Tutkija: Laajentamiseen ei syytä

Nuorisorangaistus löytänyt kohderyhmänsä

Nuorisorangaistuskokeilu alkoi helmikuussa 1997. Sen jälkeen rangaistusta on alkanut suorittaa 89 nuorta, joista 34 on suorittanut rangaistuksensa loppuun. Kriminaalihuoltosihteeri Sanna Virolaisen raportti Nuorisorangaistus - Kiinnipitämällä muutoksen alkuun? julkaistiin keskiviikkona Helsingissä.

Virolaisen mielestä nuorisorangaistusta ei pitäisi nyt ryhtyä laajentamaan, vaan nyt löydettyyn nuorten ryhmään pitäisi satsata. Näille nuorille rangaistus on tarpeen, jotta he oppivat kyseenalaistamaan omaan toimintaansa.

- Nuorisorangaistukseen tuomitut nuoret eivät ole menetettyjä. Vaikuttamismahdollisuudet 17-vuotiaaseen ovat ihan toista kuin vankilassa istuneisiin. Loppujen lopuksi nuorten auttamisessa on kyse rahasta, sillä nämä moniongelmaiset nuoret tarvitsevat monenlaista apua, Virolainen sanoo.

Virolaisen mielestä rangaistusta ei pidä tuomita laajalle nuorisojoukolle, sillä se on liian raskas sille nuorten neljän viidesosan enemmistölle, jolle riittää yksi ehdollinen rangaistus.

Suurin osa hyötyy

Nuorisorangaistuskokeiluun tulee hyvin vaikea kohderyhmä, sillä he ovat nuoria, jotka ovat ottaneet ajattelemattomuuksissa tehdyistä rikoksista yhden askeleen eteenpäin rikollisurallaan.

Nuorisorangaistuksesta hyötyviä nuoria on kaksi ryhmää. Ensimmäiseksi ovat nuoret, jotka tekevät satunnaisesti rikoksia eli he eivät ole rikoskierteessä. Toiseksi ovat nuoret, jotka iän ja kypsymisen kautta ovat motivoituneet muuttamaan elämäänsä.

Kolmas nuorten ryhmä on ongelmallinen, sillä se ei tokene ehdollisesta sen paremmin kuin nuorisorangaistuksestakaan.
- Osa näistä nuorista on selkeästi lapsellisuuttaan valinnut rikollisuudesta ammatin. Suurin osa on kuitenkin huumeiden väärinkäyttäjiä, mikä näkyy varsinkin pääkaupunkiseudulla, Virolainen sanoo.

Ongelmana huumeriippuvaiset

Huumeidenkäyttäjät eivät pysy sitoutumaan intensiiviseen seuraamukseen, ja heihin on hyvin vaikea saada luottamuksellista suhdetta. Rangaistuksen aikana nuorta tavataan keskimäärin 60-80 kertaa.

Virolaisen mielestä ainoa keino saada huumeidenkäyttäjät suorittamaan rangaistuksensa on saada heidät ensin katkolle ja sitten sitoutumaan kuukausien pituiseen tiiviiseen hoitoon.

- Nuorisorangaistuksen yksi hyvä puoli on se, että tämä varkauksilla suonensisäisten huumeiden käyttöään rahoittava nuorten ryhmä on nyt löydetty. He ovat nuoria, jotka eivät itse hae apua.

Nuorisorangaistuksen toimeenpanosta vastaava Kriminaalihuoltoyhdistys ei pysty antamaan nuorille vieroitushoitoa, vaan sen antamiseksi tarvittaisiin muut viranomaiset.

Sekä nuorisorangaistuksen tuomitsemista että täytäntöönpanoa yritetään nopeuttaa, sillä nykyisin rikoksen tekohetkestä tuomioon kuluu sata päivää ja tuomiosta täytäntöönpanoon kaksi kuukautta. Tänä aikana moni nuori ehtii syyllistyä jo uusiin rikoksiin.

Valvontaa ja palkatonta työtä

Nuorisorangaistukseen voidaan tuomita 15-17-vuotias rikokseen syyllistynyt nuori, jos sakkorangaistus katsotaan riittämättömäksi ja ehdoton vankeus liian ankaraksi rangaistukseksi. Käytännössä tuomiot ovat annettu 16-17-vuotiaille ja toimeenpanossa nuoret ovat useimmiten 18-19-vuotiaita.

Nuorisorangaistuksessa on kaksi osa-aluetta. Nuorisopalvelu eli palkaton työ kestää 10-60 tuntia ja valvonta 4-12 kuukautta. Valvojan tehtävänä on tukea ja ohjata nuorta ja huolehtia, että nuori suorittaa rangaistuksensa.

Nuorisorangaistuskokeilussa ovat olleet mukana Helsingin, Espoon, Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeuspiirit. Virolaisen tutkimus käsittelee 1.2.1997-31.3.1999 annettuja nuorisorangaistuksia.

STT-MH
27.8.1999