Syytteet Sundqvistia vastaan hylättiin



Syytteet STS-pankin ex-pankinjohtajaa Ulf Sundqvistia vastaan on hylätty ns. Wayup-jutussa. Helsingin käräjäoikeus antoi keskiviikkona asiasta yksimielisen päätöksensä. Myös Björn Sundqvistin syytteet hylättiin.


Käräjäoikeuden mukaan Wayup Oy:n liikeidea oli aito ja siihen uskoivat myös rahoittajapankit, liikekumppanit ja Sallan kunnan edustajat. Käräjäoikeuden mukaan on jäänyt näyttämättä, että vastaajat olisivat lainaa hakiessaan aikoneet jättää luoton maksamatta tai että he olisivat tienneet, ettei Wayup kykene maksamaan luottoa.

Talouselämän asiantuntijatkaan eivät osanneet ennustaa lähestyvän laman syvyyttä. Täten lainan hakijoilta ei voinut edellyttää marraskuussa 1990, että he olisivat osanneet ennakoida lomaosakkeiden kaupan romahtavan lähitulevaisuudessa.

Ulf Sundqvistia syytettiin törkeästä kavalluksesta tai vaihtoehtoisesti avunannosta törkeään petokseen. Hänen veljeään Björn Sundqvistia puolestaan syytettiin avunannosta törkeään kavallukseen tai vaihtoehtoisesti törkeästä petoksesta.

Näin ollen Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Silta Oy:n 20 miljoonan markan korvausvaatimus hylättiin. Arsenal-Silta Oy oli vaatinut vahingonkorvausta Björn Sundqvistilta ja kummaltakin vastaajalta oikeudenkäyntikuluja.

Ei näyttöä petoksesta

Käräjäoikeuden mukaan STS-Pankki Oy:n luottoryhmän, johtoryhmän tai konttorinjohtajan erehdyttämisestä ei ollut näyttöä, joten petossyytteet kaatuivat. Todistajana kuullut henkilöt olivat oikeudessa kertoneet yhtäpitävästi, ettei heitä erehdytetty Wayupin laina-asiassa.

Näyttöä ei löytynyt siitäkään, että Lomametsä Oy:n osakkeet olisivat olleet arvottomia, kun lainaa haettiin marraskuussa 1990. Kun laina nostettiin samassa kuussa, pankille jäi 11,5 miljoonan markan edestä reaalivakuuksia ja Lomametsä Oy:n osakkeet.

Lomametsä Oy:n vanhojen vakuuksien salaamisesta ei ollut näyttöä. Käräjäoikeuden mukaan pankille oli jätetty lainaa haettaessa muistio, josta selvisi, että pankki oli ennen lainan ulosmaksua laiminlyönyt Lomametsä Oy:n omistamien kiinteistöjen vanhojen vastuiden selvittämisen.

Luottopäätös ohjeiden mukaan

Kavallusrikoksen tunnusmerkit eivät täyttyneet, koska pankin rahat eivät olleet Ulf Sundqvistin hallussa. Luottopäätöksen teki johtokunta luotonanto-ohjeiden mukaan. Pääjohtaja ei osallistunut johtokunnan kokoukseen, ei päätöksentekoon eikä ole muutenkaan tosiasiallisesti vaikuttanut luottopäätökseen.

Vastaajat saavat valtion varoista korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Ulf Sundqvist saa noin 147 000 markkaa oikeudenkäyntiavustajan pakkiosta ennen julkisen puolustajan määräämistä eli viime lokakuusta tämän vuoden helmikuun loppuun. Hänen julkiselle puolustajalleen Zacharias Sundströmille myönnettiin 222 000 markkaa.

Björn Sundqvistille myönnettiin oikeudenkäyntiavustajan palkkiosta yhteensä 135 000 markkaa arvonlisäveroineen. Avustajien tuntipalkkioksi hyväksyttiin 600 markkaa.

Arsenal-Silta joutuu korvaamaan Ulf Sundqvistille oikeudenkäyntikuluista 44 000 markkaa arvonlisäveroineen. Todistelukustannukset eli runsaat 20 000 markkaa jäävät valtion vahingoksi.

