IMF huolissaan Yhdysvaltain nopeasta velkaantumisesta

Euron alkutaipaleen kurssinlaskun taustalla korkoerot


Tammikuun alussa käyttöön otetun EU:n yhteisen rahan euron valuuttakurssi Yhdysvaltain dollaria vastaan laski alkuvuonna nimellisesti noin 12 prosenttia. Euroalueen kauppapainoilla painotettuun valuuttakoriin nähden euro heikentyi Euroopan keskuspankin kuukausikatsauksen mukaan hieman yli 8 prosenttia.

Viimeaikaisen laskun jälkeen euron kurssi on taas suunnilleen samalla tasolla kuin euron muodostavien valuuttojen kurssi oli vuoden 1997 puolessa välissä tai vuoden 1998 alussa.

Euroopan keskuspankki arvioi kesäkuun kuukausikatsauksessaan kurssikehityksen johtuneen Euroopan ja Yhdysvaltojen suhdanteiden eriaikaisuudesta, joka tasaantuu tämän vuoden kuluessa.

- Tämän vuoksi ja koska euro on valuutta, joka perustuu lujasti sisäiseen hintavakauteen, euron ulkoisella arvolla on selvästi vahvistumispotentiaalia, totesi EKP.

Rahapolitiikan strategiassa valuuttakurssikehitys otetaan pankin mukaan huomioon arvioimalla sen vaikutusta hintanäkymiin ja hintavakauteen kohdistuviin uhkiin.

Euron kurssi on dollarin ja euron raha- ja pääomamarkkinoiden tuottoeron huomioon ottaen kehittynyt normaalisti.

Hieman pitemmässä tarkastelussa euron kurssin vahvistumista tukevat vahvat perustekijät: alhainen inflaatio, suuri tuotantopotentiaali, hyvä ulkoinen tasapaino, maailman suurin kulta- ja valuuttavaranto sekä paraneva julkisen talouden tasapaino ja, kuten toivotaan, aiempaa joustavampi ja avoimempi talous.

Korkoeron kasvu veti dollaria

Euron kurssikehitys alkuvuoden aikana selittyy uskottavasti sekä Yhdysvaltain ja Euroopan eritahtisella talouskehityksellä että päävaluuttojen korkoerolla.

Euron kurssin maltillinen lasku ja kurssin suhteellinen vakaus osoittavat, että markkinat arvioivat euron kurssitason suurin piirtein oikeaksi. Kurssitason lasku on ollut reaktio kasvaneeseen korkoeroon.

Lyhyet korot euroalueella ovat laskeneet huomattavasti alkuvuonna. Pitkät korot puolestaan ovat nousseet hieman, mutta selvästi hitaammin kuin Yhdysvalloissa.

EKP:n kesäkuun kuukausikatsauksen mukaan lyhyt korot laskivat tammi-toukokuussa 65 pistettä eli 3,23 prosentista 2,58 prosenttiin. Lyhyt korkoero Yhdysvaltoihin nousi 183 pisteestä 245 pisteeseen.

Euroalueen kymmenen vuoden viitekorko oli kesäkuun alussa 4,41 prosenttia eli noin 40 pistettä korkeampi kuin viime vuoden lopussa, mutta alempi kuin lähes koko 90-luvun. Tuoton kasvu näyttää katsauksen mukaan johtuvan Yhdysvaltain pitkän tuoton noususta yli 100 pisteellä samana aikana.

Kesäkuun alussa euroalueen ja Yhdysvaltojen pitkien viitelainojen tuottoero oli kasvanut kumulatiivisesti yli 100 pistettä. Saksan ja Yhdysvaltain 10 vuoden joukkolainojen tuottoero oli kesäkuun alussa yli 150 pistettä. Ero on suurin sitten vuoden 1989, todetaan EKP:n kuukausikatsauksessa.

Dollari liukuu pitkässä syklissä

Yhdysvaltain dollarin pitkän ajan kurssikehitys on ollut laskeva. Se näkyy selvästi verrattaessa päävaluuttojen kehitystä niin kiinteiden kuin kelluvien kurssien järjestelmässä. Presidentti Richard Nixon lakkauttaessa Bretton Woodsin kiinteiden kurssien järjestelmän 1971 dollari oli 360 jeniä ja noin 3,60 Saksan markkaa.

Muiden päävaluuttojen vahvistuminen perustui liikkeeseenlaskijamaiden taloudellisen voiman kasvun ohella Yhdysvaltoja hitaampaan inflaatioon. Pitkän ajan kurssikehityksessä inflaatiovauhtien erot ovat ratkaisevia. Euroalueen hidas inflaatio ja vakauspolitiikka vahvistavatkin osaltaan euron kurssia tulevaisuudessa.

Inflaatio- ja korkoeron vaikutus valuuttakursseihin ei ole vain teoreettinen oletus. Reaalikorkojen ero vaikuttaa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n julkaiseman uuden tutkimuksen mukaan selvästi reaalisen valuuttakurssin pitkän ajan kehitykseen.

Professori Ronald MacDonald ja Jun Nagayasu osoittivat tämän 14:ää teollisuusmaata käsitelleessä tutkimuksessa.

