Työelämän uhkakuva ja miten siitä pääsisi eroon?
Sinnittelijät pyristelevät virtuaalitaloudessa vailla oman elämänsä hallintaa
Yrityksen tärkein tehtävä ei ole tuottaa tavaroita, vaan sen pitää tehdä tulosta osakkeenomistajien hyödyksi, kuuluu nykytalouden iskulause.
Historiantutkija Juha Siltala ja evankelis-luterilaisen kirkon
yhteiskuntatyön
sihteeri Ilkka Sipiläinen arvostelevat talouden muuttumista
itsetarkoitukseksi,
vaikka sen pitäisi olla hyvinvoinnin väline.
- Tämähän on kuin menisi ravintolaan syömään ja ovella
ilmoitettaisiin, ettei
tarkoitus ole tarjoilla hyvää ruokaa vaan tehdä tulosta omistajille,
Sipiläinen
huomauttaa.
Taloudesta on tullut korkein arvo, jonka paineessa ihminen ja
luomakunta ovat
menettäneet merkityksensä. Samalla työn ja vapaa-ajan ero on
hämärtynyt ja
kuluttamisesta on tullut ihmisten tapa toteuttaa itseään.
Suomi on markkinatalouden koulussa saanut mallioppilaan arvon, mutta
maan
eurokunto on tullut liian nopeasti ja ylhäältä johdettuna.
- Olemme alkaneet halveksia sitä, mikä on pientä ja läheistä, mutta
omille
tuntemuksille ei uskalleta antaa arvoa, Siltala sanoo.
Ihmisen hyvinvointia ei voi mitata pelkästään
bruttokansantuoteprosentteina,
mutta olisiko meillä varaa pelkkään nollakasvuun.
Kun työn tuottavuus kasvaa, syntyy lisää tavaraa ja palveluksia. Jos
niitä ei
kukaan halua ostaa, työttömyys lisääntyy.
Vaihtoehtoisesti sama tuotanto voitaisiin tehdä tehottomammin, jolloin
vapaa-aika lisääntyisi.
Maaninen kapitalismi pyörittää
Siltala kuvailee vuosituhannen loppua maanisen kapitalismin
aikakaudeksi, jossa
sinnittelijöiden joukko yrittää pysyä hengissä.
Maanisella kapitalismilla Siltala tarkoittaa aikaa, joka ei salli
heittäytymistä pois
järjestelmästä tai joka ei salli muuta kuin kasvamisen maailman
suurimmaksi tai
kuihtumisen pois.
- Tavallinen suomalainen haluaa maksaa asuntonsa ja sen jälkeen
vapautua
pakkotyöstä. Sama pätee pienyrittäjään, jonka haaveena on saada yritys
pyörimään alkuponnistelujen jälkeen omillaan, Siltala sanoo.
Onko tämä hyperkilpailu loppujen lopuksi välttämätöntä?
Siltala ja Sipiläinen lähtevät siitä, että ihmisellä on oltava
muutakin kuin
työelämä.
Sipiläisen mukaan ihmisen korkein arvo ei saa olla taloudellinen hyöty
ja
markkinoiden toimivuus.
- Meidän on valittava suhteellinen tehottomuus, ja suosittava laiskaa
pääomaa,
joka makaa ihmisen turvana esimerkiksi omistusasunnoissa ja
suojatyöpaikoissa.
Bruttokansantuoteprosentit eivät täytä ihmisarvoisen elämän
edellytyksiä,
Siltala sanoo.
Hiekalle rakennettu
Kirkon termein ilmaistuna olemme rakentaneet yhteiskuntamme hiekalle.
Kirkko lähtee ajatuksesta, että suomalaiset ovat sisäistäneet työn
etiikan hyvin:
Mieluummin otetaan työtä vastaan kuin ollaan ilman. Mihin tahansa ei
kuitenkaan haluta suostua. Eikä pitäisi olla pakkokaan.
Siltalan mukaan Suomeen on syntynyt turvaton suorittajareservi.
