Venäjän imperialismin kitkerin hedelmä on kypsä



Tshetshenian sisäinen valtakamppailu on kiihtynyt. Viime sunnuntaina voimakas miina oli vähällä tappaa presidentin. Edellisellä viikolla Pohjois-Ossetiassa räjähti keskellä kauppatoria pommi. Tämän kuun alussa Venäjän sisäministeriön lähettiläs siepattiin Groznyssa.


Kauko-ohjattu maamiina räjähti presidentti Aslan Mashadovin autosaattueen vieressä Groznyn keskustassa 200 metrin päässä presidentin palatsista. Yksi ohikulkija kuoli ja kahdeksan ihmistä loukkaantui, heistä neljä presidentin henkinvartijoita. Attentaatin tekijät oli tosissaan: miinaräjähdys jätti maahan 3 metriä syvän ja 5 metriä leveän montun.

Mashadov syytti hyökkäyksestä Moskovaa ja sanoi, että Moskova haluaa pakottaa Tshetshenian julistamaan alueelleen hätätilan. Venäjän sisäministeri Sergei Stepashin puolestaan syytti pommista tshetsheenejä ja totesi alueen viimeaikaisten väkivaltaisuuksien olevan linkkejä yhdessä ja samassa ketjussa.

Presidentti Mashadovia vastaan on tehty parin vuoden aikana lukuisia murhayrityksiä, ja esimerkiksi viime heinäkuussa hänen autosaattueensa vieressä räjähti autopommi.

Hirmuteko Pohjois-Ossetiassa

Viime perjantaina Vladikavkazissa, Tshetshenian viereisessä Venäjän kohtuullisen rauhallisessa Pohjois-Ossetian tasavallassa, räjähti kauppatorilla pommi, joka tappoi 60 viatonta ihmistä ja haavoitti sataa. Vladikavkaz on vain 50 kilometrin päässä Tshetshenian rajalta.

Tshetshenian itsenäisyysodassa Pohjois-Ossetia tuki Venäjää. Pohjois-Ossetian asukkaat ovat pääasiassa kristittyjä, kun naapuritasavaltojen asukkaat ovat muslimeja. Pohjois-Ossetialla on myös ollut pitkäaikainen alueriita viereisen Ingushetian tasavallan kanssa.

Pohjois-Ossetia pitää Venäjää liittolaisenaan ja suojelijanaan. Kuka pommin torille järjesti, ei ole tiedossa, vaikka venäläiset väittävätkin tshetsheeneillä oleva sormensa pelissä. Pohjois-Ossetian presidentti Alexander Szasohovin mukaan pommin tarkoitus on ollut saattaa koko alue epävakauteen. Hän ei kuitenkaan syyttänyt teosta mitään tiettyä ryhmää.

Lähihistorian painolasti

Kyse voi olla jostain rikolliskoplastakin, mutta eniten epäillään tasavallan itänaapureita, toisilleen läheisiä Tshetsheniaaa ja Ingushetiaa.

Stalin karkotti toisen maailmansodan loppupuolella sekä inguushit että tshetsheenit Keski-Aasiaan syytettyinä yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Kun karkotetut palasivat takaisin 50-luvulla he havaitsivat venäläisten ja ossetialaisten asuvan heidän maillaan.

Ingushetian läntistä Prigorodnyn aluetta ei koskaan palautettu inguusheille. 90-luvun alun taistelujen jälkeen alueesta saatiin aikaan osittainen sopimus, jonka mukaan inguushit voivat muuttaa kiistellylle alueelle. Inguushit ovat kuitenkin jatkuvasti valittaneet Ossetian viranomaisten estävän sopimuksen toteuttamisen.

Venäläiskenraalin sieppaus

Tämän kuun 5. päivänä Venäjän sisäministeriön lähettiläs Gennadi Shpigun siepattiin lentokoneestaan Groznyn lentokentällä Tshetshenian pääkaupungissa. Venäjä evakuoi kaikki virkailijansa Tshetsheniasta, ja Venäjän sisäministeri Stepashin syytti Tshetshenian entistä pääministeriä Shamil Basajevia sieppauksesta.

Tshetsheenit ovat puolestaan syyttäneet Venäjän salaista palvelua sieppauksesta. Moskova on uhannut Tshetsheniaa talouspakotteilla ja voimankäytöllä, mikäli kenraalia ei vapauteta, mutta käytännössä venäläisten vaihtoehdot ovat vähissä.

Venäjän sisäministerin Stepashin mukaan väkivallantekijöiden tarkoituksena on estää Venäjän pääministerin Jevgeni Primakovin ja Tshetsenian presidentin Mashadovin tuleva tapaaminen. Tapaamisessa neuvotellaan Kaukasuksen poliittisesta tilanteesta.

Sieppaus on paha nöyryytys Mashadovin hallitukselle. BBC:n kirjeenvaihtajan mukaan harva uskoo presidentti Mashadovin kykenevän tekemään mitään kenraali Shpigun vapauttamiseksi.

