Keskustan Kalli haluaa takeet metsien suojelun lopettamisesta

Eduskuntaan pyrkiville metsä on virkistyksen lähde

Hallituspuolueiden viisi kansanedustajaehdokasta haluavat käsitellä Suomen metsiä hellällä kädellä, käyttää metsiä virkistykseen ja nostaa puun jalostusastetta. Vanhojen metsien suojeluun nämä suhtautuvat suopeasti.

Keskustan ehdokas valitsee kovemman kirveslinjan: kansanedustaja Timo Kalli haluaisi säätää erityislain, joka varmistaisi talouskäytössä olevien metsien säilymisen talouskäytössä. Jos metsänomistaja voi olla varma, ettei hänen metsiään joudu enää suojeluun, hän panostaa metsänsä hoitoon, perustelee Kalli.

Ja kun metsien hoitoon panostetaan, niistä saadaan myös enemmän puuta teollisuudelle. Kallin mielestä runsaan kymmenen vuoden päästä metsistä on hakattavissa 68-73 miljoonaa kuutiota. Tavoite ylittää hallituksen tuoreen metsäohjelman ja jopa MTK:n tavoitteet.

Kallin mielestä suojeluasia on ollut riittävästi pinnalla tällä vuosikymmenellä, ja nyt pitäisi koulutuksessa ala-asteelta lähtien korostaa metsien käyttöä.
- Metsien moninaiskäyttöä voidaan pitää yllä, vaikka niitä käytetään voimakkaasti, Kalli uskoo.

Mitä metsään mukaan?

Muut neljä haastateltua ehdokasta lähtisivät metsään retkeilyhenkisesti. Eduskuntaan ensi kertaa pyrkivä RKP:n Christina Gestrin ottaisi mukaan kaksi lastaan ja näyttäisi suurennuslasin avulla luonnon ihmeitä.

Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen lähtisi metsään rinkka selässä, ja vasemmistoliiton Pentti Tiusanen ottaisi kiikarin mukaansa. Vihreiden Pekka Haavisto lähtisi ämpärin kera luonnonantimia keräämään.

Hallituksen riveistä livetään

Edellisen hallituksen ympäristöministeri, kokoomuksen kansanedustaja Sirpa Pietikäinen moittii ohjelmaa siitä, ettei ekologisia näkökohtia ole riittävästi painotettu. Hänelle ohjelma kelpaa keskustelun aloitteeksi.

Vasemmistoliiton kansanedustajan Pentti Tiusasen mielestä ohjelma perustuu liiaksi kuusikuidun käytölle. Kuusikuidut erotetaan mekaanisesti, mikä nielee paljon energiaa, hän muistuttaa.

Metsäohjelmassa ohjattiin metsien suojelutarpeen selvittäminen erilliselle työryhmälle. Demareiden kansanedustajan Kari Rajamäen mielestä tämä oli esimerkki siitä, ettei vuorovaikutus eri osapuolien välillä valmistelussa toiminut tarpeeksi hyvin - toisin kuin metsälain valmistelussa, jossa Rajamäki oli mukana.

Vihreiden ehdokas, ympäristöministeri Pekka Haavisto pysyy hallituksen linjauksen takana. Hän kehuu valmistelun viime vaiheessa sovittuja luontopainotuksia ja epäilee, olisiko eduskuntakäsittelyssä löytynyt ohjelmalle lisäarvoa.

Myös RKP:n varapuheenjohtaja Christina Gestrin pitää ohjelman tavoitteita hyvinä. Hän nostaa erityisesti esille syntyvät työpaikat ja panostuksen puun energiakäyttöön.

Mies ja moto ei riitä

Gestrinin mielestä Metsähallituksen soveltamaa, laajan alueen luonto-arvoja säilyttävää alue-ekologista suunnittelua voitaisiin hyödyntää myös yksityismetsissä.

Pietikäinen korostaa, että todellinen metsien suojelu tapahtuu leimikkokohtaisessa suunnittelussa. Hän olisi valmis ottamaan paikalliset asukkaat ja kansalais- ja ympäristöjärjestöjen edustajat mukaan hakkuiden suunnitteluun.

Rajamäki on tyytyväinen, että Kollaan taistelutannerta muistuttavasta käsittelytyylistä on päästy eroon, mutta hän varoittaa toisaalta päätymästä toiseen äärimmäisyyteen.

Tiusanen teroittaa seurannan merkitystä: on valvottava, etteivät metsälakien ja metsäohjelman pehmeää metsäkäsittelyä koskevat tavoitteet jää toteutumatta.

- Suomessa on taipumusta ajatella niin, että kun on metsälaki ja ohjeistus ja ohjelma, niin sitten vaan mies ja moto metsään ja siitä tulee hyvää ekologista metsänhoitoa, kritisoi Pietikäinen.

Täyssuojelua tarvitaan useimpien mielestä silloin, kun Etelä-Suomen vanhojen metsien rippeiden suojelusta päätetään.

Gestrinin mielestä suojelu on tehtävä yksityisille metsänomistajille niin houkuttelevaksi, että he suostuvat siihen. Korvaukset suojelusta kuuluvat myös asiaan, hän muistuttaa.

Tiusanen ja Haavisto tarjoavat uusien kansallispuistojen perustamista yhdeksi ratkaisuksi vanhojen metsien suojelupulmaan. Molemmat kannattavat Repoveden kansallispuiston perustamista.

Teollisuuden markkinanäkymät

Kalli uskoo, ettei Suomesta saatavaa pitkäkuituista puuta, erityisesti kuusta, syrjäytä mikään pidemmälläkään tähtäimellä. Hän viittaa myös ennusteisiin, joiden mukaan paperin kulutus maailmalla kasvaa.

Muutkaan haastatellut eivät näe välittömiä uhkia paperin kysynnälle. Pietikäinen on tosin sitä mieltä, että teollisuuden menestys riippuu siitä, ovatko metsämme "luomumetsiä" sekä siitä, millaista metsäteollisuuden energiankäyttö ja päästöt ovat.

Tiusasta ja Rajamäkeä huolettaa se, pysyvätkö metsäteollisuuden työpaikat kotimaassa. Rajamäki harmittelee, että globalisoituvan metsäteollisuuden ja oman kansantalouden edut kohtaavat valitettavan harvoin.

Hallituspuolueiden ehdokkaat korostavat kuin yhdessä suusta sitä, että Suomen hidaskasvuiselle puulle on löydyttävä pidemmälle menevää jatkojalostusta esimerkiksi huonekaluteollisuudesta.

Haavisto myöntää, että kansallisessa metsästrategiassa olisi hyvä katsoa kauemmaksi ja miettiä tuotannon arvon nostamista.

STT-IA
28.2.1999