- Itse asiassa perinteisen savupiipputeollisuuden duunari oli nykyistä
tehotyöläistä
itsenäisempi. Hänen elämäänsä säätelivät työehtosopimukset ja hän sai
ylitöistä
korvauksen. Loppujen lopuksi duunarille jäi aikaa haaveilla itsensä
toteuttamisesta ja ottaa osaa kansalaistoimintaan, sanoo professori
Siltala.
Helsingin yliopistossa työskentelevän Siltalan erikoisalue on
psykohistoria. Se
käsittelee aikuisten ihmisten tapaa rakentua suhteessa toisiinsa ja
sitoa
tunteitaan yhteiskunnan kuvastossa käsiteltäväksi.
Siltalan mielestä tämän ajan suurimpia harhoja on ylenpalttinen
yksilöllisyyden ja
yrittäjyyden ihannointi, kun yritykset ulkoistavat palvelujaan.
Yrittäjäksi huijattu entinen palkkatyöläinen kantaa riskit, mutta hän
ei ole
oikeasti vapaa työssään, koska joutuu toimimaan ostajan markkinoilla.
Virtuaalitalous toimii sijoittajien ehdoilla
Siltala ja Sipiläinen ovat myös yhtä mieltä siitä, ettei nykyinen
tohottaminen ole
hyväksi. Kummatkin kannattavat oikeutta laiskuuteen.
- Lutherin aikana ihmisiä uhkasi nälkäkuolema, jos työt jätti
tekemättä. Nyt kun
osa ihmisistä on työtä vailla ja tuotetaan paljon turhaa, voisi
ajatella, että
puurtaminen ja ahkerointi ovat vahingollisia, Sipiläinen sanoo.
Turha tuotanto koettelee luomakunnan, jota myös ympäristöksi
kutsutaan,
voimavaroja.
- Ihmisellä on ympäristö lainassa ja hän on riippuvainen samoista
asioista kuin
luonto, Sipiläinen huomauttaa.
Siltala uskoo kohtuulliseen keskiluokkaiseen tasoon, johon suurin osa
ihmisistä
tyytyisi ellei maaninen kapitalismi pakottaisi kiihdyttämään tahtia.
Hän huomauttaa, että nykyinen virtuaali- tai veikkauskuponkitalous
hyödyttää
loppujen lopuksi vain yhtä prosenttia väestöstä. Sijoituspääoman
ehdoilla toimiva
talouden rakentaminen ei ikinä tuota tavallisille ihmisille
hyvinvointia.
Siltala viittaakin amerikkalaiseen taloustoimittajaan William
Greideriin, jonka
käsityksen mukaan elämäämme ohjailee koroillaaneläjien etu. Greiderin
mukaan
sijoittajat ovat huolissaan inflaatiosta ja ylikuumentumisesta heti,
kun talous on
alkanut tuottaa niin paljon, että työntekijätkin voivat alkaa esittää
palkkavaatimuksia.
Amerikkalaisen tulevaisuudentutkimuksen mukaan ihmiset kaipaavat
sosiaalisuutta, turvallisuutta ja kokonaisvaltaista maailmankuvaa.
Toistaiseksi
kuva kertoo, miten ihmiset tahtoisivat elää, mutta mihin heillä ei ole
mahdollisuutta.
Turvallisuudentunne työelämässä voisi olla saavutettavissa niinkin
yksinkertaisin
keinoin kuin osoittamalla työntekijälle säännölliset työajat, oma
reviiri ja
määrittelemällä hänelle selvä tehtävä.
Turvallisuudentunne kasvaisi, jos työn tekemisen päätehtäväksi
määrättäisiin
tuote ja vasta sitten yrityksen tulos.
Turvallisuudentunnetta lisäisi sekin, ettei ihmisen tarvitse ottaa
vastaan mitä
työtä tahansa. Sitä varten meille on luotu hyvinvointivaltio, jossa
ihminen voi
valita työnsä.
STT-VT
23.12.1999
Talous -sivulle
|