Vuoden 1996 sodan jälkeen Tshetsheniassa on siepattu lukuisia ihmisiä ja valtio on ajautunut rikollisten temmellyskentäksi, jossa hallinnon asema on heikko. Neuvottelut Venäjän kanssa Tshetshenian asemasta eivät ole johtaneet mihinkään. Tshetsheenit haluavat maalleen täyden itsenäisyyden ja venäläiset haluavat sen jäävän osaksi Venäjän liittovaltiota.

Venäjän imperialismin haaksirikko

Tsetseniassa asuu noin miljoona ihmistä ja se sijaitsee Kaukasuksen vuoristossa. Vuonna 1990 itsenäisyysliike alkoi saada maassa jalansijaa ja marraskuun 2. päivänä 1991 Tshetshenia julistautui itsenäiseksi. Seuraavan vuoden maaliskuussa maa sai perustuslain, jossa Tshetshenian tasavalta määriteltiin riippumattomaksi, ei-uskonnolliseksi valtioksi, jonka johdossa on presidentti ja parlamentti.

Venäjä valitsi sotilaallisen voiman käytön vuonna 1994 pyrkiessään nujertamaan kenraali Dzhokhar Dudajevin johtaman itsenäisyysliikkeen. Hyökkäys Groznyyn oli päättyä venäläisten sotilaalliseen katastrofiin, kunnes kaupunki pommitettiin lähes maan tasalle.

Tshetseenit hyökkäsivät rajan yli Budyonnovskin kaupunkiin ja ottivat 2000 siviiliä panttivangeiksi paikalliseen sairaalaan. Venäläiset joukot eivät onnistuneet vapauttamaan panttivankeja ja lopuksi silloisen pääministerin Viktor Tsernomyrdinin oli pakko suostua neuvotteluihin kapinallisten kanssa, kunnes panttivangit vapautetttiin.

Kesäkuussa 1995 tehtiin sopimus sotilaiden vetämisestä Tshetsheniasta ja kapinallisten luopumisesta aseistaan, mutta sopimusta ei onnistuttu toteuttamaan. Helmikuussa 1996 presidentti Jeltsinkin myönsi sotilaallisen ratkaisuyrityksen olleen mahdollisesti erehdys.

Aselevosta sovittiin saman vuoden toukokuussa. Venäläiset joukot vetäytyivät. Yli sadantuhannen tsetshenin arvellaan menettäneen hengensä taisteluissa. Tshetseenit jäivät itse hoitamaan omia asioitaan, vaikka Moskova edelleen lähtee siitä, että alue kuuluu Venäjään.

Tsetshenia luisuu anarkiaan

Venäläisten lähdön jälkeen Tshetsheniassa alkoi sieppausten kierre. Maan kurja taloudellinen tilanne ja rikollisten riehunta pakottivat presidentti Mashadovin nimittämään maahan kovanlinjan hallituksen, jota johtamaan tuli pelätty sotapäällikkö Shamil Basajev. Hallitus kuitenkin epäonnistui, ja nyt sotapäälliköt vaativat Mashadovin eroa.

Mashadovin valta on heikko, eikä hänellä ole riittävästi rahaa maksaa hallituksen työntekijöiden, poliisien ja sotilaiden palkkoja. Hallitus on täysin kykenemätön estämään rikolliskoplien tekemiä sieppauksia ja on syyttänyt Venäjän salaista palvelua osasyylliseksi ryöstöihin.

BBC:n mukaan alueella olevat kirjeenvaihtajat sanovat, että aseistetyilla ryhmillä ja islamilaisilla militanteilla ei ole todellista kiinnostusta ottaa valtaa koko maassa haltuunsa. He haluavat vain anarkian jatkuvan, jotta he voivat vakiinnuttaa oman paikallisen valtansa.

Valtakamppailun loppusuora

Helmikuussa Mashadov allekirjoitti asetuksen islamilaisen sharia-lain voimaansaattamisesta Tshetshniassa. Hän poisti ei-uskonnolliselta parlamentilta lainsäädäntövallan ja lakkautti varapresidentin viran. Varapresidentti Vakha Arsanov ei kuitenkaan suostunut eroamaan vaan vaati, että Mashadovin olisi myös erottava.

Myös oppositiojohtajat vaativat presidentin eroa. Kovan linjan sotilasjohtajat perustivat oman islamilaisen neuvostonsa, Mehk-Shuran. Sharia-lakia noudattavassa valtiossa ei heidän mukaansa voi olla presidenttiä, parlamenttia eikä perustuslakia.

Maskhadov toimi tshetsheenitaistelijoiden komentajana vuosina 94-96, ja hänellä oli virkaan tullessaan laaja kannatus. Mutta hänen vastustajillaan, tunnetuilla sotapäälliköillä, on myös laaja tuki takanaan. Nyt Mashadovilla on turvanaan enää hänen omat turvallisuusjoukkonsa.

HEIKKI JANTUNEN
26.3.1999


ULKOMAAT -SIVULLE