 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Afganistan matkalla rauhaan?
Afganistanin sotivat osapuolet, Taleban-liike ja sen vastustajien Pohjoinen liitto pääsivät Turkmenstanissa sopimukseen tulevasta vallanjaosta ja vankien vaihdosta. Neuvottelijat pitivät sopimusta ensi askeleena kohti tulitaukoa ja rauhaa, mutta uuden, kansainvälisesti tunnustetun hallituksen syntymiseen on vielä pitkä matka.YK:n välityksellä käytyjen kolmipäiväisten neuvottelujen jälkeen osapuolet sopivat 20. maaliskuuta alustavasti tulevasta Afganistanin vallanjaosta. Tarkoitus on myöhemin Afganistanissa käytävissä neuvotteluissa sopia yksityiskohdista, mutta tulitauosta ei kuitenkaan vielä sovittu. YK:n edustaja Andrew Tesoriere ylisti sopimusta vedenjakajaksi 20 vuotta kestäneessä konfliktissa. Talebanien delegaation johtaja Wakil Ahmed Mutawakil kuvaili sopimusta tärkeäksi askeleeksi kohti tulitaukoa. Pohjoisen liiton pääneuvottelijan Younis Qanounin mukaan tärkeää on se, että vallanjaon periaatteesta on sovittu. Rauhankehitys on saanut YK:n lähettämään väkeään takaisin Afganistaniin. YK veti ulkomaisen henkilökuntansa pois maasta viime elokuussa, kun kaksi afganistanilaista YK-työntekijää ja italialainen sotilastarkkailija murhattiin. YK:n ruokaohjelman johtamista jatkettiin Pakistanista. Taleban on luvannut parantaa takaisin palaavan YK:n henkilökunnan turvallisuutta ja etsiä käsiinsä viimekesäiset murhaajat.
Sotaväsymys painaaAfganistanissa on käyty sotaa jo 20 vuotta ja rauhanneuvottelut ovat seuranneet toisiaan, joten tavallinen kansa tuskin tästäkään sopimuksesta jaksaa pahemmin riemastua. BBC:n kirjeenvaihtajan mukaan tavalliset ihmiset yleisesti toivovat, että sotiminen viimeinkin loppuisi. Haastatellut Talebanin rivimiehetkin toivoivat samaa.Mutta jo muutaman päivän kuluttua sopimuksesta osapuolet syyttivät toisiaan uusista taisteluista maan pääkaupungista Kabulista pohjoiseen. Taleban-hallituksen tiedotusministeri mullah Amir Khan Mutaqi syytti oppositiota massiivisesta hyökkäyksestä kohti Ghorbandin laaksoa. Mutaqi kiisti samalla vastustajien väitteet talebanien rakettihyökkäyksestä siviilikohteita vastaan Parwanin provinssissa Kabulin pohjoispuolella. Hyökkäyksen väitettiin vieneen 12 ihmisen hengen.
Onnistuuko vallanjako?Vallanjaon toteutuminen on riippuvainen siitä, miten paljon Taleban on todellisuudessa halukas jakamaan valtaa. Talebaneilla ei näytä olevan kovinkaan monipuolista kuvaa vallanjaosta. Nämä äärijyrkät sunnimuslimit eivät hyväksy valtaa jakamaan ketä tahansa, joka ei täytä heidän tulkintaansa islamin lain vaatimuksista.Neuvotteluvaltuuskunnan johtajan Mutawakilin mukaan Taleban ei tule hyväksymään sellaista laajapohjaista hallitusta, jossa mukana olisi muita puolueita ja ryhmiä. Mutawakilin mielestä nykyisessäkin Talebanin hallituksessa kaikki etniset ryhmät ovat riittävästi edustettuina. Pohjoisen liiton puolelta vallanjako nähdään talebanien hallinnon ja heidän oman hallintonsa yhdistämisenä. Tulevia neuvotteluja onneksi helpottaa se, että osapuolia on tällä kertaa vain kaksi. Vaikka Pohjoinen liitto periaatteessa onkin monen puolueen yhteenliittymä, se ei käytännössä enää edusta muita kuin sotilaskomentaja Ahmed Shah Massoudia ja hänen sotavoimiaan.
