Alustavia tuloksia kevään kouluterveyskyselyistä:

Nuorten nuuskaaminen, humalajuominen ja kannabiskokeilut yleistyneet selvästi

Tulokset on saatu verrattaessa huhtikuussa 1999 peruskoulujen 8. ja 9. luokan oppilaille tehdyn kyselyn tuloksia samoissa kunnissa kaksi vuotta aikaisemmin tehtyyn kyselyyn. Kouluterveyskyselyjen tuloksia esiteltiin maanantaina ja tiistaina Tampereella kouluterveyspäivillä.

Aineistossa ovat useimmat Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen kunnat ja vastaajia oli molempina vuosina noin 16 000.

Sairauspoissaolot lisääntyneet

Noin 6 % nuorista potee astmaa ja viidennes allergista nuhaa. Noin joka kymmenes käyttää lääkärin määräämiä lääkkeitä. Nuorten pitkäaikaissairastavuus näyttää pysyneen ennallaan.

Myös oppilaiden mielipiteet kouluterveydenhuollon toimivuudesta ovat lähes samalla tasolla kuin kaksi vuotta sitten. Nyt 87 % oppilaista piti vastaanotolle pääsyä helppona ja 77 % oli tyytyväisiä vastaanottojen toimintaan henkilökohtaisissa asioissa.

Oppilaiden poissaolot koulusta sairauden vuoksi ovat lisääntyneet. Väsymystä tai heikotusta kerran viikossa tai useammin raportoi 35 %, kun vastaava osuus kaksi vuota aikaisemmin oli 25 %, päänsärky oli yleistynyt 25 %:sta 29 %:iin ja niska- ja hartiakivut 22 %:sta 27 %:iin.

Ainakin yhtä psykosomaattista oiretta kerran päivässä tai useammin kokevien osuus lisääntyi kahdessa vuodessa 25 %:sta 31 %:iin. Tytöt ilmoittivat oireita poikia useammin. Nuorten oireisuus on voimakkaassa yhteydessä perheoloihin, elämäntyyliin ja koulukokemuksiin. Perheen ja koulun muutosten yhteydestä 1990-luvulla nuorten hyvinvointiin tiedetään kovin vähän.

Oireiden yleistyminen voi osin johtua myös liian vähäisestä levosta. Nuorten terveystapatutkimuksessa on kysytty nukkumaanmenoaikoja vuosina 1979, 1995 ja 1999.

Kun esimerkiksi 14-vuotiaista tytöistä vuonna 1979 noin 10 % meni nukkumaan noin klo 23 tai myöhemmin, vuonna 1995 sama osuus oli 27 % ja tämän vuoden alussa 35 %.

Suhtautuminen päihteisiin yhä myönteisempää

Peruskoulun yläasteen oppilaiden suhtautuminen päihteisiin on muuttunut yhä myönteisemmäksi. Yhdeksäsluokkalaisista satunnaisen tupakoinnin hyväksyi 73 %, humalan kerran viikossa 41 % ja marihuanan satunnaisen käytön 16 %.

Säännöllinen tupakointi yleistyi hieman 1990-luvulla. Huhtikuussa 1999 poltti päivittäin kahdeksannella luokalla 20 % ja yhdeksännellä luokalla 25 % oppilaista. Kaksi vuotta aikaisemmin tupakoivien osuudet olivat pari prosenttiyksikköä pienempiä.

Nuuskakokeilut ja säännöllinen nuuskaaminen ovat lisääntyneet voimakkaasti parin viime vuoden aikana. Joka kolmas kahdeksannen ja 42 % yhdeksännen luokan pojista oli huhtikuussa 1999 kokeillut nuuskaa ainakin kerran.

Yli 50 kertaa nuuskanneiden osuus oli kahdessa vuodessa noussut kahdeksannella 4 %:sta 8 %:iin ja yhdeksännellä 8 %:sta 12 %:iin. Tyttöjen keskuudessa kokeilut ovat lisääntyneet, mutta nuuskaaminen on edelleen harvinaista.