Tutkimuksessa selvitettiin mm. Japanin, Saksan, Ranskan, Italian, Kanadan ja useiden muiden teollisuusmaiden valuuttojen kurssikehitystä Yhdysvaltain dollaria vastaan. Tutkimus kattoi valuuttakurssien kehityksen vuosina 1976-1997.

Kasvava velka dollarin uhka

Positiivisesta korkoerosta huolimatta Yhdysvaltain reaalitalouden kehitys ei lähivuosina tue dollaria. Kurssia tulevat painamaan alas kulutus- ja velkavetoisen kasvun hidastuminen ja Yhdysvaltain ulkoisen velan nopea kasvu. Erityisesti velkaantuminen on IMF:n mukaan saavuttanut huolestuttavat mittasuhteet.

IMF ennakoi USA:n ulkoisen nettovelan nousevan vuoden 1994 karkeasti 750 miljardista dollarista runsaaseen 3 100 miljardiin dollariin 2004. Samaan aikaan Japanin nettosaatavat nousevat noin 700 miljardista noin 2 000 miljardiin dollariin ja euroalueen nettosaatavat pienoisesta velasta vajaaseen 1 300 miljardiin dollariin.

Yhdysvaltain yksityisen sektorin säästämisaste on IMF:n toukokuussa julkaistun World Economic Outlookin mukaan painunut 5 prosenttia negatiiviseksi ja sen ennustetaan pysyvän tällä tasolla lähivuosina. USA:n kauppaministeriön mukaan myös koko Yhdysvaltain säästämisaste kääntyi ensimmäisellä neljänneksellä negatiiviseksi.

Tämänsuuruisesta yksityisen sektorin alijäämästä Yhdysvalloissa ei ole tietoja koko siltä sodanjälkeiseltä ajalta, jolta tilastotietoja on käytettävissä, todetaan IMF:n katsauksessa.

Valuuttarahasto varoittikin, että edessä saattaa olla nopea sopeutuminen kuten tapahtui Japanissa, Suomessa, Ruotsissa ja Britanniassa yksityisen säästämisen supistuessa 80-luvulla. Nopea sopeutuminen saattaisi lyhyellä tähtäimellä vaikuttaa kielteisesti talouden kasvuodotuksiin maailmanlaajuisesti, arvioitiin katsauksessa.

Ampuvatko markkinat taas kerran ylitse?

Alhainen korkotaso yhdessä voimakkaan kulutuksen ja luottojen kasvun kanssa on tukenut talouskasvua ja ennätystasoille kohonneita pörssikursseja sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Samaan aikaan korkoeron kasvu on ajanut dollarin kurssia ylöspäin ja euron kurssia alaspäin.

Talouden päättäjien ja markkinoiden suurin huolenaihe on nyt se, mitä tapahtuu, kun kehityksen suunta lähitulevaisuudessa kääntyy.

Yhdysvalloissa velkavetoisen kasvun puhti alkaa hiipua nopeasti. Euroopassa puolestaan kasvun odotetaan vihdoin vauhdittuvan yhteisen rahan ja alhaisen koron tukemana. Vetoapua toivotaan myös viime vuosien kansainvälisten rahoituskriisien laantumisesta.

Teollisuusmaiden talouspolitiikan jonkinlainen koordinointi on jälleen kerran nousemassa avainkysymykseksi USA:n pitkän noususyklin kääntyessä. Euroalueen oman talouskehityksen lisäksi EKP voi joutua reagoimaan FED:n korkoratkaisuihin, koska Yhdysvaltain yksipuolinen koron nosto kasvattaisi korkoeroa entisestään.

Yhdysvaltain keskuspankki FED on antanut viitteitä siitä, että Yhdysvaltain korkotaso on kääntymässä uudelleen nousuun. Euroopassa puolestaan suhdannekierron korkopohja on jo saavutettu.

Nyt arvaillaan, koska korkotaso Yhdysvalloissa ja talouden kasvun vauhdittuessa Euroopassakin alkaa nousta. Se heijastuu suoraan ja välillisesti niin valuutta- ja pörssikursseihin kuin kansainväliseen talouteen ja kauppaankin.

Poliitikot ja taloustutkijat toivovat omaisuushintoihin sekä pörssi- ja valuuttakursseihin kasautuneiden paineiden purkautuvan hallitusti.

Ulkoisen velan nopea kasvu painaa dollaria lähivuosina vääjäämättä alaspäin. Yhdysvaltain pörssimarkkinoilla kurssikorjauksen on laskettu merkitsevän runsaan viidenneksen tai neljänneksen suuruista pörssikurssien laskua.

Dollarin pitkän syklin edellisiä huippuja seurannut kehitys vaikuttaa kuitenkin todennäköisemmältä. Markkinat ovat lähes säännönmukaisesti reagoineet käänteeseen yliampumalla. Se on yksi keskeinen syy dollarin ja pörssikurssien suureen kurssivaihteluun eli volatiliteettiin.

Kurssikorjausten voi siksi odottaa olevan voimakkaita myös tässä suhdannekierrossa. "Euron heikkoutta" tänään valittavat voivat ensi vuonna kenties arvostella "euron liiallista vahvuutta".

STT-IA
25.6.1999

TALOUS -SIVULLE