Itämeren valtiot tiiviimpään yhteistyöhön

Rahanpesun vastainen verkko kiristyy

Krp:n tutkija puhui kymmenen Itämeren valtion yhteisessä rahanpesuseminaarissa, joka päättyi Helsingissä perjantaina. Näiden rikosten torjunnasta vastaavat viranomaiset paaluttivat tapaamisessa yhteistoimintaansa.

Vasaran mukaan tärkeä edistysaskel Itämeren piirissä oli se, että Latvia, Liettua ja Puola säätivät rahanpesun rikokseksi. Näihin maihin perustettiin lisäksi erilliset rahanpesun vastaiset viranomaisyksiköt. Virossa rahanpesun vastainen laki tulee voimaan heinäkuussa ja Venäjälläkin sen käsittely on edennyt duumaan.

Suomessa rahanpesun torjunnasta vastaa keskusrikospoliisin alainen rahanpesun selvittelykeskus.
- Kaikissa Itämeren maissa pankkien ja muiden rahoituslaitosten yleinen tietous rahanpesusta on sekin parantunut oleellisesti, Pekka Vasara kiittää.

Käsite rahanpesu merkitsee sitä, että rikoksella hankittujen varojen alkuperä pyritään häivyttämään tai peittämään, tai talousrikoksen tekijä saa apua rangaistusten välttämiseksi.

Uusia keinoja

- Ilmoitusvelvollisuuden laajentaminen tehostaisi osaltaan rahanpesun paljastamista. Ulkomaisten kokemusten perusteella on ilmeistä, että ilmoitusvelvollisuuden ulottaminen käteisellä tapahtuvaan kauppaan - kuten auto- ja antiikkikauppaan sekä rahansiirtoyhtiöihin - olisi selvästi hyödyllistä.

Tällä hetkellä Suomessa mm. Veikkauksen toimipisteet, rahanvaihtopisteet ja kiinteistönvälittäjät ovat velvollisia raportoimaan havaitsemistaan epäilyttävistä liiketoimista.

Vasara muistuttaa, että rikolliset värväävät rahanpesuun nyt yhä useammin ammattilaisia kuten lakimiehiä ja notaareja.

- Tällainen rahanpesu on monimutkaista. Siksi olisi erittäin tärkeää saada ilmoitusvelvollisiksi myös ammatit, joissa voi hankkia tietoa rahanpesusta. Näitä ryhmiä ovat ainakin kirjanpitäjät ja tilintarkastajat.

Lainsäädäntö muita jäljessä?

- Toisin kuin Suomessa, kaikissa muissa Pohjoismaissa huolimattomuudessa tapahtuva rahanpesu on rikollista toimintaa. Tällöin rikollisen auttaja ei voi vedota siihen, että hän ei tiennyt rahan olevan rikoksella hankittua.

Ero löytyy myös siitä, että muualla Pohjolassa pelkkä epäily varojen alkuperästä riittää rikostutkintaan.

Pätevä keino taistella rahanpesua vastaan on seurata nykyistä tehokkaammin käteisen rahan liikkeitä rajojen yli. Mm. Norjassa ja Saksassa on saatu hyviä kokemuksia velvollisuudesta, joka määrää ilmoittamaan käteisvarojen viemisestä maasta ulos tai maahan.

Saksa aikookin esittää EU-puheenjohtajakautenaan, että tulli alkaisi valvoa käteistä rahaa kaikissa EU-maissa. Suomessa tällaista ilmoitusvelvollisuutta ei ole, mutta esimerkiksi tulli on toivonut sen palauttamista.

Ex-Neuvostoliitto tosin on tämän rikollisuuden piirissä Suomelle ehkä vielä oleellisempi kuin länsi; vuonna 1998 neljännes maamme rahanpesuilmoituksista liittyi venäläisiin ja virolaisiin.

Viime vuonna Suomessa tehtiin keskusrikospoliisille 186 ilmoitusta epäilyttävistä liiketoimista. Tapauksista 19 siirrettiin esitutkintaan.

Kaikkiaan ilmoituksiin liittyvien liiketoimien suuruus oli useita satoja miljoonia markkoja, joskin toteutuneiden liiketoimien arvo oli runsaat 250 miljoonaa.

STT-IA
26.2.1999