Kolmen kuukauden euribor 3,122 prosenttia

Euron ja dollarin korkoero tukee dollaria



Euroopan pankkien välisten rahamarkkinoiden kolmen kuukauden euron markkinakorko noteerattiin keskiviikkona samalle tasolle kuin tammikuun lopussa.


Kolmen kuukauden euribor noteerattiin keskiviikkona 3,122 prosentiksi, kun se tiistaina oli 3,119 prosenttia. Euribor on laskenut ensimmäisestä noteerauksesta joulukuun lopussa 17 pistettä ja on tällä hetkellä varsin alhaisella tasolla.

Ensimmäinen euribor-noteeraus oli 3,293 prosenttia. Vuoden 1995 alun vajaasta seitsemästä prosentista euroalueen kolmen kuukauden rahamarkkinakorko on enemmän kuin puolittunut hieman yli kolmeksi prosentiksi.

Kolmen kuukauden rahamarkkinakorko oli keskiviikkona 12 pistettä Euroopan keskuspankin ohjauskoron yläpuolella. EKP asetti perusrahoituskorkonsa 3,00 prosenttiin euron käyttöönoton jälkeen. Yhdysvaltain keskuspankin diskonttokorko on 4,50 prosenttia.

Toistaiseksi alimmalla tasolla euriborin noteeraus kävi tiistaina, jolloin se noteerattiin 3,119 prosentiksi. Vertaillut korot ovat 365 päivän noteerauksia, mikä oli myös Suomen rahamarkkinoiden aiemman markkinakoron heliborin laskentapohja.

Eurooppalaisen käytännön mukaiselle 360 päivän pankkivuodelle laskettu kolmen kuukauden euribor noteerattiin keskiviikkona 3,076 prosentiksi. Joulukuun lopussa euriborin tullessa käyttöön noteeraus oli 3,248 prosenttia. Vajaassa kahdessa kuukaudessa korko laski runsaat 17 pistettä.

Korkoero kääntyi dollarin hyväksi

Markkinakorkojen lasku ja korkoeron kasvu Euroopassa Yhdysvaltoihin verrattuna on keskeinen euron kurssin lievää laskua suhteessa dollariin selittävä tekijä. Euroopan lyhyet korot alittivat Yhdysvaltain korkotason vuoden 1996 alussa ja pitkät korot myöhemmin samana vuonna.

Dollarin kurssin heikentyessä Yhdysvaltain keskuspankki nosti maan korkotasoa vuonna 1994 voimakkaasti. USA:n kolmen kuukauden korko nousi vuoden alun kolmen prosentin tasolta noin 5,25 prosenttiin vuoden lopulla eli samalle tasolle kuin tuolloinen euroalueen kolmen kuukauden korko.

Koronnosto poisti vuoden 1994 alussa vallinneen 350 pisteen korkoeron Eurooppaan. Monet euroalueen keskuspankit seurasivat Yhdysvaltain esimerkkiä ja nostivat korkoja, mikä oli yksi keskeisistä syistä vuoden 1995 minitaantumaan.

Rahamarkkinoiden korkoeron kasvu on tärkeä valuuttakurssikehitykselle, koska se vaikuttaa nopeasti lyhytaikaisten valuuttasijoitusten virtoihin. Lyhyet sijoitukset hakeutuvat korkeamman tuoton markkinoille, mikä vahvistaa dollaria. Pääomamarkkinoiden korkoeron vaikutus välittyy selvästi rahamarkkinoita hitaammin.¨

Korkoero USA:aan 189-98 pistettä

Yleisen korkotason laskun myötä tämänhetkinen Euroopan ja Yhdysvaltain välinen korkoero on kasvanut suhteellisesti varsin suureksi. Alkuvuoden aikana lyhyt korkoero on kasvanut edelleen hivenen, pitkä korko hieman sitä voimakkaammin.

Tammikuun lopussa kolmen kuukauden korkoero Yhdysvaltain ja euroalueen välillä oli EKP:n helmikuun kuukausikatsauksen mukaan 189 pistettä. Yhdysvaltain rahamarkkinoiden lyhyet korot olivat nimellisesti näin paljon korkeammalla tasolla kuin euroalueen lyhyet korot.

Pitkien korkojen vertailussa käytettyjen valtion 10 vuoden lainojen korkoero oli tammikuun lopulla 98 pistettä. Reaalikorkojen ero euroalueen ja USA:n välillä oli nimelliskorkojen eroa pienempi Yhdysvaltain nopeamman inflaation johdosta.

Tammikuun viimeisellä viikolla lyhyet korot olivat vastaavasti 3,07 prosenttia ja 4,96 prosenttia. Pitkät korot puolestaan olivat EKP:n mukaan euroalueella 3,77 prosenttia ja Yhdysvalloissa 4,75 prosenttia.

EKP:n helmikuun kuukausikatsauksen vertailun mukaan euroalueen 3 kuukauden korko oli joulukuun lopussa 3,17 prosenttia ja Yhdysvaltain korko 5,00 prosenttia. Pitkä korko oli EKP:n vertailun mukaan euroalueella 3,95 prosenttia ja USA:ssa 4,69 prosenttia.

