Jean Monnet professori Esko Antola:

EU:n integroitumisvauhti kiihtynyt



Julkisuudessa on viime päivinä haettu syitä eurovaalien hätkähdyttävän alhaiseksi jääneeseen äänestysprosenttiin. Turun Yliopiston valtio-opin laitoksen alaisuudessa toimivan Jean Monnet-oppituolin professori Esko Antola kritisoi vaalien alla puolueita vähäisestä panostuksesta eurovaaleihin.


Turussa Eurooppa Instituutin johtajanakin toimineen Antolan mukaan laimea julkinen keskustelu EU-asioista johtuu Suomessa osittain perinteestä, mutta myös puolueiden haluttomuudesta. Suomen EU-puheenjohtajuuden pian alkaessa Antola kaipaisikin vuoropuhelua etenkin siitä, mitä integroituvalta Unionilta odotetaan.

Tiivis liitto

Esko Antolan näkemyksen mukaan Euroopan Unionin integraatiovauhti on viime vuosina kiihtynyt selvästi.

- Liittovaltioistuminen on nyt voimakasta. EU:n muuttuminen ainakin hyvin läheisesti liittovaltiota muistuttavaksi on toteutumassa 10 vuoden sisällä, Antola sanoo.
- Yhteinen raha on merkittävä askel integraatiokehityksessä.

Muun muassa Eurooppalainen Suomi ry. puoltaa tiivistyvää unionia. Antola kaipaisi täsmennyksiä puhuttaessa tiiviistä unionista.

- Suomen ollessa EU:n puheenjohtajamaana pitäisi keskustella, mikä on tiiviimpi liitto. Uusi hallitusten välinen konferenssi tulee kuitenkin linjaamaan näitä kysymyksiä, Antola sanoo.

Pienillä ylivalta

Antola haluaa kumota käsityksen, jonka mukaan pienet jäsenvaltiot jäisivät EU:n hallinnossa isompien jalkoihin. Hän muistuttaa, että esimerkiksi parlamentissa pienet valtiot ovat suhteellisesti vahvoja suuriin verrattuna.

- Pienillä valtioillahan on ylivalta. Esimerkiksi Suomi on paremmin edustettuna kuin saksalaiset. Parlamentissa Saksalla on 800 000 ihmistä kohti yksi edustaja, meillä suhde on yksi 300 000 kohti, Antola huomauttaa.

- Ensi vuonna saatetaan loppuun päätökset mm. komission kokoonpanosta. Pienten valtioiden osuutta tullaan silloin vähentämään. Yleisestikin käydään keskustelua instituutioiden uudistamisesta. Yksi malli komissiolle olisi 12 varsinaisen seniorijäsenen ja lisäksi juniorijäsenten muodostama komissio. Yhtä varsinaista edustajaa kohden voisi myös olla 6 - 10 avustajaa, Antola kertoo eri vaihtoehdoista.

- Yksi kysymys on, onko kiertävässä puheenjohtajuudessa nykymallin mukaisesti järkeä, Antola jatkaa.

Puolustuspoliittiset ratkaisut nopealla aikataululla

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam (r.) ilmaisi vastikään TV-uutisissa näkemyksensä Länsi-Euroopan unionin, WEU:n, roolin vähenemisestä EU:n sisäisessä turvallisuuspolitiikassa. Antolan mukaan toistaiseksi lähinnä paperilla toiminut organisaatio on kuitenkin selkiytymässä lähiaikoina.

- Asiassa päästään nopeasti ratkaisuihin, ja ensi vuoden loppuun mennessä tapahtuu EU:n ja WEU:n sulautuminen. WEU:lla voi olla eurooppalaisessa turvallisuusratkaisussa tulevaisuudessa paljonkin merkitystä, Antola sanoo.

Toistaiseksi WEU on muodostunut EU:n NATO:on kuuluvista valtioista, mutta Antolan mukaan WEU:lla ei tarvitse olla USA:n ulottuvuutta.

- Puolustuspoliittiset tehtävät on hoidettu NATO:n kautta. Neljä EU-maata ei kuitenkaan ole NATO:n jäsenenä. WEU:lla on ollut joitain operaatioita ja nyt halutaan puhua kriisinhallinnasta. Myös koko puolustuspolitiikka halutaan EU:n piikkiin. Se, tuleeko EU:lle kollektiivinen puolustus, on vielä kysymysmerkki, Antola selvittää.

Trans-Atlanttiset suhteet selkiytettävä

Euroopan talous- ja rahaliiton, EMU:n kolmas vaihe, johon sisältyy yhteisvaluutta euron käyttöönotto, käynnistyi tämän vuoden alussa. Antolan mielestä euro on jo nyt hyvin merkittävä valuutta maailmankaupassa.

