Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Jouni Backman: Missä pihvi keskustan aluepolitiikasta?



Missä on keskustan pihvi, kysyy kansanedustaja Jouni Backman. Hänen mukaansa keskustalta petti hermo eikä puolue ole malttanut odottaa omana hallitusaikanaan käynnistämänsä osaamisperusteisen aluepolitiikan hedelmiä. Vanhaan aluepolitiikkaan ei kuitenkaan ole paluuta.


Demarit hallitsevat Eurooppaa! EU-maissa on kymmenen demaripääministeriä ja vain Espanjassa ja Irlannissa demarit ovat oppositiossa. Mutta mistä on kysymys, kun Lionel Jospin nokittaa demarikollegoitaan Tony Blairia ja Gerhard Schröderiä?

SDP:n viime kesänä uudistettua periaateohjelmaa rakentanut kansanedustaja Jouni Backman muistuttaa historiallisista eroista. Thatcherin kauden ja työväenpuolueen pitkän oppositiotaipaleen jälkeinen Britannia poikkeaa muista Euroopan maista. Vastaava tilanne on myös Saksan sosiaalidemokraateilla. Molemmille on muodostunut pragmaattinen lähestymistapa politiikkaan.

- Ranskassa on koko järjestelmä poikennut näistä muista. Siellä on vahva viritys valtiokeskeiseen ajatteluun ollut myös porvarillisella puolella. Backman muistuttaa, että vahvaa valtiota moniportaisine hallintoineen on pidetty ranskalaisena vahvuutena, josta ei ole oltu valmiita tinkimään. Englannissa kuten osin Saksassakin on taas ollut vahva yksityistämiskausi.

- Jos näihin vertaa Suomea, niin meillä oli vahva valtion rooli ja meillä on tapahtunut hyvin voimakas valtion toimien muuttuminen enemmän markkinamekanismin mukaiseksi. Sitä on tapahtunut sekä porvarillisella kaudella, että sosiaalidemokraattien ollessa hallituksessa.

- Jos tällä tavalla joutuu vertaamaan, niin meidän lähtökohta oli hyvin ranskalainen, mutta me menimme EU-maistakin melkein ensimmäisenä voimakkaan liberalisoinnin kauteen ja sosiaalidemokraatit ovat olleet siinä mukana. Tässä suhteessa Backman näkeekin hengenheimolaisuutta Saksaan ja Britanniaan.


Kolmas tie on markkinapuhetta

Tony Blair lanseerasi politiikan kieleen ajatuksen kolmannen tien politiikasta. Backman näkee, että puhumisen sijaan Suomessa tehtiin paljon asioita, joista Britanniassa ja Saksassa on vasta nyt toteutettu.

- Perinteinen voimakas sosialistinen painotus ei ollut siellä Itä-Euroopan muutoksen takia uskottava, vaan kärsi reaalisosialismin kokeiluista. Siksi siellä haluttiin etsiä uutta vaihtoehtoa ja sen takia on ryhdytty puhumaan kolmannesta tiestä. Osin se on markkinointikysymys.

- Suomessa ei tämän tyyppistä tarvetta ole ollut sen takia, että me olemme itse asiassa tätä kolmatta tietä kuljettu pitemmän aikaan ja markkinaorientoituminen on täällä ollut sosiaalidemokraateilla jo pitempään voimassa ilman että sitä on tarvinnut nimetä kolmanneksi tieksi.

- Lähtökohta Blairillakin on hyvin pragmaattinen, toteaa Backman. Hän analysoikin, että vuosien mittaan Britannian labour on pikemminkin lähentynyt markkinaorientoituneita suomalaisdemareita kuin päinvastoin.

Kulttuurista eroa puheiden ja toiminnan välillä osoittaa myös se, että SDP on perin harvakseltaan uusinut omia ohjelmiaan. Backman muistuttaa, että Forssan 1903 ohjelman jälkeen vuoden 1952 ohjelmalla pärjättiin koko hyvinvointiyhteiskunnan rakennusaika, vaikka itse ohjelmassa ei tästä puhuttukaan.

- Se kertoo siitä, että ollaan oltu niin pragmaattisia, ettei ole tarvittu ohjelmajulistusta pohjaksi käytännön politiikalle.


Markkinat isännöivät aluepolitiikkaa

- Markkinamekanismi ei ole työväenpuolueelle arvo vaan väline, sanoo Backman. Hän toteaa Tony Blairin sanoneen sittemmin, Backmanista tietämättä samoin sanoin. Politiikassa pitää kysyä ei vain mitä vaan miksi.

