Suomalaissosiologien mukaan tietoyhteiskuntakehitys on kasvattanut suomalaisten eriarvoisuutta 90-luvulla

Nousukausi ei ole tuonut onnelaa



Suomi on 1990-luvulla muuttunut olennaisesti, eikä lamasta selviytymisestä ja tietoyhteiskunnan noususta huolimatta välttämättä parempaan suuntaan. Näin toteavat suomalaissosiologit professori Raimo Blomin toimittamassa teoksessa Mikä Suomessa muuttui? - Sosiologinen kuva 1990-luvusta.


Kirjan tekijöiden mukaan 1990-lukua ovat hallinneet talouden keskittyminen, kansainvälistyminen ja globalisaatio.

Taloudellinen valta on siirtynyt yhä harvempien käsiin. Kuluneen vuosikymmenen aikana suomalaiset yritykset ovat myös sijoittaneet rahaa enemmän ulkomaille kuin kotimaahan ja yhteiskunnallisten vaikuttajien puheet vilisevät viittauksia globaalien maailmanmarkkinoiden sanelemiin toimintaehtoihin.

Kirjoittajien mukaan Suomi on kuitenkin edelleen luokkayhteiskunta, jossa porvariston, keskiluokan ja työväenluokan maailmat eivät kohtaa.

Tulot, työn luonne ja lamasta selviytyminen erottavat suomalaisia toisistaan, nykyään ehkä enemmän kuin koskaan. Tietoyhteiskuntakehitys ei ole tutkijoiden mukaan edistänyt yksilöiden välistä tasa-arvoa.

Tietotekniikka ja tietotyö ovat pikemminkin jakamassa työelämää uudella tavalla kahtia koulutuksen ja ammatillisen osaamisen osalta voittajiin ja häviäjiin.

Arjesta tullut ankarampaa

Tutkimuksen mukaan erityisesti arki on Suomessa muuttunut kovemmaksi. Henkinen uusiutuminen, motivoitumisvaikeudet ja silkka jaksaminen vaatisivat kirjoittajien mielestä nykytilanteessa ennen kaikkea uudentyyppistä työelämän remonttia.

Heidän mukaansa tulevaisuuden avainkysymys onkin, jatkuuko huono-osaisuus ja pelko yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä myös laman jälkeen.

Yksi teoksen kirjoittajista, professori Harri Melin toteaa, että Suomessa vallitsee nykyisin "sopeutumisen mieliala", ehkä hieman negatiivisessakin mielessä.
- Suuria muutoksia, kuten EU:ta, globalisaatiota tai työsuhteiden määräaikaistumista ei kyseenalaisteta, Melin sanoo.

Melinin mukaan nyky-Suomesta puuttuvat myönteiset visiot. Suomi on hänen mukaansa myös "ikävän valmis".

- 1960-70-luvuilla oli vielä tekemisen meininki, kun hyvinvointivaltiota rakennettiin. Nyt sosiaalisen nousun väylät alkavat olla tukossa ja vallalla on käsitys, jonka mukaan jokainen on oman onnensa seppä, Melin lataa.

Melinin mukaan suurten ikäluokkien eläkkeellejäänti tuo uuden tilanteen työmarkkinoille. Suurta apua ei siitäkään kuitenkaan välttämättä ole.

- Nykyisin ei enää ole esimerkiksi isoja yhteiskunnallisia, koululaitokseen liittyviä projekteja jotka työllistäisivät suuria määriä akateemisia, Melin toteaa.

Raimo Blomin mukaan tietoyhteiskuntaa voi pitää myönteisenäkin visiona, mutta varauksin.
- Tietoyhteiskunta ei kuitenkaan tuota selvästi entistä parempaa koulutusta joitakin erityisaloja lukuunottamatta. Silta koulutuksen ja työelämän välillä uhkaa jäädä hyvin kapeaksi, Blom sanoo.

Perhe säilyttänyt asemansa

Kirjan mukaan vastapainona elämän perusehtojen kovenemiselle perhe on säilyttänyt asemansa yllättävän vahvana. Harri Melinin mukaan 1990-luvun suurtyöttömyys on pitkälti hukkunut perheisiin.

- Usein on niin, että perheessä toinen puoliso on työttömänä ja toinen kantaa työssäkäyvänä kahden ihmisen taakan, Melin sanoo.

Vaikka maassa on toista miljoonaa yksineläjää ja solmitut avioliitot tahtovat jäädä perin lyhytikäisiksi, Melin uskoo perheinstituutioon. Hänen mukaansa perhe tarjoaa jatkuvuutta ja turvallisuutta sukupolvien yli, eikä sen asema ole nykymaailmassakaan uhattuna.

Sosiologien mukaan näyttääkin siltä, että suomalaiset haluavat ulkoisista olosuhteista välittämättä pitää kiinni kansallisista perusarvoistaan, joista perhe on edelleen yksi vakaimmista.

Aivan purematta suomalaiset eivät tutkijoiden mukaan ole yhteiskunnan muuttumista nielleet. Yhteiskuntakriittisyys on heidän mukaansa aistittavissa sekä alhaisena poliittisena luottamuksena että yhteiskunnallisen kehityksen arvosteluna.

STT-IA
28.5.1999


AJASSA -SIVULLE