Yhden lapsen politiikan sukupolvi osaa nauttia elämästä

Uusi aika tuli Kiinaan etuajassa

Vilkasta on myös Sanlitun-kadulla, Beijingin baarien keskittymässä.
- Lady massage, houkuttelee mongolialainen nainen kirpeässä pakkasilmassa. Maailman vanhimman ammatin harjoittajat tarjoavat estoitta palveluksiaan punaisten taksien valokiilassa.

Kiinalaisnuoret parveilevat kymmenissä baareissa, juovat olutta ja tanssivat pöydillä. Välillä maistellaan pikkuravintolassa pitsaa tai ranskalaisia. Pintapaikka Bananan 30 yuanin eli reilun 20 markan pääsylippu ei ole suuri kynnys varakkaiden perheiden lapsille.

Kiina näyttää elävän uutta aikaa jo ennen vuosituhannen vaihtumista. Enää ei puhuta kulttuurivallankumouksen kadotetun sukupolven lapsista, joilta jäi koulut kesken ja arvomaailma käännettiin ylösalaisin.

Kiinan 1970-luvulla aloittaman syntyvyyden säännöstelyn seurauksena maahan on noussut sukupolvi, joka on ollut ikänsä suvun huomion keskipiste. Nyt nämä ensimmäiset pikkukeisareiksi kutsutut ovat varttuneet nuoriksi aikuisiksi.

He olivat vielä lapsia, kun demokratiaa vaatineet opiskelijat istuivat nälkälakossa Tiananmenin aukiolla keväällä 1989. Mielenilmaisu päättyi verisesti, kun Kiinan vapautusarmeija tukahdutti "vastavallankumouksen kapinan".

Kukaan ei usko, että kasvaneita pikkukeisareita saisi Tiananmenin aukiolle samalla tavalla värjöttelemään ainakaan demokratian tai ideologian takia. Yksilapsisten perheiden jälkeläisiä lähihistorian tapahtumat kiinnostavat yhtä vähän kuin Kekkosen aika suomalaisnuoria.

Uuden ajan kiinalaiset ovat nauttineet korkeammasta elintasosta ja hygieniasta kuin yksikään aikaisempi polvi. He haluavat sitä mitä kaikki muutkin nuoret - matkustaa, seurustella, kuluttaa ja nauttia vapaasti elämästä. Ensi kertaa ainakin osa voi toteuttaa haaveitaan.

Mutta ajat ovat muuttuneet muidenkin kuin nuorten osalta. Valtionyritysten yksityistäminen on tuonut potkua Kiinan palvelualoille, joissa ynseääkin apaattisemmat työntekijät ovat lamaannuttaneet yhteiskunnan toimintoja vuosikausia.

- Voinko auttaa, huutaa nainen englanniksi nuhruisen Yuan Dong -hotellin vastaanottotiskin takaa.

Voiko tämä olla se sama edelleen yhtä räikeästi meikattu kiinatar, joka seitsemän vuotta sitten puhui vain kiinaa ja sitäkin vain silloin kun halusi.

Kaukana takana ovat myös ne kunnon ajat, kun ulkomaalainen "laowai" keräsi kiusallista tuijotusta osakseen tai kun hänen puikoilla syöntiään seurattiin virnuillen. Maaseudulla tilanne on epäilemättä toinen. Takseissa, joita arvioidaan Beijingissä olevan vajaat 100 000, harva kuski jaksaa yrittää huijata turistia kunnolla.

Toisaalta, viiden tähden hotellissa huoneen oven lukko on rikki, sähkörasia ei anna virtaa ja likainen vesi jää lillumaan kylpyhuoneen pesualtaaseen.

Hotellin aamupala maksaa 60 markkaa ja alakerran karaokebaarin pääsylippu 175 markkaa. Henkilökunta ei ole kuullutkaan Financial Times -lehdestä.

Tuhansien totuuksien maassa voi sentään johonkin vielä luottaa.

STT-IA
23.12.1999

Ulkomaat -sivulle