Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

26.3.1999

---

Yrjöksi hallitus

Vaaleissa virta vei porvarilliseen suuntaan. Kokoomus oli vaalien kiistaton voittaja, mutta myös poliittinen keskusta hyötyi oppositioasemastaan. Teoreettiset edellytykset porvarihallitukselle siis ovat olemassa.

Keskusta kävi eritoten maakunnissa repivän kampanjan Kokoomusta vastaan. Räikeimpinä esimerkkeinä tästä olivat Seinäjoella ilmestyvän Ilkan kirjoitukset, joissa Pohjolan pääjohtaja Iiro Viinanen rinnastettiin Ulf Sundqvistiin ja Pohjolan irtisanomisuhat leimattiin "Kokoomuksen työreformiksi". Niillä ei ainakaan pohjustettu hedelmällistä yhteistyötä.

Kokoomuksella ja keskustalla on aatteellisia ja poliittisia yhteneväisyyksiä. Ne näyttävät kuitenkin kerta toisensa jälkeen tallautuvan pragmatismin jalkoihin.

Hiukan vahvistuneessa keskustassa on voimia, jotka mielellään näkisivät punamullan paluun. Heikentyneestä SDP:sta ajatukselle löytyy tukijoita.

Mörkönä tälle yhteistyölle kummittelee kuitenkin keskustan vaaliase, työreformi. SDP raateli yhdessä palkansaajaliikkeen kanssa työreformin vaalien alla kappaleiksi. Jos keskustan osto- ja myyntiliikkeessä luovutaan asiakirjasta, yhteistyö asettuu uuteen valoon.

Osin punamullankin ongelma tuntuu olevan jakopoliitikkojen hiipiminen koloistaan. Vaikka SDP:n johdossa sanat asetellaankin "sosiaalisesti", tosiasiallisesti puoluejohto on luopunut avokätisestä jakopolitiikasta - toistaiseksi.

Sateenkaarihallituksen jatkaminen, hiukan varioituna, näyttää tällä hetkellä mahdolliselta, vaikka hallitustunnustelijan tehtävät saava Paavo Lipponen on liputtanutkin "aitojen" hallitusneuvottelujen puolesta.

Sateenkaarella on kuitenkin taakkansa. Erityisesti sellaiseksi näyttää muodostuvan vasemmistoliiton uusi eduskuntaryhmä, jossa vanhan osapuolijaon mukainen taistolaissiipi vankisti lujasti asemiaan.

Vaalitappion kärsineessä SDP:ssa taas on ehditty vaatia hallituspolitiikan linjan tarkistamista vasempaan, kun Kokoomus puolestaan edellyttää, että vaalien tuloksen on näyttävä sekä hallituksen ohjelmassa että paikkajaossa.

Sateenkaaren puolesta puhuu sittenkin hyvin sujunut yhteistyö sekä yksituumaisuus kansakunnan kannalta suurissa kysymyksissä, lähinnä valtiontalouden tervehdyttämisessä, työllisyyskysymyksissä sekä Eurooppa-politiikassa. Euroopan unionin puheenjohtajuus edellyttää kokemusta kansainvälisestä kanssakäymisestä. Sitä Lipposen kabinetin ministereiltä löytyy.

Vailla merkitystä ei ole sekään, että sateenkaaren nykyiset puoluejohtajat tuntevat työnsä kautta toisensa ja toistensa toimintatavat. Kokoomuksen vaalivoiton ansiosta koko hallitusrintaman tappionkin voi nähdä torjuntavoittona.

Valistunut arvaus onkin, että maahan nimitetään lähes nykypohjainen hallitus viimeistään yrjönpäivänä, jotta sirpit, vasarat ja valkolakit ehditään taas kaivaa naftaliinista vapuksi.

ILPO KIURU