Valtiontalouden tarkastusvirasto:

SSP:n paloittelussa tärkeintä oli pankkialan tervehdyttäminen, ei hinta


Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV katsoo, että Suomen Säästöpankin SSP:n hyvät osat ostaneet neljä pankkia saivat hankintansa edullisesti. Viraston mukaan valtio joutui tinkimään hinnasta, koska paloittelulla pyrittiin ensisijaisesti pankkialan tervehdyttämiseen ja hinta oli tämän vuoksi toissijainen asia.

- Toteutuneiden tapahtumien valossa on mahdollista, että vaikka kysymys SSP Oy:n pilkkomisesta on edelleen jossain määrin arka, se on veronmaksajien kannalta sittenkin vähiten kivulias ratkaisu, tarkastuspäällikkö Antti Perttulan laatimassa raportissa tiivistetään.

Virasto kuuluu valtiovarainministeriön alaisuuteen, mutta sen odotetaan hoitavan tehtäväänsä itsenäisesti.

Tarkastuskertomuksen mukaan neljän pankin SSP:n hyvistä osista ja lähes 850 miljoonan kassavaroista maksama nettohinta oli vajaat 5,5 miljardia markkaa. SSP:n hyvät osat myytiin KOP:lle, SYP:lle, Postipankille ja osuuspankeille loppuvuodesta 1993.

Huonojen osien siirrosta omaisuudenhoitoyhtiöön on valtiovarainministeriön nykyarviolla koitunut noin 35 miljardin lasku veronmaksajille. Summassa ei ole otettu huomioon korkokuluja.

Merrill Lynchillä paljon olettamuksia

SSP:n myyntiä arvioidessaan tarkastusvirastolla on ollut käytössään investointipankki Merrill Lynchin laskelmat SSP:n arvosta mahdolliselle ostajalle erilaisilla olettamuksilla. Konsulttiyhtiö auttoi pilkontaa valmistelleita viranomaisia.

Laskelmista keskeisimmät ovat olleet jo aiemmin julkisuudessa, vaikka ne puuttuivat luovutussopimukseen liittyneistä papereista, kun ne julkistettiin viiden vuoden salassapidon jälkeen viime vuoden lopulla.

Heinäkuun lopussa 1993 viranomaisille annetussa laskelmassa pankin teoreettiseksi arvoksi laskettiin noin 15 miljardia markkaa. Myöhemmissä laskelmissa arvio vaihteli runsaasta 430 miljoonasta vajaaseen 3,9 miljardiin markkaan. Näidenkin laskelmien etukäteisolettamuksissa on eroja.

Arvot vaihtelevat mm. sen mukaan, miten suuri osuus SSP:n ongelmaeristä on oletettu jäävän valtion hoitoon, SSP:lle sälytettävistä lisäsäästöistä ja miten suurella tuotto-odotuksella myytävää omaisuutta rasitettiin. Eroja on myös siinä, miltä ajalta oletettuja tuottoja on laskettu.

VTV:n näkemyksen mukaan hinta oli toissijainen, koska tarkoituksena oli ensisijaisesti pankkialan tervehdyttäminen. Jos ei olisi päädytty SSP:n pilkontaan, mahdollista olisi ollut jonkin muun elinkelpoisen pankin kaatuminen.

Viraston mielestä se olisi voinut tulla SSP:n pilkontaa kalliimmaksi tavaksi ratkaista alan ylikapasiteettia veronmaksajien varoilla. SSP:n johto puolusti loppuun saakka pankin säilyttämistä itsenäisenä.

Saivatko pankit, mitä ostivat?

Tarkastusviraston tehtävänä oli selvittää myös, miten yli vuoden kestänyt paloittelu lopulta hoitui eli saiko jokainen sitä, mitä sille oli sovittu.

Selvityksen mukaan lopputuloksesta on mahdoton antaa varmaa yhteenvetoa, koska asian monimutkaisuuden vuoksi jo luovutussopimusta jouduttiin paikkaamaan eikä SSP:n tasetta ollut rakennettu paloittelun alkaessa niin, että eri jako-osuuksia olisi voitu tarkoin seurata.

Virasto vertaa tilannetta "kassan tarkastukseen".
- Kassan laskeminen ei palvele mitään tarkoitusta, ellei ole tiedossa, paljonko kassassa pitäisi olla rahaa. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tiedetään, paljonko "kassassa oli rahaa" siinä vaiheessa, kun rahan jakelu aloitettiin, virasto selvittää.

Raportin mukaan jakoprosessi kesti pitkään.
- Kun jaon kohteen, SSP Oy:n taseen per 31.10. 1993 erien tasolla ei pidetty selvillä, mitä jaon eri osapuolten osuudeksi lopulta tuli, ei voida osuudet yhteenlaskemalla verifioida, päätyikö kaikki jaettava niille, jotka ovat oikeutettuja osuuteen jaettavasta taseesta ja paljon kukin lopulta sai, raportissa katsotaan.

Verifioinnilla tarkoitetaan todentamista tai varmentamista.

VM:n lausunto raportin lisänä

Vaikka raportissa esitetään laajasti laskelmien erilaisia etukäteisolettamuksia ja laskelmien kerrotaan perustuvan vain viranomaisten käytössä olleista kalvoista saatuihin tietoihin, valtiovarainministeriö toistaa VTV:n kertomukseen antamassa lausunnossa jälleen kerran, että laskelmia on katsottava osana laajempaa kokonaisuutta.

Siihen sanotaan kuuluvan mm. Merrill Lynchin edustajien keskustelut viranomaisten kanssa. VM ei ole myöskään yhtä mieltä valtion kaupasta saamasta hinnasta. Sen näkemyksen mukaan tuotti valtiolle yhteensä runsaat 6,8 miljardia markkaa.

Nelisivuinen lausunto on liitetty raportin loppuun. Perttulan mukaan se ei ole mitenkään poikkeuksellista.

Hänen mukaansa lausunnon perusteella raporttiin ei tehty muutoksia ja se liitettiin mukaan, jotta jokainen lukija voi itse katsoa, miten raportissa on käsitelty ministeriön osoittamia seikkoja.

Ministeriön mielestä raportissa tuodaan esiin laskelmien erot, mutta laskelmien vertailukelpoisuutta heikentää SSP:n rahoitusasemasta saatu lisätieto.

VTV:n tarkastuskertomus on neljäs pankkikriisiä tai SSP:tä käsittelevä kertomus. Tuorein on nimeltään Suomen Säästöpankki SSP Oy:n myynti ja osto takaisin Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalin tytäryhtiöksi.

STT-IA
26.2.1999

TALOUS -SIVULLE