EU-kokous pohtii digitaalisen maailman tekijänoikeuksia
Koska signaalit, kaapelit ja linkkiyhteydet eivät kunnioita valtiollisia rajoja, tarvitaan uljaassa globaalissa tietomaailmassa uudentyyppisiä tekijänoikeutta koskevia pelisääntöjä. Näitä pohditaan Helsinkiin kokoontuneessa asiantuntijakokouksessa, joka pyrkii vauhdittamaan EU:ssa vireillä olevaa tietosuojadirektiiviä.Suomi on tietoteknisen osaamisen asiantuntijamaa, joka pystynee EU-puheenjohtajana saattelemaan vuodesta 1992 lähtien työstettynä olleen direktiiviehdotuksen vihdoin viimeistelyvaiheeseen. Suomessa tämäntyyppisiä tietosuojaan liittyviä asioita on opetusministeriön mukaan jouduttu miettimään jo kauan ennen kuin monissa muissa maissa.
Asiantuntijakokouksen teemoja ovat digitaalista käyttöä koskevien sopimusten ja lupien kehittyminen, tekniset suojakeinot ja tekijänoikeuden hallinnoinnin edellyttämä informaatio, vastuukysymykset ja aineiston poistamisvelvollisuus sekä kysymys sovellettavasta laista.
Koska huima tekninen kehitys mahdollistaa sen, että henkistä pääomaa sisältävät tuotteita, olivat ne nyt vaikka musiikkia, arkkitehtuuria tai tietokoneohjelmia, voidaan välittää ja esittää samanaikaisesti melkein missä tahansa maailman kolkassa, tarvitaan maailmanlaajuisen lainsäädännön puuttuessa joitakin yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.
Sähköisesti siirtyy paikasta toiseen valtavia määriä tavaraa, jolle ei aina löydy lainsäädännöllistä määrittelyä eikä varsinkaan tekijänoikeussuojaa tarjoavaa patenttia.
Kyse on erittäin suurista taloudellisista eduista, kymmenien ja taas kymmenien tuhansien miljardien kulttuuriteollisuudesta, hyvin merkittävästä työllisyyskysymyksestä sekä syvälle kansallisiin kulttuureihin tunkeutuvasta ilmiöstä.
Neuvotteleva virkamies Jukka Liedes opetusministeriöstä toteaa, että hallinnon ulkopuolinen elämä on tässä suhteessa hyvin kirjavaa. Mihinkään keksintöön ei ole mahdollista saada monopolia. Samankaltaisia ohjelmia voi tehdä mielin määrin, kunhan ei kopioida suoraan.
Koska valtiolliset rajat katoavat globaalissa tietoyhteiskunnassa, on nähty tarve saada tälle kasvavan bisneksen osa-alueelle edes yhteinen kieli, jotta ymmärrettäisiin mistä kulloinkin puhutaan.
Mitä hallintokielellä silloin tehdään, kun välitetään interaktiivisesti on-linena jotakin, ja mitä se jotakin on. Esimerkiksi äänilevytuottaja on kaiketi nykyään musiikintuottaja.
Verkkoympäristössä tunnettuja ongelmia ovat mm. tilanteet, joissa tunnetun ja tunnustetun Internet-palveluja tarjoavan yrityksen sivuille ilmestyy jostain kyseenalaista tai selvästi rikollista aineistoa kuten lapsipornoa. Joutuuko hyvässä uskossa verkkopalvelua tarjoava yritys vastuuseen? Voiko se puuttua suojatun materiaalin laittomaan levittämiseen?
Yhtenä ratkaisuna asiantuntijoiden mukaan voisi olla esimerkiksi laissa muotoiltava järjestely ns. notice and take-down -menettely. Tuolloin aineiston kuljettajat tai verkkopalvelun ylläpitäjät voidaan tietyin ehdoin velvoittaa poistamaan laittomasti levitettävänä oleva materiaali.
Kyse on merkittävästä periaatteesta, sillä esimerkiksi läheisen paperikaupan pitäjä ei ole vastuussa siitä, mitä asiakkaat hänen liikkeensä nurkassa nököttävällä kopiokoneella käyvät kopioimassa ja mihin kopionsa edelleen levittävät. Jäljennökset voivat olla todisteita vaikka megaluokan talousrikoksesta.
Laittoman levittämisen ongelmiin liittyy läheisesti myös kysymys siitä, minkä maan tai maiden lakia sovelletaan samanaikaisesti ehkä usean valtion alueella tapahtuviin verkkotapahtumiin. Kuka painoi nappia missä ja millä seurauksilla, ja mihin maahan tai kulttuurialueeseen vaikutus kohdistui.
Henkisen pääomaan suojaamiskysymyksiä käsitellään myös maailmankaupan tasolla WTO:ssa, jossa on tarkoitus sopia alan lainsäädännön tehostamisesta ja voimakeinojen harmonisoinnista.
Kybermaailman sääntöjen luominen kiinnostaa yhtä lailla Eurooppaa, Yhdysvaltoja kuin kehitysmaitakin, jotka käyttävät näistä kysymyksistä yllättävän samanlaista kieltä kuin teollistuneet maat.
Tekijänoikeuskonferenssi on kaksipäiväinen ja siihen on kutsuttu 30 maasta osallistujia, jotka edustavat tekijänoikeuksien haltijoita, sisällöntuottajia, telekommunikaatio- ja verkkopalveluiden tuottajia sekä eri maiden hallituksia.
MARGIT HARA
29.10.1999