Euroalueen inflaatio oli joulukuussa 0,8 prosenttia ja Yhdysvaltain inflaatio 1,6 prosenttia. Euroalueen lyhyet reaalikorot olivat joulukuussa siten 103 pistettä alhaisemmat kuin Yhdysvalloissa. Euroalueen pitkä reaalikorko puolestaan oli 26 pistettä korkeampi kuin USA:ssa.

Eurolla hyvät perustekijät

Euroopan Unionissa käydyn korko- ja valuuttakurssikeskustelun ongelmana näyttää olevan tavoitteiden ristiriitaisuus. Korkotason lasku ja euron arvon pitäminen korkeana tai vakaana suhteessa dollariin ei voi toteutua yhtä aikaa.

Tähän kiinnitti tiistaina huomiota myös EKP:n pääjohtaja Wim Duisenberg, jonka mukaan euron lasku johtuu ainakin osittain Euroopan keskuspankkiin kohdistuneista koronalennuspaineista. Samaan aikaan markkinoilla on uutistoimistojen mukaan arvailtu mahdollisella koron nostolla Yhdysvalloissa.

Duisenbergin mukaan euron heikkeneminen on tilapäinen ilmiö. Hän ennusti euroalueen talouden kääntyvän uudelleen kasvuun loppuvuodesta. Samankaltaisia arvioita ovat esittäneet useiden eurooppalaisten suurpankkien ekonomistit.

Julkaistuissa ennusteissa euron kurssin dollaria vastaan ennakoidaan vuoden lopulla olevan karkeasti 1,20 dollarin tasolla.

Euron vahvistumista odottavien ekonomistien näkemysten taustalla ovat euroalueen talouden perustekijät. Lisäksi euron arvioidaan vahvistuvan käynnissä olevan sijoitussalkkujen uudelleen järjestelyn johdosta.

Korkeasta työttömyydestä huolimatta euroalueen perustekijöiden katsotaan olevan suhteellisen vahvoja. Erityisesti tämä koskee ulkoista tasapainoa.

Ulkomaankaupassa tuntuva ylijäämä

OECD ennusti joulukuun taloudellisessa katsauksessaan, että Euroopan Unionin bruttokansantuotteen kasvu hidastuu tänä vuonna 2,2 prosenttiin ja Yhdysvaltain kasvu 1,5 prosenttiin, kun kasvu viime vuonna arvioitiin 2,8 ja 3,5 prosentiksi.

Japanin bruttokansantuotteen OECD arvioi supistuneen viime vuonna 2,6 prosenttia ja kasvavan tänä vuonna 0,2 prosenttia.

Ensi vuonna OECD:n ekonomistit arvioivat EU:n kokonaistuotannon kasvun nousevan 2,5 prosenttiin ja Yhdysvaltain kasvun nousevan 2,2 prosenttiin. Japanin bruttokansantuotteen OECD ennusti kasvavan ensi vuonna 0,7 prosenttia.

Suurin ero EU:n ja Yhdysvaltain perustekijöissä on talouden ulkoisessa tasapainossa. OECD arvioi Euroopan Unionin kauppataseen ylijäämän nousseen viime vuonna 176,7 miljardiin dollariin.

Ylijäämä kasvaa katsauksen mukaan tänä vuonna 188,3 miljardiin dollariin. Ensi vuonna kauppataseen ylijäämä nousee edelleen 191,1 miljardiin dollariin.

Kauppavajeen kasvu jatkuu USA:ssa

Yhdysvaltain 80-luvun alusta lähtien alijäämäisen kauppataseen vaje syveni OECD:n arvion mukaan viime vuonna 255,7 miljardiin dollariin. OECD:n ekonomistit ennakoivat alijäämän kasvavan tänä vuonna 286,2 miljardiin dollariin ja ensi vuonna edelleen 292,0 miljardiin dollariin.

Japanin kauppataseen ylijäämän arvioitin OECD:n katsauksessa olleen viime vuonna 126,0 miljardia dollaria. OECD:n ekonomistit laskivat ylijäämän nousevan tänä vuonna 150,0 miljardiin dollariin ja ensi vuonna 155,3 miljardiin dollariin.

Suurten talouksien vaihtotasekehitys on samansuuntainen kauppataseen kehityksen kanssa. Katsauksen mukaan Euroopan unionin vaihtotaseen ylijäämä oli viime vuonna 1,4 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun vaihtotaseen alijäämä Yhdysvalloissa kasvoi viime vuonna 2,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

OECD arvioi EU:n vaihtotaseen ylijäämäksi tänä ja ensi vuonna 1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Yhdysvaltain vaihtotaseen alijäämä puolestaan kasvaa katsauksen mukaan edelleen ja nousee keskimäärin 3,1 prosenttiin USA:n bruttokansantuotteesta.

Euroalueen kokonaistuotannon kasvuvauhti hidastui viime vuonna vuoden loppua kohti. Tuotanto kasvoi EKP:n kuukausikatsauksen mukaan kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana 3,7 prosenttia, 2,9 prosenttia ja 2,7 prosenttia.

Euroalueen sisäisestä kaupasta puhdistettu kauppataseen ylijäämä nousi vuonna 1997 yhteensä 89,4 miljardiin euroon. Euroalueen viime vuoden kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen kauppataseen ylijäämä oli 13,5 miljardia euroa, 25,1 miljardia euroa ja 25,3 miljardia euroa.

STT-IA
26.2.1999


TALOUS -SIVULLE