Professori Paastela: Alhaisessa äänestysprosentissa ei mitään ihmeellistä



Eduskuntavaalien alhainen äänestysprosentti on puhuttanut kansaa, tiedotusvälineitä ja poliitikkoja vaalien jälkitunnelmissa. Professori Jukka Paastela Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitokselta ei kuitenkaan alhaista äänestysaktiivisuutta liiemmin murehdi.


- En itse tosiaankaan ole kovin huolestunut äänestysprosentista, Paastela toteaa.

Paastela myöntää kuitenkin, että Suomen eduskuntavaalien äänestysprosentti 68,3 on Euroopan mittakaavassa varsin alhainen.

- Silti on olemassa maita joissa äänestysprosentti on jopa pysyvästi alhaisempi kuin Suomessa. Sveitsiä pidetään demokratian mallimaana, mutta kukaan ei tule ajatelleeksi sitä, että siellä äänestysprosentti on 50 prosentin luokkaa ja voi jäädä joskus jopa 40:een.

Paastelan mukaan myös Yhdysvalloissa äänestysprosentti on melko alhainen, koska mustat ja latinalaisamerikkalaiset eivät juuri äänestä.

Nuoria surkutellaan aina

Paastela muistuttaa kuitenkin, että edes yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet nuoret eivät ole kovin innostuneita politiikasta, vaan suhtautuvat siihen varsin kielteisesti. Asenne näkyy poissaolona vaaliuurnilta.

- Kun sitten olen joskus luentosalissa muistuttanut, että "onhan demokratialle vaihtoehto, eli diktatuuri", se on kuitenkin aiheuttanut salissa melkoisen kohahduksen, Paastela naurahtaa.

Paastelan mukaan ihmiset eivät ylipäänsä tule ajatelleeksi, mikä on vaihtoehto järjestelmälle, jossa käydään äänestämässä ja valitaan demokraattisesti.

Nuorten alituisesta passiivisuudesta puhutaan vaaleista toiseen. Samalla kuitenkin unohdetaan, että 1960-luvun lopun ja 1970-luvun poliittista kuohuntaa lukuunottamatta nuoret ovat käyneet uurnilla enemmän vanhempien käskystä kuin omasta mielenkiinnostaan.

- Täytyy muistaa sekin, että äänestysikäraja oli ennen 24 vuotta, josta sitä laskettiin ensin 20:een ja myöhemmin vielä 18 vuoteen, Paastela sanoo.

Paastelan mukaan 18-24-vuotiaat ovat kaikkein laiskinta ikäryhmää lähtemään vaaliuurnille.
- Minä en usko että senikäiset jaksavat kauheasti protestoida, vaan että tietämättömyys ja laiskuus ovat selittäviä tekijöitä äänestämättä jättämiselle, Paastela toteaa.

Äänestämättömyyskin on vaikuttamista

Paastela muistuttaa, että äänestämättömyys voi johtua hyvin monenlaisista motiiveista.
- Se voi johtua yhtä lailla sekä tyytymättömyydestä että tyytyväisyydestä.

Vaalien yhteydessä on puhuttu siitä, että äänestämättömyys on muuttunut välinpitämättömyydestä aktiiviseksi protestiksi. Paastela on samoilla linjoilla.

- Uskallan väittää, että niistä 120 000 äänestäjästä, jotka jättivät äänestämättä sosialidemokraatteja näissä vaaleissa aika suuri osa on nimenomaan nukkujia. Sen voi tietysti ajatella protestiksi hallituksen politiikalle.

Paastelan mukaan keskustalla on samanlainen ongelma pohjoisen ja Itä-Suomen vaalipiireissä.
- Silloin kun keskustalla menee vaaleissa huonosti, kyse on siitä, ettei äänestetä toista puoletta vaan nimenomaan jätetään äänestämättä.

Keskustalla on sosialidemokraatteihin ja kokoomukseen verrattuna selkeästi vähemmän ns. liikkuvia äänestäjiä.

- Erään, tosin jo melko vanhan tutkimuksen mukaan sosialidemokraateilla ja kokoomuksella on noin 50 000 yhteistä äänestäjää, jotka miettivät vaali vaalilta, äänestääkö sosialidemokraatteja vai kokoomusta.

- Vaikka liikkuvia äänestäjiä on, niin 120 000:n aukko on niin iso, ettei sitä voi selittää kuin sillä, että sosiaalidemokraattien äänestäjät eivät ole käyneet äänestämässä, Paastela toteaa.

Veltot jäävät rannalle

Osasyynä politiikkaan turhautumiseen mainitaan usein sen värittömyys. Eduskunnasta pudonnut Kirjavan puolueen Pertti "Veltto" Virtanen sai vaaleissa liikkeelle 7 000 äänestäjää, mutta jäi rannalle. Velton äänestäjäkuntaan kuuluu väkeä, joka ei minkään muun puolueen tai ehdokkaan vuoksi taatusti uurnille vaivaudu.

Paastela ei kuitenkaan pidä suhteellista vaalitapaa suoranaisesti epäoikeudenmukaisena individualisteja, pieniä puolueita ja heidän äänestäjiään kohtaan.

- Pienten puolueiden ainoa mahdollisuus päästä eduskuntaan on mennä vaaliliittoon muiden pienten puolueiden kanssa. Nämä yhden henkilön liikkeet ovat sellaisia, että ei ole oikeastaan keksitty sellaista vaalitapaa, jolla ne pääsisivät varmuudella parlamenttiin.

Edellisissä vaaleissa Veltto meni eduskuntaan Kristillisen liiton kanssa tehdyn vaaliliiton kautta.

STT-IA
26.3.1999


POLITIIKKA -SIVULLE