Humalajuominen yleistyy

Alkoholin käyttö Raittiiden 12- ja 14-vuotiaiden osuudet vähenivät 1990-luvulla ja alkoholin säännöllinen käyttö yleistyi selvästi vuosikymmenen lopulla.

Vuonna 1999 yhdeksännen luokan pojista 63 % ja tytöistä 58 % käytti alkoholia vähintään kerran kuukaudessa. Viikottain alkoholia käyttävien osuus nousi kahdessa vuodessa yhdeksännen luokan pojilla 15 %:sta 23 %:iin ja tytöillä 10 %:sta 13 %:iin.

Humalaan juominen on samoin edelleen yleistynyt; eniten 14-vuotiailla tytöillä. Huhtikuussa 1999 noin 24 % kahdeksannen ja 39 % yhdeksännen luokan oppilaista ilmoitti olleensa vähintään neljä kertaa tosi humalassa, pojat hieman tyttöjä useammin. Vastaavat luvut olivat kaksi vuotta aikaisemmin 21 % ja 35 %.

Kannabistuotteisiin myönteisempi suhtautuminen

Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan puolet 14-18-vuotiaista tiesi helmi-maaliskuussa 1999 tuttavapiirissään ainakin yhden huumaavia aineita käytäneen.

Huumeiden käyttäjiä tuntevien nuorten osuudet ovat kasvaneet selvästi ja huumetarjontaa kohdanneiden osuudet hitaammin koko 1990-luvun. Vuonna 1999 valtaosa tarjonnasta tuli ystäviltä tai tuttavilta. Huumeiden hankintaa ei silti koeta merkittävästi aiempaa helpommaksi.

Noin 18 % peruskoulun kahdeksannen ja 23 % yhdeksän luokan oppilaista oli kokeillut ainakin kerran jotakin huumaavaa ainetta, tytöt hieman yleisemmin kuin pojat. Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö on 1990-luvun loppupuolella pysynyt ennallaan.

Suhtautuminen kannabistuotteisiin muuttunut myönteisemmäksi ja niiden kokeileminen yleistynyt selvästi.

Kerran tai enemmän kokeilleita oli huhtikuussa 1999 noin 7 % kahdeksannella luokalla ja 12 % yhdeksännellä, kun kaksi vuotta aikaisemmin luvut olivat selvästi pienempiä, 4 % ja 7 %. Kahdessa vuodessa oli viisi kertaa tai enemmän käyttäneiden osuus kaksinkertaistunut ja noussut 4 %:iin yhdeksäsluokkalaisista.

Koulujen välillä suuria eroja

Koulujen välillä oli suuria eroja oppilaiden oireisuudessa. Kolme tai useampia oireita ainakin kerran viikossa ilmoittaneiden oppilaiden osuus vaihteli kouluissa 17 %:sta 36 %:iin, tälle välille jäi 95 % kouluista. Koulujen sijainti ja koko eivät olleet tärkeitä tekijöitä oireisuuden erojen selittämisessä.

Oppilaiden perhetaustalla oli selkeä yhteys psykosomaattisiin oireisiin yksilötasolla ja perhetaustan eroilla pystyy selittämään osan erosta esimerkiksi kahden koulun välillä, joiden oppilaiden perhetaustat poikkeavat toisistaan.

Kaiken kaikkiaan, kun selitetään yleensä koulujen välistä vaihtelua oppilaiden psykosomaattisissa oireissa, oppilaiden perhetaustan rooli selittäjänä ei kuitenkaan ollut merkittävä.

Kun tarkasteltiin samanaikaisesti oppilaan perhetaustan, terveystottumusten ja oppilaan ilmoittamien koulukokemusten yhteyttä koulun oiretasoon, koulujen välistä vaihtelua selittivät eniten oppilaiden kokemus luokan työskentelyilmapiiristä, koulutyön määrästä ja koulunkäynnistä pitäminen.

Nämä tekijät yhdessä selittivät runsaan kolmanneksen koulujen välisestä vaihtelusta oppilaiden oireisuudessa. Tämän jälkeenkin koulujen välille jäi edelleen oireissa merkitsevää vaihtelua, joka ei ollut selitettävissä käytetyillä taustamuuttujilla.

IA
27.8.1999