Vs. Päätoimittaja Ilpo Kiuru

25.6.1999

---

Tavoitteista totta?

Suomen puheenjohtajuuskaudella EU:n asialistalla on poikkeuksellisen paljon tärkeitä ja laajoja poliittisia kysymyksiä.

EU:n laajentumisprosessi on meneillään kokoajan. Jäsenyysneuvottelut kuuden hakijamaan kanssa jatkuvat ja uusien jäsenyysneuvotteluja valmistellaan.

Amsterdamin sopimus edellyttää täytäntöönpanoa. Uuden perussopimuksen voimaantulon myötä uudistetaan unionin toimivalta- ja menettelytapasääntöjä.

Puheenjohtajamaa vastaa myös EU:n ulkosuhteista. Tässä suhteessa keskeisiä asioita ovat maailman kauppajärjestön WTO:n uuden neuvottelukierroksen valmistelu, kehitysmaiden kanssa solmitun Lomé-sopimuksen uusiminen, pohjoinen ulottuvuus sekä EU:n ja Venäjän suhteet.

Talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen vuodenvaihteessa on niin ikään keskeisiä puheenjohtajakauden agendan asioita.

Suomi ei voi puheenjohtajana sivuuttaa koko unionin kannalta tärkeitä kysymyksiä, vaikka oma ja menestynyt hanke pohjoisesta ulottuvuudesta houkuttelisikin vetämään kotiin päin. Ja – koko unioni ei voi sivuuttaa olosuhteita: agendan tärkeimmiltäkin asioilta joudutaan huomiota kiinnittämään vakauden ja turvallisuuden säilyttämiseen Balkanin kriisin seurauksena.

Bosnian ja Kosovon murhenäytelmät elävät tapahtumat kokeneiden ihmisten muistissa ja mielikuvissa sukupolvia. Ajallisesti ja materiaalisesti mittava on myös sodan fyysisten jälkien siivoaminen ja jälleenrakennus.

Euroopan unionin – ja sen puheenjohtajan - moraalinen velvollisuus on työskennellä kaikin voimin sodan haavojen parantamiseksi. Asia on syytä tiedostaa jo ennakkoon, jottei kepeissä poliittisissa muistelmissa jälkikäteen runtata puheenjohtajakauden tavoitteiden toteutumattomuutta asiattomin perustein.

Rauhan takaaminen ja sen edellytysten rakentaminen käyvät sittenkin materiaalisen omanvoitonpyynnin edellä.

ILPO KIURU