Afganistanin pitkä kurimus20 sotavuoden aikana arviolta 1,5 miljoonaa afganistanilaista on saanut surmansa ja maa on tuhoutunut raunioksi. Kun sosialistit ottivat vallan 70-luvulla, alkoivat taistelut hallituksen joukkojen ja mujaheddin-sissien välilä. Mujaheddinit olivat alkujaan perinteisiä islaminuskoisia heimosotureita.Vuonna 1979 Neuvostoliitto vaihtoi presidentiksi Nadjibullahin ja lähetti maahan joukkojaan. Sissit alkoivat saada apua Yhdysvalloista, Britanniasta, Kiinasta ja Pakistanista. Presidentti Nadjibullah jäi presidentiksi, kun neuvostoliittolaiset vetäytyivät 1989, mutta hänen oma puolueensa pakotti hänet luopumaan vallasta 1992. Mujaheddin-ryhmät ottivat maan valtaansa muutamassa päivässä ja alkoivat taistella keskenään. Talebanista kuultiin ensimmäisen kerran vuonna 1994, kun Pakistanin hallitus valtuutti heidät suojelemaan Pakistanin ja Keski-Aasian kauppareitillä kulkevia saattueita. Taleban-liike syntyi Pakistanin pakolaisleirien opiskelijoiden ääri-islamilaisesta radikalismista. Taistelijat koostuivat Pakistanilaisissa uskonnollisissa kouluissa koulutetuista afgaaneista ja entisistä mujaheddineistä. Talebanit onnistuivat karkoittamaan saattueita ahdistelevat mujaheddin-ryhmät, ja operaatiota jatkettiin läheisen Kandaharin kaupungin valloituksella. 25.000 taistelijan voimin talebanit etenivät ripeästi, ja syyskuussa 1996 he ottivat haltuunsa Kabulin. Entinen presidentti Nadjibullah hirtettiin heti. Afganistanin keskenään taisteleville ryhmille talebanien suosio kansan keskuudessa oli alkuun yllätys. Talebanit ja heidän tukijansa kuuluvat etnisesti pääasiassa pashtooneihin, kun taas entiset vallanpitäjät olivat tadjikkeja ja uzbekkeja.
Talebanit vastustajat ahtaallaTalebanit eivät kuitenkaan saaneet vallattua maan pohjoisosia. Entisen puolustusministerin Ahmad Shah Massoudin ja kenraali Abdul Rashid Dostumin joukot pitivät puolensa pohjoisen vuoristosolissa. Massoud on myös tadjikkien johtaja ja Dostum uzbekkien johtaja. Heidän tukialueensa eroavat vastaavasti etnisesti ja uskonnollisesti Talebanin tukialueista.Keväällä 1997 talebanit kokivat ensimmäinen sotilaallisen takaiskunsa, kun he joutuivat perääntymään Mazar-i-Sharifin kaupungin taistelusta. Taleban syyllistyi alueella moniin julmuuksiin ja vankien teloituksiin. Pohjoinen liitto oli kuitenkin keskenään eripurainen, ja komentajat juonittelivat toisiaan vastaan. Esimerkiksi kenraali Abdul Malik vaihtoi yllättäen talebanin puolelle Mazar-e-Sharifin ensimmäisissä taisteluissa ja pakotti liittolaisensa kenraali Dostumin pakemaan. Sitten hän petti talebanitkin ja monet heistä kokivat kurjan kohtalon. Myöhemmin hän joutui perääntymään kaupungista ja jättämään sen kenraali Dostumin haltuun. Vuoden 1998 alkuun mennessä sotilaallinen tilanne oli jämähtänyt paikalleen. Rauhanneuvotteluja yritettiin, mutta ne epäonnistuivat heti alkuunsa. Taleban saavutti kuitenkin viime vuoden aikana uusia voittoja taistelukentällä ja valloitti Mazar-i-Sharifin kaupungin