Päätoimittaja
Ilkka Ahtokivi
26.11.1999
Kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä
Hallituksen yksimielisen budjettiesityksen eteneminen eduskunnassa takkuilee. Tilanne on vaikea erityisesti sosialidemokraattien eduskuntaryhmässä, jonka jäsenten käsissä hallituksen budjettiesitys ei tunnu oikein pysyvän.
Hallitusyhteistyö edellyttää yhteistyötä myös eduskunnassa. Niinpä tapana on, että hallituksen esityksiin suhtaudutaan vakavasti ilman, että niitä heti ruvetaan repimään. Hallituspuolueiden pelisääntöjen mukaan annettua esitystä voidaan muuttaa ainoastaan hallitusryhmien ollessa yksimielisiä.
Nyt sosialidemokraatit ovat avanneet eduskuntakäsittelyssä tavattoman määrän asioita ja vaikuttaa siltä, että sosialidemokraattien eduskuntaryhmässä ainakin satunnainen enemmistö on tahoilla, jotka joko eivät tunne hallituksen pelisääntöjä tai mikä pahempaa, eivät välitä niistä.
On pelkästään luonnollista, että muita hallituskumppaneita sosialidemokraattien jatkuva sooloilu ja irtopisteiden keruu lievästi ilmaistuna harmittaa.
Se ei voi olla pitkällä tähtäimellä näkymättä myös siinä, minkälaisen statuksen muut hallituskumppanit hallituksen esityksille antavat.
Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) ei runsaiden ulkomaanmatkojensa vuoksi ole ehtinyt paimentaa omiaan eduskunnassa. Nyt Lipposelta odotetaan aktiivisempaa otetta, koskapa on käynyt ilmi, ettei SDP:n eduskuntaryhmän johdosta siihen ole.
TIMO KERVINEN
Presidenttiehdokas Elisabeth Rehn (r.) piti ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjapuheen Tampereella 13.11. Puheessaan Rehn esitti Jaakko Iloniemeen yhtyen, että Suomen NATO-jäsenyydestä teetettäisiin "perusteellinen ja riippumaton" selvitys, jossa jäsenyyden edut ja haitat punnittaisiin. Tämän jälkeen olisi vuorossa "laaja, tosiasioihin perustuva ja kiihkoton asiantuntija- ja kansalaiskeskustelu".
Rehnin kopioimaa aloitetta seurasi - ei kansalaiskeskustelu - vaan poliittisen eliitin keskustelu, jossa ei pohdittu NATO-jäsenyyttä, vaan erillisen NATO-selvityksen tarpeellisuutta.
Oikeastaan ainoastaan RKP:n puheenjohtaja, puolustusministeri Jan-Erik Enestam on kannattanut NATO-selvityksen tekemistä. Sen sijaan selvitystä ovat tarpeettomana vastustaneet mm. pääministeri Paavo Lipponen (sd.), kilpaileva presidenttiehdokas, ulkoministeri Tarja Halonen (sd.) ja istuva presidentti Martti Ahtisaari.
Aloitetta vastustaa siis koko ulkopoliittinen johto.
Aloitteen kohtalo oli tähtiin kirjoitettu. Hallitus ei voi julkisesti tilata NATO-jäsenyyttä koskevaa selvitystä antamatta samalla ymmärtää, että Suomen suhtautumisessa sotilaalliseen liittoutumiseen olisi tapahtunut muutos. Kokonaan toinen kysymys on, mitä selvityksiä ulkopoliittisella johdolla on muuten käytettävissään erilaisten vaihtoehtojen varalta.
Hallitus ei siis tilaa ulkopuolista riippumatonta selvitystä, eikä sitä tilaa kukaan muukaan. Mikään taas ei estä mitä tahansa tutkimuslaitosta tai tutkijaa laatimasta asiasta omaa selvitystään.
Rehnin NATO-selvitysajatuksen taustalla ei ollut selvityksen tarve, vaan ehdokas Rehnin tarve kiemurrella irti aiemmasta NATO-jäsenyyttä vaativasta kannanotosta.
Rehnin ja hänen esikuntansa havaittua, että NATO-jäsenyyden kannatus on suomalaisten keskuudessa alempana kuin milloinkaan aikaisemmin, on aiempi jäsenyyttä puoltava kanta haluttu korvata ehdollisella selvityskannalla.
Vaikka Rehn näin oli lieventävinään aikaisempaa kantaansa hänen linjapuheensa osoittaa, että hänen NATO-kantansa ei ole muuttunut miksikään.
Rehnin ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjapuhe ei jätä arvailun varaa sen suhteen, mikä on ehdokas Rehnin oma suhtautuminen Suomen NATO-jäsenyyteen. RKP:n ehdokas on valmis viemään Suomen sotilasliittoon joko selvitysten kanssa tai ilman niitä.
Mielipidemittauksia säikähtänyt Rehn pyrki siis peittämään avoimen NATO-myönteisen kantansa selvityssumutuksen taakse ja näyttää siltä, että hän jopa onnistui.
TIMO KERVINEN
In memoriam, Anna-Maija
Inter alta cacumina montium somnia queasivit,
IA
pacem invenit.