Akatemiaprofessori Näätänen: Yliopistoihin vauhtia, yritysjohtajat ja poliitikot tehovalmennukseen


Suomalaiset päättäjät ja yritysjohtajat pitäisi akatemiaprofessori Risto Näätäsen mielestä panna tehovalmennukseen, jotta kohtalokkaat virheet eivät enää veisi maata viime laman kaltaiseen syöveriin.

Muutenkin Suomen tulevaisuus löytyy Näätäsen mielestä koulutuksesta ja etenkin yliopistoista. Siksi akateemista maailmaa pitäisi rationalisoida rajusti.

Yliopistot voisivat esimerkiksi keskittyä tietylle alalle vaihtamalla keskenään laitoksia ja tiedekuntia, ehdottaa Näätänen. Toisena vaihtoehtona on todella tehokas verkottuminen uuden tekniikan avulla.

Samaan aikaan tutkimuksen laadusta, professorien tasosta ja yliopistojen riittävästä perusrahoituksesta olisi huolehdittava entistä tiukemmin.

Myös akateemisten opettajien kallis aika olisi hyödynnettävä vanhanaikaista luento-opetusta tuottoisammin. Etenkin tieteen huippuyksikköpolitiikka on Näätäsen mielestä jo vienyt yliopistolaitosta oikeaan suuntaan.

Näätänen esittelee teesinsä tuoreessa kirjassaan Yliopistot ja Suomen tulevaisuus. Sen on rahoittanut opetusministeriö yhdessä Helsingin yliopiston kanssa ja julkaissut WSOY.

Poliitikot tehokoulutukseen

Näätänen pitää suorastaan välttämättömänä, että ainakin kansanedustajat ja ministerit pantaisiin tehokursseille oppimaan yhä monimutkaisemmaksi muuttuvan maailman pelisääntöjä.

Koulutuksen pitäisi kestää ainakin kolme kuukautta. Se tekisi Näätäsen mielestä hyvää myös maamme EU-edustajille, valtionlaitosten pääjohtajille, yliopistojen rehtoreille sekä tärkeimpien järjestöjen ja yritysten johtajille, ehkäpä myös tasavallan presidentille.

Kursseilla pitäisi käsitellä niin erilaisia tulevaisuudenvisioita kuin historiaakin. Suomen kilpailijamaat ja vieraat kulttuurit pitäisi tehdä tutuiksi, samoin talouden peruslait.

Lisäksi päättäjiä valmennettaisiin loogiseen päättelyyn, luovaan ajatteluun, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja johtamiseen. Stressiäkin pitäisi oppia hallitsemaan, eikä fyysisen kunnon ja perhesuhteiden merkitystä saisi unohtaa.

Näätänen uskoo, että päättäjävalmennuksesta saattaisi tulla jopa muiden maiden matkima trendi. Kurssit voitaisiin toteuttaa myös sisäoppilaitoksen muodossa.

Yliopistot järkeistettävä

Näätänen punnitsee kirjassaan yliopistojen hajasijoittamisen etuja ja haittoja. Suomessa ylihajauttaminen on hänen mielestään johtanut siihen, että huippututkimuksen sijastayliopistoissa tuotetaan huonoja maistereita.

Yhden professuurin ympärille rakennetuissa laitoksissa ei hänen mielestään ole mieltä, koska kukaan ei voi olla huippuasiantuntija kokonaisella tieteenalalla. Siksi laitoksia pitäisi koota yhteen niin, että professorit voisivat keskittyä tietylle erikoisalalle.

Professorinvirkojen alapuolelle Näätänen kaipaa riittävästi portaittain eteneviä välivirkoja mielekkään urakehityksen tueksi. Myös akateemisen palkkauksen olisi kyettävä kilpailemaan yrityssektorin kanssa.

Luennoille kyytiä

Yliopistojen perusopetus on Näätäsen mielestä heikoimmillaan todella kehnoa. Hän esittää opetukseen perusremonttia, jossa alkuvaiheen luento-opetus korvattaisiin pääsääntöisesti kirjojen lukemisella ja muulla itsenäisellä opiskelulla.

Näin vähät opettajaresurssit säästyisivät todella tuottavaan käyttöön eli seminaariopetuksen tapaiseen vuorovaikutukseen opiskelijan kanssa.

Näätäsen mielestä opiskelijoille ei olisi lainkaan haittaa siitä, että he joutuisivat puurtamaan opintojen alun läpi omin voimin. Päinvastoin heidät saataisiiin näin vieroitettua turhasta koulumaisuudesta, johon tottuminen kostautuu viimeistään gradunteossa, arvioi Näätänen.

Professorikokelaasta pedagogiksi

Jatko-opiskelua on Näätäsen mielestä kehitetty periaatteessa oikeaan suuntaan nelivuotisen tohtorikoulutuksen avulla.

Hän varoittaa kuitenkin, ettei väitöskirjoja nopean valmistumisen huumassa saisi ryhtyä pitämään pelkkinä opinnäytetyönä. Laadukkaat väitöstutkimukset muodostavat Näätäsen mielestä Suomen tieteen tärkeän ytimen.

Myös professoreiden valinnassa on hänen mukaansa pidettävä tiukasti kiinni tieteellisistä kriteereistä. Opetustaitoon toki pitäisi panostaa, mutta siihenkin Näätäsellä on oma ratkaisunsa: tieteellisten ansioiden perusteella valittu professorikokelas valmennettaisiin opettajaksi ennen lopullista virkaanastumistaan.

Kirjastot kunniaan

Näätäsen kirja kertoo laman tuoneen tiedemaailmaan terveitä uudistuspyrkimyksiä: rationalisointi pääsi pakon edessä alkuun, ja huippututkimuksesta alettiin etsiä tulevaisuuden veturia.

Tiukka tilanne on kuitenkin johtanut myös yliopistojen perusrahoituksen jatkuvaan kaventamiseen, jota Näätänen ei alkuunkaan hyväksy.

Erityisen huolissaan hän on kirjastoista, joiden määrärahat eivät enää riitä kokoelmien kartuttamiseen.

- Ei lapiomieskään Helsingissä edistyisi ojankaivuussa, jos hänen täytyisi aamulla ensimmäiseksi tilata lapio kaukolainana Turusta ja kohta kai Tukholmasta, irvailee Helsingin yliopiston kognitiivista aivotutkimusyksikköä johtava akatemiaprofessori Risto Näätänen.

STT-IA
26.3.1999

POLITIIKKA -SIVULLE