"Väkivalta osa miehisyyttä"

Tutkijat: Kulttuuri ymmärtää naisen lyömistä



Naisten pahoinpitelyitä selvittänyt tutkija ihmettelee tapaa, jolla naisten "kurittamista" yhä ymmärretään suomalaisessa kulttuurissa.


Viime vuosinakin esimerkiksi eräät lehtikirjoittajat ovat esittäneet naisiin kohdistuvan väkivallan miesten luonnollisena, vaistonvaraisena reaktiona vaikkapa "nalkutukseen", muistuttaa tutkija Arto Jokinen Tampereen yliopiston naistutkimuksen laitokselta.

Hänen mukaansa väkivaltatilastot saatetaan leimata väärennöksiksi ja feministit "epätieteellisiksi." Jokisen mielestä suhtautuminen kuvaa suomalaisen mieskulttuurin väkivaltaisuutta.

- Mies on kuin lyömäautomaatti, jonka nappeja nainen painelee. Ja jos parisuhteen väkivalta ei ole kokonaan naisen syy, niin ainakin esitetään, että suhteessa vallitsee väkivallan tasapaino, kun mies harjoittaa fyysistä ja nainen henkistä väkivaltaa, totesi Jokinen maanantaina Helsingissä Terve-Sos -tapahtuman yhteydessä järjestetyssä väkivaltaseminaarissa.

Naisten kokema väkivalta ei ole sattumaa

Samassa tilaisuudessa toinen Tampereen naistutkimuksen laitoksen tutkija Suvi Ronkainen korosti sukupuolten erilaista asemaa väkivallan tekijöinä ja uhreina.
- Miehet ovat väkivallan ammattimiehiä, kärjisti Ronkainen.

- Yli 90 prosenttia seksuaali- tai väkivaltarikoksiin syyllisiksi epäillyistä on miehiä.

Naiset katsovat väkivaltaa voittopuolisesti toisesta suunnasta.
- Naisten ja tyttöjen osa tässä väkivallan työjaossa on hoitaa haavat ja kantaa käytännössä vastuu väkivallan seurauksista hoitoalan ammattilaisina ja surijoina, Ronkainen totesi.

- Usein he ovat myös niitä todellisia tai symbolisia uhreja, käytettäviä ruumiita, jotka jäävät nimettömiksi väkivallan kohteiksi.

Silloinkin kun miehet joutuvat uhreiksi, kyse on useimmiten toisenlaisesta väkivallasta kuin naisen kohdalla.
- Tyypillisesti miesten kokema väkivalta on katuväkivaltaa, tuntemattoman tai puolitutun tekemää, huomautti Ronkainen.

- Mutta naisten kokema väkivalta on tavallisesti tutun, työkaverin, puolison tai ex-puolison tekemää väkivaltaa. Tällainen väkivalta ei ole tapahtuma, sattumanvarainen tappelu, vaan osa naisen elämää ja arkea.

Vasta ylilyöntiin puututaan

- Miesten väkivalta ei periydy geneettisesti, mutta se siirtyy miespolvelta toiselle asenteiden kautta, vakuuttaa Jokinen. Hänen mukaansa osansa tekevät niin kasvatus, koulu, väkivaltaviihde, urheiluharrastukset kuin armeijakin.

Pojat oppivat pitämään väkivaltaa miehisyyden takeena. Osa väkivallasta on toki kiellettyä. Laillisen ja laittoman väkivallan erottamiseksi poikien ja miesten oletetaan noudattavan kirjoittamattomia sääntöjä.

Mitä saa tehdä kehässä, ei saa tehdä nakkikioskilla; mitä saa tehdä kehässä, ei riitä sodassa; sitä, mitä saa tehdä sodassa, ei saa tehdä missään muualla. Väkivalta sinänsä siis hyväksytään, vain ylilyönteihin puututaan. Ronkainen on päätynyt samankaltaisiin tuloksiin.

- Ehkä nuorille pojille tönimisen, painimisen, potkimisen ja muun hevosenleikin myötä tuleekin kuva väkivallasta yksinkertaisesti keinona, instrumenttina, jonka käyttö nyt kyllä on väärin, mutta tehokasta, hän arvelee.

- Periaatteessa, väkivallan ammattimies loukkaa normia jos hän lyö naista tai poika tyttöä. Käytännössä tämä normi ei kuitenkaan ohita sitä tosiasiaa, että kun väkivalta on hyväksytty instrumentti, löytyy sen käyttöön myös aina syitä.

STT-IA
28.5.1999


AJASSA -SIVULLE