Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Työelämän uhkakuva ja miten siitä pääsisi eroon?

Sinnittelijät pyristelevät virtuaalitaloudessa vailla oman elämänsä hallintaa



Yrityksen tärkein tehtävä ei ole tuottaa tavaroita, vaan sen pitää tehdä tulosta osakkeenomistajien hyödyksi, kuuluu nykytalouden iskulause.


Historiantutkija Juha Siltala ja evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskuntatyön sihteeri Ilkka Sipiläinen arvostelevat talouden muuttumista itsetarkoitukseksi, vaikka sen pitäisi olla hyvinvoinnin väline.

- Tämähän on kuin menisi ravintolaan syömään ja ovella ilmoitettaisiin, ettei tarkoitus ole tarjoilla hyvää ruokaa vaan tehdä tulosta omistajille, Sipiläinen huomauttaa.

Taloudesta on tullut korkein arvo, jonka paineessa ihminen ja luomakunta ovat menettäneet merkityksensä. Samalla työn ja vapaa-ajan ero on hämärtynyt ja kuluttamisesta on tullut ihmisten tapa toteuttaa itseään.

Suomi on markkinatalouden koulussa saanut mallioppilaan arvon, mutta maan eurokunto on tullut liian nopeasti ja ylhäältä johdettuna.

- Olemme alkaneet halveksia sitä, mikä on pientä ja läheistä, mutta omille tuntemuksille ei uskalleta antaa arvoa, Siltala sanoo.

Ihmisen hyvinvointia ei voi mitata pelkästään bruttokansantuoteprosentteina, mutta olisiko meillä varaa pelkkään nollakasvuun. Kun työn tuottavuus kasvaa, syntyy lisää tavaraa ja palveluksia. Jos niitä ei kukaan halua ostaa, työttömyys lisääntyy.

Vaihtoehtoisesti sama tuotanto voitaisiin tehdä tehottomammin, jolloin vapaa-aika lisääntyisi.


Maaninen kapitalismi pyörittää

Siltala kuvailee vuosituhannen loppua maanisen kapitalismin aikakaudeksi, jossa sinnittelijöiden joukko yrittää pysyä hengissä.

Maanisella kapitalismilla Siltala tarkoittaa aikaa, joka ei salli heittäytymistä pois järjestelmästä tai joka ei salli muuta kuin kasvamisen maailman suurimmaksi tai kuihtumisen pois.

- Tavallinen suomalainen haluaa maksaa asuntonsa ja sen jälkeen vapautua pakkotyöstä. Sama pätee pienyrittäjään, jonka haaveena on saada yritys pyörimään alkuponnistelujen jälkeen omillaan, Siltala sanoo.

Onko tämä hyperkilpailu loppujen lopuksi välttämätöntä? Siltala ja Sipiläinen lähtevät siitä, että ihmisellä on oltava muutakin kuin työelämä.

Sipiläisen mukaan ihmisen korkein arvo ei saa olla taloudellinen hyöty ja markkinoiden toimivuus.

- Meidän on valittava suhteellinen tehottomuus, ja suosittava laiskaa pääomaa, joka makaa ihmisen turvana esimerkiksi omistusasunnoissa ja suojatyöpaikoissa. Bruttokansantuoteprosentit eivät täytä ihmisarvoisen elämän edellytyksiä, Siltala sanoo.


Hiekalle rakennettu

Kirkon termein ilmaistuna olemme rakentaneet yhteiskuntamme hiekalle. Kirkko lähtee ajatuksesta, että suomalaiset ovat sisäistäneet työn etiikan hyvin: Mieluummin otetaan työtä vastaan kuin ollaan ilman. Mihin tahansa ei kuitenkaan haluta suostua. Eikä pitäisi olla pakkokaan.

Siltalan mukaan Suomeen on syntynyt turvaton suorittajareservi.
- Itse asiassa perinteisen savupiipputeollisuuden duunari oli nykyistä tehotyöläistä itsenäisempi. Hänen elämäänsä säätelivät työehtosopimukset ja hän sai ylitöistä korvauksen. Loppujen lopuksi duunarille jäi aikaa haaveilla itsensä toteuttamisesta ja ottaa osaa kansalaistoimintaan, sanoo professori Siltala.

Helsingin yliopistossa työskentelevän Siltalan erikoisalue on psykohistoria. Se käsittelee aikuisten ihmisten tapaa rakentua suhteessa toisiinsa ja sitoa tunteitaan yhteiskunnan kuvastossa käsiteltäväksi.

Siltalan mielestä tämän ajan suurimpia harhoja on ylenpalttinen yksilöllisyyden ja yrittäjyyden ihannointi, kun yritykset ulkoistavat palvelujaan. Yrittäjäksi huijattu entinen palkkatyöläinen kantaa riskit, mutta hän ei ole oikeasti vapaa työssään, koska joutuu toimimaan ostajan markkinoilla.


Virtuaalitalous toimii sijoittajien ehdoilla

Siltala ja Sipiläinen ovat myös yhtä mieltä siitä, ettei nykyinen tohottaminen ole hyväksi. Kummatkin kannattavat oikeutta laiskuuteen.

- Lutherin aikana ihmisiä uhkasi nälkäkuolema, jos työt jätti tekemättä. Nyt kun osa ihmisistä on työtä vailla ja tuotetaan paljon turhaa, voisi ajatella, että puurtaminen ja ahkerointi ovat vahingollisia, Sipiläinen sanoo.

Turha tuotanto koettelee luomakunnan, jota myös ympäristöksi kutsutaan, voimavaroja.

- Ihmisellä on ympäristö lainassa ja hän on riippuvainen samoista asioista kuin luonto, Sipiläinen huomauttaa.

Siltala uskoo kohtuulliseen keskiluokkaiseen tasoon, johon suurin osa ihmisistä tyytyisi ellei maaninen kapitalismi pakottaisi kiihdyttämään tahtia.

Hän huomauttaa, että nykyinen virtuaali- tai veikkauskuponkitalous hyödyttää loppujen lopuksi vain yhtä prosenttia väestöstä. Sijoituspääoman ehdoilla toimiva talouden rakentaminen ei ikinä tuota tavallisille ihmisille hyvinvointia.

Siltala viittaakin amerikkalaiseen taloustoimittajaan William Greideriin, jonka käsityksen mukaan elämäämme ohjailee koroillaaneläjien etu. Greiderin mukaan sijoittajat ovat huolissaan inflaatiosta ja ylikuumentumisesta heti, kun talous on alkanut tuottaa niin paljon, että työntekijätkin voivat alkaa esittää palkkavaatimuksia.

Amerikkalaisen tulevaisuudentutkimuksen mukaan ihmiset kaipaavat sosiaalisuutta, turvallisuutta ja kokonaisvaltaista maailmankuvaa. Toistaiseksi kuva kertoo, miten ihmiset tahtoisivat elää, mutta mihin heillä ei ole mahdollisuutta.

Turvallisuudentunne työelämässä voisi olla saavutettavissa niinkin yksinkertaisin keinoin kuin osoittamalla työntekijälle säännölliset työajat, oma reviiri ja määrittelemällä hänelle selvä tehtävä.

Turvallisuudentunne kasvaisi, jos työn tekemisen päätehtäväksi määrättäisiin tuote ja vasta sitten yrityksen tulos.

Turvallisuudentunnetta lisäisi sekin, ettei ihmisen tarvitse ottaa vastaan mitä työtä tahansa. Sitä varten meille on luotu hyvinvointivaltio, jossa ihminen voi valita työnsä.

STT-VT
23.12.1999


Talous -sivulle