Suomella voitollinen tilinpäätös tältä vuosisadalta
Max Jakobson ei usko nykypolven historiattomuuteen
Ministeri Max Jakobson uskoo, että Suomella on voitollinen tulos, kun vuosisadan lopullista tilinpäätöstä tehdään. Useimmilla Euroopan mailla tilinpäätös on tappiollinen: monissa maissa valta on menetetty, toisissa taas tunnetaan ehkä syyllisyyttä menneistä tapahtumista.Esimerkkeinä voitollisista maista mainitaan usein Ruotsi ja Sveitsi. Jakobsonin mielestä Suomi on myös poikkeus: Suomen historia 20. vuosisadalta on menestyksekäs.
- Tässä me nyt olemme, suhteellisen vauras maa, jolla on vakaa asema Euroopan unionin jäsenenä, jonka asema on noussut ja joka ei ole joutunut perääntymään vuosisadan kuluessa, hän pohti esitellessään torstaina uusinta teostaan "Väkivallan vuodet - 20. vuosisadan tilinpäätös".
Jakobson (s. 1923) analysoi teoksessaan vuosisadan tapahtumia, aatteita ja johtajia. Teoksen ensimmäinen osa kattaa ajanjakson vuoden 1899 helmikuun manifestista Pariisin rauhansopimukseen vuoteen 1947. Näkökulma vuosisadan toiseen puoliskoon on odotettavissa ensi syksynä.
"Rajun tuntuinen väite"
Jakobson on ollut pitkään näkijä ja myös tekijä sekä suomalaisessa yhteiskunnassa että kansainvälisessä yhteisössä. Hänellä on siten varaa lausua mielipiteitään.
Jakobsonin teokset myös ovat aina aiheuttaneet runsasta keskustelua. Näin käynee nytkin. Jakobson myönsikin virne suupielessään, että varmasti löytyy tutkijoita, jotka pystyvät teilaamaan hänen tulkintansa.
Yksi esimerkki tuli esiin jo kirjan julkistamistilaisuudessa. Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka piti "rajun tuntuisena väitteenä" Jakobsonin kirjassa esittämää heittoa, ettei sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä olisi ehkä sittenkään tarvittu. Tarkka itse teki väitöskirjan aikoinaan tästä aiheesta.
Jakobson tunnetaan loistavana kirjoittajana, ja sama tyyli jatkuu uusimmassa kirjassa. Hän pureutuu terävästi eri ilmiöihin ja tekee niistä omia johtopäätöksiään. Mukana on muistelullisia aineksia. Myös juutalaisuus on - luonnollisesti - näkyvästi esillä.
Jakobson korosti kuitenkin, että kyse ei ole muistelmateoksesta tai elämäkerrasta. Liioin hän ei ole tehnyt historiantutkimusta.
Teos ei myöskään ole osoitettu sinänsä tutkijoille. Hän toivoikin, että kirja saisi laajemman lukijapiirin. Erityiskohteena ovat nuorimmat lukijat.
Jakobson ei nimittäin usko, että nykypolvi sinänsä olisi historiatonta. Sen hän kuitenkin on huomannut, että monien politiikasta paljon tietävien nuorten historiantuntemuksessa on paljon parannettavaa.
Hän harmitteli, että tänä päivänä tiedonvälitys on niin valtavaa, että ihmisten on vaikea tutustua menneisyyteen.
Miten tulette toimeen Neuvostoliiton kanssa?
Teoksen toisessa osassa pääpaino lienee Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa. Jakobson ainakin lupasi, että vuoden päästä "aiheesta on tulossa 400 sivua". Jakobson toimi pitkään näköalapaikalla ja oli myös luomassa suhteita Neuvostoliittoon.
Joka tapauksessa Suomen asema maailmassa on muuttunut paljon. Jakobson mainitsi, että aiemmin hänkin joutui aina maailmalla vastaamaan kysymykseen, "miten te oikein tulette toimeen Neuvostoliiton kanssa?".
Nykyisin hän saa vastata mm. kysymyksiin, miten Suomi suhtautuu EU:n laajentumiseen tai EU:n maatalouspolitiikkaan.
Kirjassaan Jakobson kertoo esimerkin tästä aihepiiristä. Vuonna 1961 hän oli valmistelemassa presidentti Urho Kekkosen Yhdysvaltojen matkaa. Lopulta keskusteluissa päästiin asian ytimeen, kun presidentti John F. Kennedy kysyi Jakobsonilta, että miksi Neuvostoliitto on sallinut Suomen pysyä itsenäisenä.
STT-MH
24.9.1999
