganistanin eristyneisyys on johtanut mm.
elintarvikkeiden hintojen nousuun. Kabulin
asukkaiden kasvoista on selvästi nähtävissä, että
kaupungissa on puute leivästä.
Maan valuutan
arvo laskee kaiken aikaa, ja valtaosa ihmisistä on
jo aika päiviä sitten myynyt kaiken omaisuutensa
leivän hankkimiseksi.
Talouden kaksi tukea
- Talebanien talouspolitiikka nojaa kahteen
tukeen: huumeisiin ja salakuljetukseen.
Lopputulos voi olla vain huono, varoittaa eräs
läntinen diplomaatti.
Afganistanin kautta
salakuljetetaan mm. televisioita ja jääkaappeja
Pakistaniin tullimaksujen välttämiseksi. Oopiumia
taas tuotetaan Afganistanissa tällä haavaa
enemmän kuin koskaan aiemmin.
Tällaiset seikat eivät kuitenkaan saisi monien
asiantuntijoiden mielestä olla esteenä Talebanin
hallituksen tunnustamiselle. Muutoksia voisi
näiden asiantuntijoiden mukaan tapahtua
Afganistanissa vasta kun länsi ryhtyy tosissaan
neuvottelemaan Talebanin kanssa.
Taleban
vakuuttaa olevansa tähän valmis.
- Mutta sanommepa mitä tahansa, kukaan ei
kuuntele meitä, sanoo Talebanin ulkopoliittinen
asiantuntija Abbas Stanaksai.
STT-IA
23.12.1999
Ulkomaat -sivulle
|