Venäjällä uusi hallitus mutta vanha talous

Uusi pääministeri Sergei Stepashin sai yllättäen duumassa reilun kannatuksen, 297 ääntä puolesta ja vain 55 vastaan. Kommunisteista yli 50 äänesti häntä, vaikka heidän on täytynyt olla kiukuissaan Boris Jeltsinin säästyttyä oikeustoimilta. Ehkä he ajattelivat, että Stepashin oli kuitenkin parempi kuin mahdolliset vaihtoehdot.

Stepashin on sentään tuttu mies neuvostoajalta, kenraali ja entinen turvallisuuspäällikkö, joka oli mukana päättämässä Tshetshenian "rauhoitusoperaatiosta". Talouspolitiikasta hän ei tiedä mitään, ja hän väitti olleensa yhtä yllättynyt valinnastaan pääministeriksi kuin kaikki muutkin.

Ehkä kommunistit myös laskeskelevat, että kannattaa odotella oppositiossa ensi joulukuun parlamenttivaaleja. Jos taloutta hoidetaan yhtä hyvin kuin tähän asti, voivat kommunistit saada suuren äänivyöryn. Kommunistien harmiksi tosin talouskysymysten ensimmäiseksi varapääministeriksi tuli uudistusmielinen Mihail Zadornov.

Uuden pääministerin lupaukset

Tullessaan hyväksytyksi pääministeriksi Stepashin lupasi puheessaan parlamentin ylähuoneelle kovempia otteita veronkiertoa vastaan. Hän varoitti, että rikollisuus ja korruptio tuhoavat valtion pyrkimykset pelastaa maan talous. Nämä ovat tuttuja puheita jokaisen hallituksen ajoilta. Mitään ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi.

Stepashinin talousuudistuksiin kuuluvat omaperäisesti muun muassa budjettitulojen lisääminen, pankkijärjestelmän henkiinherätys, kotimaisen teollisuuden tukeminen, alueiden talouskehityksen tasapuolinen takaaminen, investointien kannustaminen ja harmaan talouden saattaminen lain piiriin. Valtion eläke- ja palkkarästeistä myös aiotaan huolehtia.

Hän myös vaati duumaa hyväksymään verojen keräystä ja pankkisektoria koskevat uudet lait, jotka Kansainvälinen valuuttarahasto on asettanut ehdoksi uuden lainaerän antamiselle.

Hätätilatoimiin uusi hallitus ei kuitekaan Stepashinin mukaan ryhdy. Uudistukset tehdään taloudellisen ja sosiaalisen vakauden tähden. Edellisen hallituksen tekemiä sopimuksia IMF:n kanssa hän lupasi kunnioittaa, jos duuma vain hyväksyy hallituksen lakipaketin.

Sisäministerinä aiemmin toiminut Stepashin on tunnettu Jeltsinin lojaalina kannattajana. Yhtenä syynä Jevgeni Primakovin potkuihin on pidetty Primakovin liian itsenäistä linjaa. Viktor Tshernomyrdinin epäiltiin saaneen lähtöpassit samasta syystä. Jotkut tosin arvelevat Primakovin saaneen potkut osana Jeltsinin kamppailua duumaa vastaan.

Jeltsin on itse ilmoittanut potkujen syyksi tehottoman talouspolitiikan. Tehotonta se on ollutkin, mikäli mistään politiikasta ylipäänsä voi puhua.

Lisää lainaa, lisää lainaa...

Lainojen ehtona on uusi talousohjelma, johon kuuluu uusia verolakeja ja pankkijärjestelmän uudistus. Samoin IMF haluaa kuulla venäläisiltä hyvän selityksen siitä, miten edelliset lainat on käytetty. Lainoilla Venäjä kykenee lähinnä maksamaan IMF:lle entisiä lainoja takaisin.

Primakovin hallitus lupasi luonnollisesti täyttää kaikki lainan ehdot, ja nyt Stepashin sanoo samaa. Näin ovat tehneet myös kaikki edelliset hallitukset. Kaikki tähänastiset yritykset parantaa maan julkista taloutta ovat kuitenkin yllättäen jumiutuneet ennalta arvaamattomiin vaikeuksiin ja poliittisiin kiistoihin.