- Syy siihen miksi käytetään markkinamekanismia on erilainen porvareilla ja sosialidemokraateilla. Sosialidemokraateilla se on väline joidenkin arvojen puolesta tapahtuvaan työhön kun taas porvarillisella puolella vapaat markkinat ovat arvo sinänsä. Tässä tulee se ero. Voidaan käyttää samaa välinettä, mutta eri lähtökohdasta.

Aluepolitiikka on ollut politiikan syksyn kuumin sisällöllinen keskustelu. Keskustan välikysymysäänestykseen tiistaina eduskunnassa valmistautunut Backman mietiskelee myös aluepolitiikkaa markkinatalouden näkökulmasta. Hän myöntää, että vapaana mellastavat markkinat ottavat aluepolitiikassakin isännän roolia.

- Sen takia ei ehkä niinkään sääntely, vaan ohjaaminen ja kehitykseen vaikuttaminen myös alueellisesta näkökulmasta kuuluisi markkinatalouteen.

- Pragmatismiin kuuluu se, että markkinoiden itsensä toimivuuden kannalta tarvitaan sopimista ja sääntelymekanismeja, koska markkinat eivät muuten voi toimia vapaasti ja myöskään lopputulos ei ole myöskään markkinoiden näkökulmasta paras mahdollinen.

- Se näkyy myös aluekehityksessä, että tulee hyvin nopeasti erilaisia kapeikkoja, jotka näkyy siinä, että markkinat eivät enää toimi.


Kokoomus kirstunvartijana

Backman ei näe merkittäviä eroja Kokoomuksen ja SDP:n puolitoista vaalikautta jatkuneen yhteisen taipaleen aluepoliittisissa painotuksissa.

- Pitää sanoa, että kyllä sosialidemokraattien kannatuksen lepääminen etelän asutuskeskusten lisäksi myös esimerkiksi Itä-Suomessa vahvemmin kuin Kokoomuksella näkyy vähän suurempana askarointina aluepoliittisten kysymysten parissa. Tässä mielessä punamultaperinne näissä asioissa ainakin alitajunnassa vaikuttaa.

- On hyvin vaikeaa sanoa johtuuko vain siitä, että kokoomuksella on valtiovarainministerin salkku ollut pitkään, että Kokoomuksella ei ole ollut suurta halukkuutta tiettyihin aluepolitiikan keinovalikoimiin, jotka ovat fiskaalisia. Backman epäilee, että tämä penseys saattaa johtua yhtä lailla aatteesta kuin valtiovarainministeriöstäkin.


Missä on keskustan pihvi?

Backman ei myönnä että aluepolitiikka sinällään olisi unohdettu, se on pikemminkin muuttanut muotoaan. Siitä hänen mukaansa myös johtuu kummallinen keskustelu, jossa vanhaa aluepolitiikkaa kaivataan takaisin.

- Se tarkoittaa kysynnän tukemista. Mennään antamaan sellaisia subventioita, joilla saataisiin kysyntää. Eurooppalaisessa elinkeinopolitiikassa ei enää voi olla subventiovetoista politiikkaa.

- Kun valtio ei enää perusta firmoja ja sijoittajat tuotantolaitoksia, vaan valtio toimii myös markkinoilla, niin mahdollisuudet ovat erittäin vähäisiä siihen että tulee isoja tuotantolaitoksia johonkin.

- Uusi aluepolitiikka on enemmän tarjonnan vahvistamista, joka tarkoittaa, että annetaan enemmän mahdollisuuksia alueelle tarjota hyvää työvoimaa, tarjota yritystoiminnan edellytyksiä. Se on silloin panostuksia tutkimukseen, tuotekehitykseen ja koulutukseen. Tämä näkökulma on uusi.

- Ennen lapioitiin rahaa maakuntiin, mutta se ei ole kestävää politiikkaa, kun pitäisi muuttaa rakenteista, että maakunnat pärjäisivät paremmin myös itsenäisesti. Sellainen työ vaatii aikaa. Se aloitettiin jo keskustan hallituskaudella kun mentiin osaamisperustaiseen aluepolitiikkaan.

- Nyt hermo on pettänyt siinä, että ei uskalleta odottaa sen tuloksia, joita ei voi odottaa kuin aikaisintaan viiden - kymmenen vuoden kuluttua, kun saadaan porukkaa koulutettua ja sitä kautta uutta yritystoimintaa.

Backman kysyykin Keskustalta missä on pihvi.
- Kun tämä hallitus noudattaa keskustan aloittamaa osaamisohjelmaperustaista aluepolitiikkaa, joka lähtee maakuntien omista ideoista ja kun tähän on resursseja olemassa EU-rahoituksen kautta, niin mikä on se uusi mitä pitäisi nyt tehdä. Se on auki.

PETE PAKARINEN
29.10.1999


Politiikka -sivulle