A. Nenäkäs

25.6.1999

Ei muuta kunniaa – mitä miehen maine maksaa?

Joka tapauksessa näyttää vaatimuksia arvioitaessa olevan niin, että mitä isompi herra, sen enemmän hän loukkaantuu ja kärsii henkisesti mennen jopa aivan masennuksiin, ja joutuu lopuksi psykoanalyysiin ja pääsee vaatimattomalle työkyvyttömyyseläkkeelle, johon pienet herrat tavallisista työntekijöistä puhumattakaan eivät pääse ikinä.

Kun STT julkaisee doping-uutisen, aiheutuu tästä vaatimusten mukaan henkisiä kärsimyksiä ja tuskatiloja hiihtäjälle ainakin miljoonan edestä, Hiihtoliiton kepulaiselle puheenjohtaja Esko Aholle 400 000 markan arvosta ja muut liiton johtoon kituvat masennuksen vallassa jotkut kymmenien ja jotkut satojen tuhansien arvosta.

Toisaalta kun joku huumehörhö heroiinihumalassaan murhaa kadulla itselleen entuudestaan täysin tuntemattoman pienen lapsen, ovat äidin henkiset kärsimyksen enintään kymmenien tuhansien markkojen luokkaa.

Kymmeniin tuhansiin saattaa korvaus kohota jos vaikkapa puhkaisen silmäsi, mutta maksukykyni vuoksi et tule niitä ikinä saamaan. Valtion tapaturmavirasto korvaa harkintansa mukaan omien taksojensa mukaan, joilla ei ole mitään tekemistä tuomioistuimen määräämien korvausten kanssa.

Poliitikko Aholle saa jokainen haistattaa paskaa, sillä tällaiset perustoivotukset hän on velvollinen sietämään hankkiuduttuaan itse poliitikon kunniakkaalle uralle, mutta liittojohtajan kohdalla tilanne on toinen.

Ulf Sundqvist vapautettiin juuri valtakunnansyyttäjän lievästi sanoen heikosti perustelluista rangaistusvaatimuksista ja todettiin syyttömäksi. Paljonkohan Sundqvistin kunnian arvo nyt on, kun häntä on vuosia nimitetty rikolliseksi?

Muinoin 1500-luvulla soimasanat (mm. kelmi) maksoivat kolme markkaa ja varsinaiset herjaukset (noita, varas jne.) 40 markkaa, mutta kaupungeissa taksa oli ankarampi, koska kaupunkilaisen kunnia on tietenkin arvokkaampi kuin jonkun talonpojan.

Aateliset ja papisto hinnoiteltiin privilegioidensa mukaan, mitä tapaa nyt mm. murheen murtama ja ilmeisen vakavasti masentunut Aho ulottaa itseensä. Niinpä 1600-luvulla tuomittiin hengiltä mies, joka piispa Terseriuksen hienon majavannahkalakin nähdessään rohkeni viisastella, että piispa on todennäköisesti ostanut koristeensa ”Tallinasta huorilta”.

Päänsä menetti myös renkipoika, joka samoin aikoihin ilmestyi jumalanpalvelukseen käyttäen päähineenään mustaa nuotanriekaletta ja kysyttäessä, kertoi ”surevansa näin edesmenneen palkollisensa kuolemaa”. Oli näet kuollut pitäjästä kirkkoherra, jonka muistojumalanpalveluksessa tämä häväistys tapahtui.

Tavan ihmiselle saa nykyään haistattaa mitä tahansa, eikä edes syytettä nosteta vaikka kuinka huorittelisi keskellä Helsinkiä kaupassa asioivaa vanhaa rouvaa, joka sentään on ollut rintamalottana sotasairaalassa ja tehnyt koko ikänsä rehellistä työtä.

Mutta Herrojen kunnia hinnoitellaan parasta aikaa uudelleen, joten suosittelen hankkiutumista herraksi.

A. NENÄKÄS

Kirjoittaja on entinen tuomioistuinjuristi, entinen syyttäjä ja entinen oikeudenkäyntiavustaja, joka ei halua vaarantaa mainettaan taitavana juristina hämmästellessään julkisesti meillä yleistyvää uutta kunniahinnastoa.