Lainoja on kuitenkin mukinoiden jälkeen Venäjälle jatkuvasti myönnetty, vaikka on selvää, että kaivossa ei ole pohjaa. Lännessä pelätään maan romahtavan konkurssiin ja sitä seuraavan suuren hämmingin. Maan sisäinen levottomuus ei olisi toivottavaa, koska venäläisillä on varastot täynnä panssarivaunuja ja ydinaseita.

Rupla ja pankit kuitenkin romahtivat viime kesänä, mutta suurta sekasortoa ei syntynyt. Osaltaan tähän ilmeisesti vaikutti se, että maan taloudesta huomattava osa elää harmaalla sektorilla tai kokonaan rahatalouden ulkopuolella. Niinpä virallisen talouden romahdus ei tuntunut juuri missään.

Kansainväliseen talouteen puolestaan Venäjän ongelmat eivät vaikuta samalla tavalla kuin esimerkiksi Aasian kriisi, koska Venäjän talous on suhteelliselta suuruudeltaan kansainvälisesti mitätön.

Hengissä talven yli

Rupla on devalvoitunut dollariin nähden alle neljännekseen siitä arvosta, mikä sillä oli viime elokuussa. Devalvaatio on lisännyt joidenkin tuotantoalojen hintakilpailukykyä ulkomaisia tuotteita vastaan. Öljyn hinta on myös viime aikoina kohonnut, ja tämä on tiennyt maalle lisää tuloja.

Mutta vaikeuksien lista on pitkä ja synkeä. Reaalipalkat ovat pudonneet, ulkomaankauppa on vähentynyt, tulli- ja verotuskäytännöt ovat entistä härskimpiä ja korruptio rehottaa valtion virkakoneistossa. Valtion palkka- ja eläkerästit ovat edelleen maksamatta.

Valuuttamarkkinoille on kehitetty kaikenlaisia rajoituksia, joiden avulla ruplan arvoa on pönkitetty. Pääoman pako maasta kuitenkin jatkuu, The Economistin mukaan kahden miljardin dollarin kuukausivauhdilla. Rajoitusten takia ruplalle on syntynyt kaksi vaihtokurssia, mikä ei sovi yhteen IMF:lle annettujen, valuutan vaihdettavuutta koskevien lupausten kanssa.

Venäjällä on viime vuosina ottamiensa 50 miljardin dollarin velkojen lisäksi vielä taakkanaan vanhat Neuvostoliiton tekemät 100 miljardin dollarin velat. Näitä velkoja Venäjä yrittää saada uudelleenjärjesteltyä tai hyvitettyä jotenkin. Hallitukselta ovat rahat kroonisesti lopussa, ja viime elokuusta lähtien maa on ollut jäljessä lähes kaikista velkojensa maksuista.

Toivoa on, mutta nykypolitiikalla hyvin vähän

Mutta yritysten toimintaympäristö on toivoton. Maassa ei ole toimivaa rahoitusjärjestelmää, ei kunnon lainsäädäntöä omistusoikeudesta eikä tasapuolista, ennakoitavissa olevaa verotuskäytäntöä.

Markkinatalous tarvitsee toimiakseen asialliset instituutiot ja lainsäädännön, jota myös valvotaan ja noudatetaan. Muuten joudutaan rosvotalouteen, jossa vapaa kilpailu ei toteudu.

Uudelta hallitukselta ei odoteta paljon. Joulukuussa pidetään parlamenttivaalit ja ensi vuonna presidentinvaalit ja tuskin mitään merkittävää saadaan aikaan ennen niitä.

Primakovin hallitus yritti selviytyä valitsemalla pienimmän poliittisen vastuksen tien, eikä se ryhtynyt mihinkään uudistuksiin. Ehkä se oli hyväkin, sillä Primakov esitteli viime syksynä sen laatuisia ehdotuksia rahanpainamisesta markkinoiden rajoitustoimiin, että niistä olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.

Venäjä tarvitsisi toimintakykyisen presidentin, uudistusmielisen hallituksen ja yhteistyöhaluisen duuman, jotka yhdessä kykenisivät toteuttamaan radikaalisti uutta talouspolitiikkaa.

Nyt länsimailta saatavat lainarahat uppoavat neuvostoaikaisen, tehottoman järjestelmän ylläpitämiseen ja korruptoituneiden politiikkojen ja virkamiesten taskuihin. Se mitä rahoista vielä jää, vilahtaa epärehellisten liikemiesten pankkitileille.

HEIKKI JANTUNEN
28.5.1999