Vain sitoutumaan uskaltautuva työntekijä panostaa kehitystyöhön

Väitös: Työntekijöiden kykyjä tuhlataan

Tämä onnistuu vain, jos henkilöstö voi puolustaa omaa työsuhdettaan niin kuin yrittäjä puolustaa oman yrityksensä tulevaisuutta.

Näin ripittää tutkija ja yhteistoimintakonsultti, valtiotieteen lisensiaatti Kimmo Kevätsalo väitöstutkimuksessaan Jäykät joustot ja tuhlatut resurssit. Väitös tarkastettiin Helsingin yliopistossa keskiviikkona.

Kevätsalon mukaan yritysten henkilöstö jakautuu yhä tiukemmin kahteen osaa: toisaalta tärkeään ydintyövoimaan, jonka koulutukseen ja kehittämiseen ollaan valmiita panostamaan, toisaalta ns. kapasiteettityövoimaan, jota irtisanotaan tai palkataan tarpeen mukaan.

Molempia löytyy kaikista palkansaajaryhmistä "lattiatasolta" ylempiin toimihenkilöihin. Kevätsalo tutki koko palkansaajaväestöä koskevia Tilastokeskuksen tilastoja vuosilta 1990 ja 1997 ja Metalliliiton tilastoja vuosilta 1979-1997. Hän hyödynsi myös oman tutkimus- ja konsultointityönsä kautta kertynyttä tapausaineistoa.

Väitöstyön mukaan jo 38 prosenttia palkansaajista kuuluu kapasiteettityövoimaan, jolloin yhä isompi osa osaamista jää vajaakäyttöön.

Tällä vuosikymmenellä on myös ensi kertaa tosissaan ryhdytty tehostamaan toimihenkilöiden töitä. Ylemmilläkin toimihenkilöillä toistotyön osuus on kasvanut 1990-luvulla.

Iso talo ja pitkät perinteet tietävät hankaluuksia

Tiukan työnjaon, tarkkojen käskysuhteiden ja näitä vahvistavan byrokratian tuloksena organisaatioiden muuttaminen on niin hidasta, että johdolla on muutosta hakiessaan suuri houkutus turvautua pitkäjänteisen kehittämisen sijasta nopeisiin "määrällisiin joustoihin": irtisanomisiin, tilapäisen väkeen, alihankintaan.

Kehikkoa vahvistaa ammattiyhdistysliike, joka on asettunut puolustamaan asemiaan ja määrittelemään, kuka saa tehdä mitäkin tehtäviä.

Kevätsalo huomauttaa, että Suomi ei edes ole mitenkään erityisen jäykkä maa: jäykkyydet syntyvät pitkän ajan kuluessa, ja Suomi on vielä kovin nuori palkkatyöyhteiskunta verrattuna vaikka Ruotsiin tai Englantiin.

Jäykkyydet ovat isojen työpaikkojen ongelmia.
- Iso talo ja pitkät perinteet, niin johan olet helisemässä, kun yrität luoda uutta, Kevätsalo kärjistää.

Yrittäjyyden kautta mukaan

Hän kutsuu mallia yrittäjämäisen henkilöstön malliksi. Siinä henkilöstölle annetaan tilaisuus sitoutua oman yksikkönsä - tuotantoyksikön, tulosyksikön - kilpailukykyyn ja puolustaa omaakin kilpailukykyään suhteessa muihin palkansaajiin. Lopulta kaikki kuuluvat ydintyövoimaan.

Malli pohjaa luottamukseen ja tasavertaiseen vuoropuheluun: henkilöstön on tiedettävä, ettei se toimi omia etujaan vastaan osallistuessaan yrityksen kehittämiseen.

Kevätsalo kertoo esimerkin uudesta palvelualan yrityksestä, jonka toimintamalleja hän on ollut kehittämässä. Yrityksen kehittämisryhmä, jossa on myös henkilöstön edustus, käy kerran kuussa yrityksen tilit läpi: missä on onnistuttu, missä epäonnistuttu. Yrityksen tulos jaetaan yhdessä etukäteen sovittujen pelisääntöjen mukaan.

Yrityksessä on varauduttu myös vastoinkäymisiin. Peruspalkkoihin ei puututa, mutta yrityksellä on mm. malli lomautusten, koulutuksen ja lyhennetyn työajan käytölle huonoina aikoina.

Ay-liikkeen muutospaineet

Hän kertoo, että noin puolet palkansaajista katsoo etujensa olevan yhteiset työnantajan kanssa. - Se riittää yrittäjämäisen toimintatavan toteuttamiseen, jos vain löytyy muutamia tulisieluisia johtajia, jotka yrittävät luoda myönteisiä esimerkkejä.

Malli asettaa haasteita myös ay-liikkeelle. Miten puolustaa yhteisiä etuja maailmassa, jossa markkinatalous jyllää vahvana ja jossa jokainen pyrkii pärjäämään vaikka toisen kustannuksella?

- Laajimmillaankin suomalainen ay-liike puolustaa vain suomalaisen palkansaajakunnan etuja muiden maiden palkansaajia vastaan - eli kilpailee Suomen kansantalouden kanssa yhtä jalkaa muiden kansantalouksien kanssa. Ay-liikkeen olisi vain tunnustettava kilpailun leviäminen myös yritys- ja toimipaikkatasolle.

- Jos on paikallinen ay-johtaja, joka haluaa puolustaa omaa väkeään paremmin kuin muut, niin hän valitsee jonkin muun keinon kuin sen keinon, jonka tuloksena meillä on nyt 300 000 työtöntä.

Hyvinvointivaltion puolustus

Ay-liike joutuukin nyt pohtimaan, millä tavoin se pystyy pitämään kasvavan kapasiteettityövoiman riveissään. Ydintyövoimalle tarjottu palkkaetu ja sen ajaminen eivät sovellu houkuttimiksi.

Kevätsalon mukaan yksi vaihtoehto on, että ay-liike ryhtyy turvaamaan kapasiteettityövoiman etuja puolustamalla hyvinvointivaltiota.
- Mitä vahvempi on hyvinvointivaltio, sen helpompi on kieltäytyä nöyryyttävistä työtehtävistä ja nöyryyttävistä työpaikoista.

Kevätsalon mukaan työelämän myllerrys on syönyt pohjaa myös valtakunnallisilta työehtosopimuksilta.
- Väitteeni on, että edunvalvonnan kannalta valtakunnallisilla työehtosopimuksilla on merkitystä vain, kun ne kykenevät turvaamaan hyvinvointivaltion lujittamista.

STT-IA
26.2.1999