- Eurosta on tulossa kansainvälinen valuutta. Lähes puolet maailmankaupasta käydään nyt dollareilla, mutta eurosta on tulossa merkittävämpi, Antola sanoo.

- Ensimmäistä kertaa markkinoille tulee uskottava vaihtoehto dollarille. Sen myötä trans-Atlanttiset suhteet vaativat uudelleenarviointia. Pitää huomioida USA:n sitoumukset Euroopassa. Nyt tulee voimakas haastajavaluutta ja esiin nouseekin kysymys, onko järkevää kustantaa kilpailijan puolustus. Tarvitaan poliittis-taloudellinen uusi rakennelma, ei vain NATO, Antola analysoi.

Hänen mukaansa koko maailmankaupan näyttämö on järjestettävä uudelleen.

- Maailmanlaajuinen finanssiarkkitehtuuri on uudistettava. G7 ja maailmanpankit ovat aikansa eläneitä. Talous- ja poliittisten suhteiden organisoinnissa ei pitäisi olla enää NATO-painotteisuutta, Antola sanoo.

EMU-ratkaisusta on Suomessakin puhuttu myös turvallisuuspoliittisena ratkaisuna ja taloudelliset linjaukset ovat maailmanlaajuisestikin kytköksissä turvallisuuspolitiikkaan.

- Turvallisuuden tasapaino on muuttumassa. Voidaan miettiä, oliko pommitus oikea lääke Jugoslavian kriisiin. Pommituksista huolimatta jouduttiin sopimaan Milosevicin kanssa. Euroopassa on puolen tusinaa Milosevicia. Jatkossakin tarvitaan kriisinhallintatoimia, Antola jatkaa.

Ei todellista parlamentarismia

Vaikka eurovaalien alla korostettiin julkisuudessa kasvavaa Euroopan parlamentin valtaa, Antola ei näe parlamentin valtaa EU:n sisällä nykyisellään kovinkaan merkittävänä. Hänen mukaansa EU:ssa ei voida puhua todellisesta parlamentarismista, vaikkakin Amsterdamin sopimus toi joitakin tarkennuksia parlamentin toimivaltaan.

- Komissio ei ole vastuullinen parlamentille. Mielestäni EU:ssa ei olla vielä otettu askeltakaan kohti todellista parlamentarismia. Parlamenttihan ei edelleenkään säädä lakeja, mutta joissain asioissa sen vaikutusalue on kyllä laajentunut, Antola sanoo.

- Kun komissio aikoinaan perustettiin, sen tarkoituksena oli olla politiikan ylä- ja ulkopuolella niin, että se voi toimia yli kansallisten etujen. Esimerkiksi ministerineuvostossa on sitten kansalliset intressit mukana, Antola selittää.

Poliittinen kulttuuri ei suosi avointa keskustelua

Virallisten tahojen tiedotuspolitiikka EU-kysymyksissä on ollut Suomessa nihkeää. Eurooppalaisen integraation linjauksissa liittovaltiomalli on otettu mukaan puheisiin vasta viime aikoina. Samoin EU-jäsenyysneuvottelujen aikana julkisuudessa ei juurikaan keskusteltu esimerkiksi talous- ja rahaliitosta.

Esko Antolalla on esittää joitakin syitä vähäiselle kansalaiskeskustelulle hänen mielestään yhä tärkeämmistä EU-kysymyksistä.

- Suomessa on perinne, että ulkopolitiikan asioista ei keskustella. Paasikiven-Kekkosen linjahan sortui vasta 10 vuotta sitten. Muutos on ollut nopeaa, aika lyhyt aika on vasta eletty uutta vaihetta. Ei ole oikein ollut kansalaiskeskustelujen aineksia, Antola sanoo.

- Eurooppalainen Suomi ry. ajaa Suomessa tiiviimpää unionia, mutta ei keskustella EU:n sisällöstä. Toisaalta ollaan oltu EU:n jäsenenä vasta viisi vuotta. Kuitenkin Suomen kansainvälinen asema on kääntynyt 180 astetta vuosina 1992 - 99, Antola kuvailee.

Antola heittää EU-asioista keskustelemisessa pallon puolueille, mutta huomauttaa, että suomalaiset ovat periaatteessa lojaaleja päättäjille.

-Ajatellaan, että poliittinen eliitti huolehtii ja hallitukseen luotetaan. Vallitsevassa poliittisessa kulttuurissa puolueet eivät kuitenkaan riittävästi käsittele EU-asioita, Antola sanoo.

Hänen mielestään myös medialla olisi tärkeä rooli keskustelun ylläpitäjänä.

- Suomen ollessa puheenjohtajamaana EU-teemoja on pidettävä esillä. Yhtenä EU:n tavoitteena tulisikin olla tunnettavuuden lisääminen, voitaisiin puhua sosiaalistamisesta.

MIKKO LAITINEN
25.6.1999


ULKOMAAT-SIVULLE