Wayup-jutun monet kuviot

Wayup-lainaa on puitu oikeudessa jo aiemmin siviilijuttuna, jossa Ulf Sundqvist tuomittiin miljoonien vahingonkorvauksiin. Asia laajeni lopulta ministeritason jupakaksi, kun vahingonkorvauksia kohtuullistettiin ex-valtiovarainministeri Arja Alhon (sd.) suostumuksella.

Lisäksi vahingonkorvauksien tiimoilta Ulf Sundqvist joutuu vielä toiseen rikosoikeudenkäyntiin, sillä valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki päätti tammikuussa nostaa syytteen Sundqvistia vastaan velallisen epärehellisyydestä.

Sundqvistilta ei saatu ulosmitattua Arsenal-Sillalle tuomittuja vahingonkorvaussaamisia, koska Sundqvist piti koko ajan luotolliset tilinsä miinuksella.

Helsingin käräjäoikeus katsoi aikoinaan siviilijutussa, että Wayupin luototus ylitti riskirajat, ja piti Ulf Sundqvistia suurimpana vastuullisena, vaikka hän olikin jäävännyt itsensä lainan käsittelyssä. Lopullisen päätöksen asiassa antoi korkein oikeus kesällä 1997.

Ulf Sundqvist tuomittiin 9 miljoonan markan vahingonkorvauksiin, jotka korkoineen nousivat reilusti yli kymmenen miljoonan. Tämän jälkeen Sundqvist ehdotti Arsenal-Sillalle, että korvaukset sovitaan tuomittua pienemmiksi.

Ulosotto keskeytettiin

Osapuolet sopivat 23. syyskuuta vuonna 1997 korvauksen määräksi 1,2 miljoonaa markkaa. Samalla Arsenal-Silta pyysi ulosottoviranomaisia keskeyttämään Sundqvistin ulosottoon liittyvät jatkoselvitykset.

Myöhemmin kävi ilmi, etteivät ulosottoviranomaiset ja poliisi olleet ehtineet tehdä kattavia selvityksiä Sundqvistin varoista siinä vaiheessa, kun ulosotto keskeytettiin.

Poliisi aloitti asiaa koskevan esitutkinnan uudelleen sen jälkeen, kun joukko kansanedustajia oli tehnyt asiasta tutkimuspyynnön. Sundqvistin epäiltiin mm. siirtäneen varojaan ulkomaille velkojien ulottumattomiin ja hävittäneen varojaan yksityisen kulutuksen kautta.Jukka Rappen mukaan esitutkinnassa ei kuitenkaan tullut ilmi näyttöä siitä, että Sundqvistilla olisi ulosottoselvitystä antaessaan ollut muita tuloja tai varallisuutta kuin, mitä tämä ilmoitti. Niinpä syytettä velallisen epärehellisyydestä ei nostettu. Poliittinen kohu kohtuullistamisesta Vahingonkorvauksen kohtuullistamisesta oli jo vuoden 1997 syksyllä noussut suuri julkinen kohu, joka johti myös Arja Alhon eroon toisen valtiovarainministerin paikalta saman vuoden lokakuussa.

Vahingonkorvauksen kohtuullistamisen hyväksynyt Alho sai eduskunnan perustuslakivaliokunnalta viime syksynä ankarat moitteet, mutta välttyi joutumasta valtakunnanoikeuteen.

Heti eduskunnan tekemän päätöksen jälkeen Alho antoi ymmärtää tv-ohjelmassa, että pääministeri Paavo Lipposella (sd.) oli tietoa ja aloitteellisuuttakin sopimuksen teossa. Se kiehutti vielä uudelleen Alho-Sundqvist -soppaa.

Eduskunnassa käytiin asiasta pitkin syksyä keskustelua sekä pääministerin ilmoituksen että keskustan välikysymyksen pohjalta. Myös oikeuskansleri Paavo Nikula antoi helmikuussa eräiden kansanedustajien pyynnöstä Lipposen osuudesta lausunnon, mutta oikeuskansleri ei nähnyt pääministerin toiminnassa moitittavaa.

Ulf Sundqvist helpottunut

Ulf Sundqvist kertoi käräjäoikeuden päätöksen jälkeen pitämässään tiedotustilaisuudessa olevansa helpottunut mies, jolle syytteiden kaatuminen takasi "onnellisen juhannuksen 1999".