ja Bamyanin alueen. Vuoden loppuun mennessä Talebania vastustaneista kolmesta ryhmittymästä oli jäljellä enää entisen puolustusministerin Massoudin sotajoukko. Hänen vanhat liittolaisensa, politiikot Burhanuddin Rabbani ja Gulbuddin Hikmatyar sekä kenraali Dostum ovat The Economistin mukaan paenneet maasta. Pohjoisen liiton hallussa on enää Panjshirin laakso ja Taloqanin kaupunki, jotka nekin Taleban arveli kevään mittaan valloittavansa. Afganistanin siviiliväestön asema on kurja, sillä maassa ei ole toimivaa taloutta. BBC:n mukaan lähes puolet Kabulin asukkaista elää kansainvälisen avun varassa. Myös sotivat osapuolet saavat tukea ulkomailta. Venäjä ja Keski-Aasian tasavallat ovat Massoudin pääaseistajia. Iran, Pakistan ja Saudi-Arabia tukevat omia ryhmiään. Talebania on lisäksi syytetty huumekaupasta ja salakuljetuksesta, mutta liike kiistää molemmat väitteet.
Talebanien kovaa linja ei saa kansainvälistä hyväksyntääTalebanit saivat aluksi anarkiaan kyllästyneiden afgaanien suosiota jyrkillä toimillaan, joiden avulla laittomuudet, korruptio ja levottomuudet saatiin heidän hallitsemillaan alueilla loppumaan. Rangaistuksina ovat olleet julkiset teloitukset ja raajojen leikkaamiset. Talebanit eivät myöskään ryhtyneet neuvottelemaan riitaisten sotapäälliköiden kanssa.Talebanien tavoitteena on luoda Afganistanista maailman puhtain islamilainen valtio, missä maallinen huvitus on kielletty ja naiset pysyvät kotona. Televisiota, musiikkia ja elokuvia ei sallita. Tyttöjen kouluja ei talebanien mukaan ole varaa ylläpitää taistelujen jatkuessa. Naisten työssäkäynti on kielletty. Terveydenhoidostakin naiset voivat nauttia vain rajoitetusti. Sääntöjä rikkoneita naisia on piesty. Talebanit eivät ole saaneet valtiolleen kansainvälistä tunnustusta, eivätkä useimmat islamilaiset valtiotkaan hyväksy heidän edustamaansa kiihkoilua. Erityisesti shialainen Iran on hyvin vihamielinen sunnilaista Talebania kohtaan. Iran keskitti näyttävästi joukkojaan Afganistanin rajalle viime vuonna sen jälkeen, kun Mazar-e-Sharifin kaupungissa murhattiin kahdeksan iranilaista diplomaattia ja yksi lehtimies. Venäjällä ja Keski-Aasiassa pelätään kiihkoislamilaisuuden leviämistä alueelle. Yhdysvallat puolestaan vastustaa talebaneja ihmisoikeuksien loukkauksien, naisten kohtelun ja keskiaikaisten rangaistusten takia. Lisäksi Yhdysvallat vaatii, että Taleban karkoittaa maasta sheikki Osama bin Ladenin, jota syytetään Yhdysvaltain lähetystöjen räjäyttämisestä Keniassa ja Tansaniassa viime elokuussa. YK ei tunnusta Talebanin hallitusta maan viralliseksi edustajaksi, ja maan paikka YK:n yleiskokouksessa on edelleen varattu maan syrjäytetylle hallitukselle. Taleban toivoo kansainvälistä tunnustusta ja voi tavoitteeseensa ehkä joskus päästäkin, jos aselepo syntyy ja vallanjako toteutuu. Tällä hetkellä Talebanin hirmuhallitusta eivät kuitenkaan tunnusta muut kuin Pakistan, Saudi-Arabia ja Yhdistynyt arabiemiirikunta.
HEIKKI JANTUNEN
Linkkejä: |
ULKOMAAT -SIVULLE