 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tulosjohtaminen romautti kouludemokratianKuka muistaa kouluneuvostoja?
Koulujen tulosjohtaminen on 90-luvulla romauttanut muutenkin parhaat päivänsä nähneen kouludemokratian, todetaan tuoreessa väitöstutkimuksessa. Raskasta hallintoa ja suunnittelua on purettu, ja samalla valta on palannut koulujen rehtoreille ja johtajille.Filosofian lisensiaatti Paavo Kärenlammen tutkimus kertoo, miten kouluneuvostot tulivat 70-luvulla ja menivät 80-luvulla. Perintö eli vielä koulujen johtokunnissa, joissa vanhemmilla, koulujen henkilökunnalla ja yläasteikäisillä oppilailla on ollut edustajansa. Tämän vuosikymmenen koulu-uudistusten jäljiltä edes johtokuntaa ei enää tarvita, joten rehtorien valta on monessa koulussa palannut 70-luvun alun oppikoulujen tasolle. Koulun henkilöstön yhteistyö on kuitenkin kehittynyt sekä kouludemokratian että tulosjohtamisen aikana. Tuloksiinkin nimittäin päästään paremmin avoimessa ilmapiirissä, jossa väki viihtyy. Kärenlammen työ Taistelu kouludemokratiasta - Kouludemokratian aalto Suomessa tarkastettiin viime viikon lauantaina Helsingin yliopistossa.
Erilaiset odotuksetKärenlampi arvioi, että koulun sisällä ja koulun sekä kodin yhteistyössä kouluneuvostot täyttivät hyvinkin tehtävänsä. Tapa, jolla oppilaiden vanhempien edustajat valittiin, näversi kuitenkin pohjaa neuvostojen työltä.Valinta nimittäin sujui samoin kuin kunnallisissa lautakunnissa, joten mukaan valikoitui koko kunnan päätöksenteosta kiinnostuneita kansalaisia. Heille koulun sisäiset asiat olivat vain turhauttavaa puuhastelua. Alkuperäisissä oppikoulujen kouluneuvostoissa oppilaat taas kokivat osan tehtävistään liian vaikeiksi. Etenkin rangaistusten määrääminen oppilastovereille tuntui hankalalta. Peruskouluissa kouluneuvostojen oppilasjäsenillä oli enää puheoikeus ilman äänivaltaa. Tämä vuorostaan sai oppilaat turhautumaan.
Maine meniKovimman iskun kouludemokratian maineelle ja suosiolle antoi kuitenkin poliittisen taistelun kärjistyminen äärimmilleen. Koko kouluneuvostojen kauniina ajatuksena oli kasvattaa oppilaita kansanvaltaiseen yhteiskuntaan ja yhteiseen päätöksentekoon.Etenkin vähemmistökommunistien muodostama Teiniliiton ydinryhmä lähti demokratian avulla murtamaan koulun valtarakenteita. Kärenlammen mukaan lopullisena päämääränä oli koko yhteiskunnan muuttaminen. Myös sosiaalidemokraatit, keskusta ja liberaalit olivat mukana Teiniliiton yleisdemokraattisessa rintamassa. Tiukimmilleen demokratiataistelu eteni, kun kouluneuvostoja alettiin useissa kouluissa valita ristiinäänestyksellä. Tämä merkitsi, että opettajat saivat äänestää myös oppilaiden edustajista ja oppilaat puolestaan opettajien edustajista. Käytännössä opettajien ääni tietenkin hukkui oppilaiden lukumääräisen enemmistön takia. Kärenlammen mukaan käytäntö oli jopa maailman mitassa ainutlaatuinen.
Salainen sopimusOpettajien ammattijärjestö lähti kamppailemaan ristiinäänestystä vastaan. 1974 se solmi Kouluhallituksen ja lääninhallitusten edustajien kanssa salaa sopimuksen ristiinäänestyslupien vähentämisestä. Sopimus merkitsi kouludemokratian aallonharjan ohittamista.
Kovimpien kouludemokraattien haaveet jäivät myös neuvostojen vaaleissa toteutumatta. Oikeisto kiri jo 1973 vaalivoittoon. Kouludemokratiakokeilusta selvisivät siis voittajina sekä joukkovoimansa näyttänyt OAJ että kokoomuksen nuorisotoiminta. Teiniliiton kulta-aika sen sijaan oli nopeasti ohi. Kun kouluneuvostot 80-luvun alun lainuudistuksessa haudattiin, ainoat soraäänet löytyivätkin nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen lisäksi juuri kokoomuksen eduskuntaryhmästä. Kansanedustaja Ben Zyskowicz epäili ratkaisun johtuneen siitä, ettei kouludemokratiasta tullutkaan odotettua vasemmiston esiinmarssia. Myös kansanedustaja Ilkka Kanerva kannatti neuvostojen säilyttämistä.
STT-IA |
AJASSA -SIVULLE