Mediatutkija näkee viestinnän muutosvauhdin myös uhkana

Uutishartaudesta putkijulkisuuteen

Kaukana tuntuvat olevan ne ajat, jolloin koko kansa kerääntyi illansuussa yhdessä katsomaan samaa tv-uutislähetystä kuin iltahartautta - eikä se ole tutkijan mielestä välttämättä pelkästään hyvä asia.

- Nyt ollaan hirveällä kyydillä siirtymässä toiseen ääripäähän, kapeaan putkijulkisuuteen. Yhteinen julkisuus on rapautumassa, ja vaikka vanhaan ei olekaan paluuta, niin kehitykseen sisältyy myös uhkakuvia, sanoo viestinnän tutkija Anu Kantola Helsingin yliopistosta.

Kantola korostaa, ettei monimuotoisuuden lisääntyminen ole sinällään mikään huono asia. Hän kuitenkin karsastaa sitä vauhtia, jolla markkinoinnista tuttu kohde- ja sidosryhmäajattelu on pesiytynyt suomalaiseen tiedonvälitykseen.

Julkisuus luo yhteisön

Kantolan mielestä julkisuus on se foorumi, tila, jossa kohtaamme itsellemme vieraita ihmisiä. Siten julkisuus on myös paikka, jossa syntyy se kuvitteellinen yhteisö, jonka jäseniksi itsemme koemme.
- Entä jos vieraannumme tästä yhteisöstä? Kantola kysyy.

- Tai alamme ghettoutua pieniin, toisistaan erillisiin yhteisöihin, joiden silmissä muut pienyhteisöt ovat vähintään epäilyttäviä, jopa vihattavia?

Näin voi tutkijan mukaan käydä, jos lakkaamme "tapaamasta" niitä vieraita ihmisiä, jotka yhteisön kanssamme muodostavat - ja missä muualla tuntemattomia tapaisimme kuin julkisuuden kautta?

- Luottamus vieraisiin ihmisiin on hyvä mittari määriteltäessä yhteiskunnan tilaa. Lähipiiriin ja ystäviin on helppo luottaa, mutta toimivassa yhteiskunnassa luotetaan myös tuntemattomiin ihmisiin.

- Kyseessä on hyvin herkkä ja haavoittuvainen tasapaino, joka voi horjua hyvinkin nopeasti ja huomaamatta. Jos yhteinen julkisuus katoaa tyystin, seuraa siitä myös ongelmia.

Luottamuspula uhkaa Suomeakin

Kantolan mielestä suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee toistaiseksi varsin hyvä keskinäinen luottamus. Tätä kuvastaa hyvin koe, jonka eräs sanomalehti taannoin järjesti.

Kymmenen lompakkoa jätettiin eri puolille kaupunkia - yhdeksän palautettiin omistajilleen, niistä kahdeksan rahoineen. Harvoissa maailmankolkissa testin tulos olisi näin hyvä.

Kantolan mukaan orastavat ongelmat näkyvät silti jo nyt esimerkiksi koko ajan laskevassa äänestysaktiivisuudessa. Hänen mielestään kyseessä ei ole niinkään paljon puhuttu politiikasta vieraantuminen, vaan se, että yhteiskunta on menettämässä uskottavuutensa yhteisönä.

- Viime kädessä kyse on koko demokratian tilasta. Ja mikäli luottamuspula hiipii sisälle yhteiskuntaan, niin aivan erityisten ongelmien edessä on elinkeinoelämä, varoittaa Kantola.

Hän mainitsee nyky-Venäjän esimerkkinä yhteiskunnasta, jossa näin on päässyt käymään. Kantolan mielestä talousvaikeuksien kanssa kamppailevan naapurimaan kohtalo opettaa, että luottamus on myös toimivien markkinoiden edellytys.

- Samaten voisi kysyä, miksi Nokia on edelleen Suomessa eikä ole lähtenyt Kaakkois-Aasiaan? Tapaamieni Nokian strategien mukaan siksi, että yhtiön hajautettu organisaatio ei yksinkertaisesti toimisi monessa muussa maassa.

- Tältä kantilta katsoen yhteiskunnassa vallitseva luottamus on etu yhtä hyvin kansantaloudelle kuin yksittäisille yrityksille.

Yhä lisää liitteitä

Kantola muistuttaa, että uudet, luovat ideat vaativat syntyäkseen erilaisia näkemyksiä, vieraiden asioiden ja ihmisten kohtaamista. Innovaatioissa on pohjimmiltaan kyse asioiden ja ideoiden yhdistelemisestä totutusta poikkeavalla tavalla.

- Kohtaavatko ideat, jos kaikki viestintä on suunnattu vain tarkoin rajatuille erityisryhmille? Jos viestintä on karsinoitu liitteisiin ja kanaville niin, että emme vahingossakaan törmää mihinkään, mitä emme alun perin aikoneet katsoa tai lukea?

Kantolan mukaan suuret mediatalot ajattelevat tiedonvälitystä yhä enemmän brandien ja tuoteperheiden kautta. Tämä näkyy vaikkapa siinä, millä vauhdilla sanomalehtiin on viime vuosina ilmestynyt erilaisia erikoisliitteitä tavoittamaan yhä kapeammin määriteltyjä kohderyhmiä.

- Trendi on se, että palvellaan erikoisasiakasryhmiä. Autoille ja muodille on omat liitteensä, tietokonenikkarit tarvitsevat omansa - ei ihme, että yleisten uutisosastojen toimitusväki valittaa jo, että heidän sivunsa tyhjenevät aiheista.

- Tiedotusvälineissä valta on siirtynyt yhä enemmän toimitusjohtajille, joita kiinnostaa se, mitä viivan alle jää. Tämä pätee yhtä hyvin tiedon tuottajiin kuin sen välittäjiin, ja ajattelutapa on siirtynyt kaupalliselta puolelta myös julkiseen hallintoon. Julkinen palvelu ei ole muodissa edes Yleisradiossa.

STT-IA
27.8.1999