Pääkonsuli Harry Helenius:

Luoteis-Venäjällä odotetaan pohjoisen ulottuvuuden poikivan alueelle EU-rahaa

- Täällä odotetaan jo, missä ovat rahat ja hankkeet. Siihen asti ei ole tietysti päästy, hän sanoo.

Helenius näkee kuitenkin Muurmanskista Viron rajalle ulottuvalla toimialueellaan jo pohjoisen ulottuvuuden ensimmäisiä "siemeniä" esimerkiksi energiayhteistyön tiivistymisessä.

Esimerkkeinä hän mainitsee Venäjän kaasu- ja öljyputkihankkeiden valmistelun, ja Fortumin Suomenlahden rannalle rakentaman polttoaineterminaalin.

Heleniuksen mielestä pohjoinen ulottuvuus -aloite on edennyt tyydyttävästi Brysselin byrokratian sokkeloissa.

- Ideana ei ollut aluksi niinkään aloittaa keskustelua Venäjän kanssa, vaan herättää EU:n jäsenmaat huomaamaan, että Suomen ja Ruotsin jäsenyys toi uuden maantieteellisen ulottuvuuden unioniin. Tässä olemme onnistuneet suhteellisen hyvin ja nyt käydään vuoropuhelua mm. Venäjän kanssa pohjoisen ulottuvuuden sisällöstä.

Kouriintuntuviin toimiin pääsykin on lähempänä, kun komissio Helsingin EU-huippukokouksen jälkeen työstää työohjelmaa.

Samaan aikaan EU:n ja Venäjän välien kiristyminen Tshetshenian-sodan takia saattaa tietää viivettä yhteistyöhankkeisiin, joissa Suomikin on mukana.

- Tämä voi heijastua lähialueyhteistyöhönkin mikäli päätetään esimerkiksi käyttää rahaa humanitaariseen apuun Tshetsheniassa, olisi se sitten muusta poissa, Helenius huomauttaa.

Hän toivoo, että Pietari jaksaisi kiinnostua EU:n ohella nykyistä enemmän myös Itämeren alueen yhteistyöstä.
- Siitä ei puhuta täällä juuri koskaan. Pietarissa katsotaan edelleen Moskovaan päin.

Pienyrittäjien harjoituskenttä

Pietari on Moskovan ohella Suomen Venäjän kaupan toinen tukikohta, missä viimevuotinen ruplan romahdus näkyi viennin kutistumisena ja toimintojen supistamisena. Helenius arvelee, ettei paluuta entisiin huippulukuihin esimerkiksi elintarvikeviennissä enää ole.

- Venäläiset sanovat itsekin, että se on hyvä, Helenius sanoo viitaten siihen, että tuonnin putoaminen on parantanut kotimarkkinayritysten kilpailuasemaa.

Hän muistuttaa, että Pietariin on tultu Suomesta huonoinakin aikoina - kuten clearing-kaupan romahduksen jälkeen 1990-luvun alussa - tekemään jos ei muuta niin käteiskauppaa.

- Pietari onkin ollut viimeiset 10 vuotta pienille ja keskisuurille suomalaisyrityksille Venäjän-kaupan harjoittelualue.

Hän moittiikin pk-yrityksien vientiponnisteluja avittavan Finpron päätöstä sulkea Pietarin toimipisteensä.
- Se on lyhytnäköistä. Ei näitä asioita voida hoitaa Moskovasta eikä Helsingistäkään.

Muut EU-maat investoimaan

Helenius patistelee Suomea vetämään muita EU-maita mukaan Suomen lähialueiden sijoitustoimintaan - kilpailunkin uhalla.

Riskisijoittajalle olisi Luoteis-Venäjällä kohteita, joihin suomalaisen elinkeinoelämän rahkeet tai halut eivät riitä. Investoinnit voisivat puolestaan poikia tilauksia suomalaisvalmistajille.

- Täällä on paperiteollisuutta, jonka konekanta on vanhaa. Jokainen venäläinen tuntee Viola-juuston, mutta Pietarin pohjoispuolella ei ole yhtään juustolaa, hän heittelee esimerkkejä.

Hän ymmärtää hyvin suomalaisyritysten varovaisuuden. Investointisuoja on heikko, verottajan ja muiden viranomaisten kanssa asioiminen on mutkallista ja raaka-aineiden saanti voi tuottaa pulmia.

Häntä ei hetkautakaan Pietarissa monesti esitettävä moite suomalaisista laiskoina sijoittajina.
- Jos minulle sanotaan, että Saksa investoi, niin minä sanon, että onpa hyvä, että se investoi, hän hymyilee.

Pääkonsulinvirastoonkin on kertynyt kokemusta yrittäjien ja viranomaisten välille syntyvistä pulmista valtion tukemien lähialuehankkeiden kautta.

Konsulit ovat joutuneet rientämään apuun, kun esimerkiksi verottaja on iskenyt silmänsä apuhanketta varten maahan tuotuun tekniikkaan.
- Tapaukset ovat kinkkisiä, mutta aika usein on päästy ratkaisuun keskustelemalla. Se voi kyllä viedä aikaa, Helenius sanoo.

Valtavasti viisumeja

Pietarin pääkonsulinvirasto on Brysselin jälkeen Suomen suurin ulkomainen edustusto. Yksikön kokoa kasvattaa Pietarin lisäksi Petroskoissa ja Muurmanskissa toimivat viisumiosastot. Tänäkin vuonna yksikössä naputellaan kaikkiaan 170 000 viisumia.

Määrä on tippunut huippuvuodesta 1997, jolloin rikottiin 200 000 raja. Syynä on paitsi venäläismatkailijoiden kukkaronnyörien kiristyminen myös se, että monikertaviisumeja myönnetään aiempaa enemmän.

- Suomen ja Venäjän välinen raja on viisumipakosta huolimatta avoin. Jokainen venäläinen saa viisumin, jollei erityistä syytä ole, Helenius sanoo.

Hän on hyvin perillä Suomessa tunnetusta huolesta: matkailijavirrassa liikkuu myös hämärämiehiä.
- Tämä on kaikkien rajojen ongelma. Kontrollia rajalla on kehitetty ja itse asiassa sitä on aika paljon.

Rajaviranomaisten ja tullin lisäksi rikollisia aineksia metsästetään poliisiyhteistyön avulla. Heleniuksen mukaan venäläisten Suomen ostosmatkailu ei kärsinyt samanlaista romahdusta kuin kauppa.

Satunnaiskävijöiden lisäksi rajan yli ravaa "kameleita", jotka kantavat itään kassikaupalla kaikenlaisia tykötarpeita edelleen myytäväksi.

- Nyt ostetaan luksustavaroiden sijasta esimerkiksi rakennustarvikkeita. Ostosmatkailu on tärkeää Itä-Suomen keskuksille kuten Lappeenrannalle ja Imatralle. Tämä rajakauppa on hyvä meille ja hyvä naapurille.

Pietarilaiset tuovat tuliaisinaan myös Suomi-kuvan - rajan takana asuu ahkeria ihmisiä siistissä maassa, ja yhteiskunta toimii.

Heleniuksen mielestä myönteistä käsityksiä olisi aika syventää. Aineksia tähän voisi etsiä yhteisestä historiasta nyt, kun Pietarissa on kovasti kiinnostuttu 1800-luvun keisarillisesta ajasta, jolloin Suomi oli pikkuinen suuriruhtinaanmaa.

STT-IA
23.12.1999

Ulkomaat -sivulle