Huojentava päätös antaa hänen mukaansa kuitenkin aihetta myös laajempaan pohdintaan yksilön oikeusturvasta sekä poliitikkojen, syyttäjänlaitoksen ja tiedotusvälineiden roolista.

- Omalta kannaltani tämä on tietysti hyvin merkittävä päätös, mutta tällä voi hyvin olla myös yleisempää merkitystä. Joissakin asioissa olisi syytä ottaa kaksi askelta taaksepäin ja katsoa asioiden koko kuvaa, Sundqvist linjasi.

Hän totesi, että politiikka on ollut tapauksessa vahvasti mukana. Esimerkkinä tästä hän viittasi kolmen kansanedustajan tekemään kanteluun, joka johti uuteen syyteharkintaan ja syytteen nostamiseen velallisen epärehellisyyttä koskevassa jutussa, vaikka asiasta oli tehty jo syyttämättäjättämispäätös.

- Kaipaan keskustelua toimivallan jaosta lainsäätäjän, toimeenpanijan ja tuomioistuimen välillä, Sundqvist sanoi.

- Minun kohdallani - ja ehkä joissakin muissakin tapauksissa - on vaikuttanut siltä, että lainsäätäjät olisivat astuneet tuomiovallan alueelle.

Sundqvist: Syyttämiskynnystä voisi nostaa

Sundqvistin mukaan olisi syytä katsoa myös syyttäjänlaitokseen päin. Hänen mielestään syyttämiskynnystä voisi nostaa.

- Yksilönsuojan kannalta syyttämiskynnyksen pitäisi olla sangen korkea. Katson hyvin kriittisesti sitä, millä eväillä joitakin juttuja on jatkettu yhä eteenpäin. Erityisen selvästi tämä on tullut esille pankkikriisin ja siihen liittyvien oikeusjuttujen kanssa. Voitaisiin katsoa jo sitäkin, mitä tämä kaikki on tullut maksamaan - eikö näin uuden vuosituhannen kynnyksellä pankkikriisi voisi jo jäädä historiaan, Sundqvist peräsi.

Sundqvistin mielestä käräjäoikeuden päätös osoittaa, että prosessissa on ollut pitkälti kyse sen pohdinnasta, kuka osasi ennustaa tulevan laman ja sen syvyyden vuonna 1990. Tässä keskustelussa on hänen mukaansa ollut politiikka mukana.

- Ikään kuin minun olisi pitänyt osata ennustaa, vaikka talousasiantuntijatkaan eivät osanneet. Käräjäoikeus päätti toisin.

Tiedotusvälineiden edustajat eivät selvinneet tilaisuudesta ulos ilman heihin kohdistunutta piikkiä.

On olemassa trendi, että osa tiedotusvälineistä menee jo esitutkintavaiheessa asioiden edellä. Se on hankala asia oikeusvaltiossa ja avoimessa yhteiskunnassa.

Syyttäjä harkitsee valittamista

Sundqvist ei halunnut kommentoida sen enempää käräjäoikeuteen menossa olevaa syytettä velallisen epärehellisyydestä kuin Wayup-jutun mahdollista käsittelyä hovioikeudessa.

Valtionsyyttäjä Jukka Rappe harkitsee ensi viikkoon, valittaako hän syytteiden kaatumisesta Helsingin hovioikeuteen.

- Tuomiota voi luonnehtia siten, että oikeudenkäynnin aikana itse tapahtuman kulusta ei ollut ristiriitaa eli siitä, kuka teki ja mitä. Totesin jo loppulausunnossa, että tässä jutussa on kyse siitä, mikä oikeudellinen arviointi tästä tapahtumainkulusta tehdään, Rappe sanoo.

- Käräjäoikeus katsoi, että erinäisten tunnusmerkistön tekijöiden osalta tuomitsemiskynnys ei täyttynyt. Minun kannaltani kyse oli siitä, että syytteen nostamiskynnys täyttyi, Rappe jatkaa.

Rappe aikookin arvioida päätöstä siltä pohjalta, ovatko päätöksen perustelut hyväksyttäviä vai eivät.

STT-IKK
25.6.1999


POLITIIKKA -SIVULLE