Vaitelias vuorineuvos Casimir Ehrnrooth vetäytyy talouselämän näköalapaikoilta

Ehrnrooth on muutaman viikon kuluessa jättämässä paikkansa Suomen merkittävimpien yritysten hallituksissa. Hän luopuu Nokian hallituksen puheenjohtajuudesta ja vetäytyy syrjään UPM-Kymmenen ja Merita-Nordbankenin hallituksesta.

Eläkkeelläkään vuorineuvos ei aio ryhtyä lausuntoautomaatiksi, ja muistelmia on turha odottaa.

Kun Ehrnrooth pari viikkoa sitten ilmoitti vetäytyvänsä syrjään talouselämän näköalapaikoilta, hänelle alkoi tulvia haastattelupyyntöjä. Häneltä on jo ehditty kysyä mielipidettä lennonjohtajien lakosta, eduskuntavaaleista ja tietenkin Nokiasta.

Hänellä ei ole ollut tarvetta kommentoida näitäkään asioita.

Ehrnroothilla ei myöskään ole ollut tarvetta puhua yhden Suomen vaikutusvaltaisimman suvun edustajana.
- Teollisuuden keskusliiton jätettyäni olen katsonut, ettei minulla ole tiettyä roolia enkä ole tyrkyttänyt mielipiteitäni. En voi myöskään puhua suvun tai yhden sukuhaaran puolesta, hän sanoo.

Ehrnroothin työhuone Nokian pääkonttorissa on pelkistetty ja yksinkertainen. Vuorineuvos itse istuu vaaleassa nojatuolissa ja puhuu hiljaisella äänellä sanojaan punniten.

Hallituksen puheenjohtajana hän katsoo olevansa organisaation ulkopuolinen, jonka ei pidä julkisuuteen laukoa käsityksiään Suomen parhaiten menestyvästä yrityksestä.
- Ne asiat kuuluvat toimitusjohtajalle, hän huomauttaa.

Tehtaanjohtaja kohtasi valistuneen demarin

Eteläkarjalaisen kauppalan elämä pyöri tehtaan ympärillä.
- Henkinen välimatka Helsingistä Lauritsalaan oli pidempi kuin matka kilometreissä, Ehrnrooth muistelee.

Suomenruotsalaisuus ei kuitenkaan ollut henkinen este, kun nuoren tehtaanjohtajan piti neuvotella työläisten kanssa. Ehrnrooth epäilee, että vaikeampi olisi ollut sopeutua Hankoon.

Niinä vuosina Ehrnrooth oivalsi, että hyvät suhteet ay-liikkeeseen olivat välttämättömät, jos aikoi kehittää tehdasta. Kaukas muun muassa keitti erikoisselluloosaa, jota se toimitti Säteri Oy:lle tekstiiliteollisuuden raaka-aineeksi.

Aika oli jo kulkemassa sen tuotannon ohi ja ympäristönsuojelu oli niinä vuosina nousemassa yleiseen tietoisuuteen. Elettiin 1970-lukua.

- Oli pakko löytää uusi tuotantosuunta eli aikakauslehtien painatukseen sopiva lwc-paperi. Kun nyt asiaa tarkastelee, se oli uhkarohkea päätös, mutta onneksi oli taitavat insinöörit, Ehrnrooth sanoo.

Kaukaan vuosina tuleva vuorineuvos tutustui myös ammattiyhdistysliikkeeseen.
- Ay-liikkeessä on kyllä tarkka seula, jossa johtajatyypit seuloutuvat esiin, Ehrnrooth sanoo.

Hänen ja hänen tehtaansa onneksi koituivat "yleisfiksut ihmiset" ja aikakauden murros, jossa työnantajaankin opittiin luottamaan.

Haavat olisivat voineet olla syvempiä

- Suomen metsäviennin markkinat olivat lännessä eikä Suomi ollut erityisen suuri tekijä maailmanmarkkinoilla, joita hallitsivat pohjoisamerikkalaiset yritykset, Ehrnrooth sanoo.

Hänen näkemyksiään kuunneltiin myös silloin, kun KOP ja SYP yhdistyivät. Hänen mielestään ei ollut skandaali, että suomalaiskansallinen ja suomenruotsalainen pankki menivät yhteen. Jälkeenpäin hän ihmettelee, etteivät haavat olleet syvempiä.

- Skandaali oli se, kuinka säästöpankkeja hoidettiin niin holtittomasti. Se oli vähällä kaataa koko pankkijärjestelmän, Ehrnrooth sanoo nyt.

Suomalainen on sellainen...

Ehrnrooth sanoo, ettei hän tuntenut vahingoniloa.
- Ne olivat vaikeita aikoja kaikille. Punapääoman riskinotto oli aikamoista ja yritykset kaatuivat omiin erehdyksiinsä, joiden korjaaminen tuli KOP:lle ja SYP:lle kalliiksi, hän sanoo.

Tyytyväisenä hän muistaa Kaukaan tehtaan viimekesäiset 125-vuotisjuhlat.
- Minulle kerrottiin, ettei Kaukaalta tarvinnut irtisanoa väkeä vaikeimpinakaan lamavuosina. Vaikeuksista selvittiin eläkejärjestelyillä ja muilla toimilla.

Jo Kaukaan vuosina Ehrnrooth ajatteli, ettei työväen kanssa seurustelu ole pääasia vaan ykköstehtävä on saada tehdas kannattavaksi.

Vuorineuvoksen ratkaisut ovat vaikuttaneet siihen, uskaltaako tehtaan työläisperhe ottaa asuntolainaa tai vaihtaa auton vuosimallin nuorempaan. Mikä hänen mielestään on tavallinen ihminen?

Hänen mielestään tavallinen suomalainen ihminen on sellainen, joka ei omasta mielestään tienaa yhtä hyvin kuin naapuri. Sellainen vähän peruskateellinen toiselle.

Piilotehottomuutta voisi kitkeä

Toisaalta Ehrnrooth olisi valmis kitkemään eri aloilla - niin yrityksissä kuin kunnissakin - vallitsevan piilotehottomuuden, joka Suomessa tuli esille laman aikaan.

- Esimerkiksi paperi- ja puunjalostusteollisuudessa ajateltiin ennen lamaa, ettei silloista vähemmällä työntekijämäärällä tulla toimeen. Niin vaan kävi, että työntekijöitä jouduttiin vähentämään ja tehtaat pyörivät nyt entistä pienemmällä väkimäärällä, Ehrnrooth sanoo.

Piilotehottomuuden ratkaisuksi hänellä ei ole tarjota patenttiratkaisua, mutta perustekijä on kysynnän kasvu.
- Piilotehottomuutta ja ongelmia ei ole, jos hyvinhoidettu yritys toimii nopeasti kasvavalla alalla.

Puhutaanko nyt Nokiasta? Vuorineuvos ja hallituksen puheenjohtaja vetäytyy taas sivullisen roolinsa, ja tyytyy toteamaan, että "onhan muitakin kasvavia yrityksiä". Salaperäinen hymy käväisee hänen kasvoillaan.

STT-IA
26.2.1999