Tuloksia muun muassa itsemurhien ehkäisyssä

Ammattilaiset uskovat psykologiseen jälkipuintiin

Psykologit torjuivat Helsingissä maanantaina pidetyssä seminaarissa väitteet, joiden mukaan jälkipuinti saattaisi jopa vaikeuttaa kriisistä toipumista.
- On aina parempi tehdä jotakin kuin olla tekemättä, Suomen psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen sanoo.

Psykologista jälkipuintia on arvosteltu siitä, ettei sen tuloksista ole olemassa tieteellisiä tutkimuksia. Niitä on kuitenkin vaikea saada, sillä psykologisessa hoidossa ei voi käyttää samanlaisia kriteereitä kuin lääketieteessä. Sen estävät muun muassa eettiset kysymykset.

- Emme voi kerta kaikkiaan tehdä sellaista, että jätämme hoitamatta puolet kriisin uhreista ja katsomme sitten, voivatko he huonommin kuin hoitoa saaneet. Se ei kuulu terveydenhuollon ammattikunnan eettiseen perinteeseen, Tikkanen huomauttaa.

Puhumattomuus on itsemurhariski

Traumaterapiakeskuksen johtaja Soili Poijula on tutkinut nuorten itsemurhatapauksien jälkipuintia Pohjois-Suomen kouluissa. Joissakin kouluissa opettajat pelkäävät, että oppilaan itsemurhasta puhuminen lietsoo muitakin tekemään itsemurhan.

Poijulan mukaan asia on päinvastoin: puhuminen ehkäisee itsemurhia ja puhumattomuus on hengenvaarallista.
- Eräällä yläasteella vaiettiin nuoren itsemurhasta. Viiden kuukauden sisällä kaksi muuta oppilasta oli tehnyt itsemurhan, Poijula kertoo.

Poijulan mukaan nykynuoret osaavat jopa pyytää sururyhmiä. Aikuisten vastuulla on järjestää nuorille tarvittavaa hoitoa. Kouluilla on olemassa kriisivalmiussuunnitelmia, mutta niitä ei aina ymmärretä ottaa käyttöön.

- Jälkipuinti alkaa siitä, että oppilaille ilmoitetaan, mitä on tapahtunut. Sen jälkeen puretaan tilannetta ryhmissä. Läheisimmille ystäville pitäisi järjestää sururyhmiä vaikka puoleksi vuodeksi. Jotkut tarvitsevat myös yksilöapua tällaisissa tilanteissa, Poijula luettelee.

Ruotsi pui Estoniaa

Suomalaisen katastrofipsykologian uranuurtaja, dosentti Salli Saari Helsingin yliopistosta sanoo, että Estonia opetti kovan läksyn niin suomalaisille, virolaisille kuin ruotsalaisille.

- Meidän suomalaisten olisi pitänyt olla nopeampia pelastushenkilöstön hoitamisessa. Lisäksi olisi ollut tärkeää kirjata ylös tarkasti, mitä kaikkea teimme, Saari pohtii.

Ruotsissa Estonian psykologinen jälkipuinti on yhä kesken. Siitä osoituksena on muun muassa se, että maa pohtii vieläkin uhrien nostamista.
- Ruotsalaiset omaiset eivät pysty vieläkään hyväksymään tapahtunutta, ja poliitikot toimivat osaamattomasti jahkatessaan asian kanssa, Saari toteaa.

Saari arvelee, että historiallisen taustansa vuoksi suomalaiset ja virolaiset ymmärtävät paremmin kuin ruotsalaiset, ettei elämä aina ole oikeudenmukaista. Siten ruotsalaisilla ei ole ollut yhtä hyviä henkisiä välineitä jälkipuintiin kuin naapureilla.

- Ruotsissa ei ponnisteltu alkuvaiheessa tarpeeksi sen eteen, että ihmiset hyväksyisivät tapahtuneen.

Saaren mukaan ruotsalaisten kriisityön tekemistä vaikeutti myös se, että monet auttajatkin olivat kriisissä. Uhrien suuren lukumäärän vuoksi koko maa joutui kollektiiviseen kriisiin.

STT-MH
26.3.1999