Suomi tarjoaa mallia yhteistyökyvystä
Valtiotyönantajille rakennetaan EU-tason etujärjestöä
Suomalaista hallintotapaa ja työmarkkinaosapuolten yhteistyötä pyritään nostamaan malliksi EU:n jäsenmaiden julkisen sektorin työmarkkinarakenteita uudistettaessa. Samalla kun virkamiesten asemaa työntekijöinä selkiytetään, Euroopan kirjavaa ja byrokraattista hallintotapaa halutaan parantaa.EU-tason säädökset koskevat virkamiehiä eri maissa eri tavoin, ja rajanveto yksityisen sektorin työntekijöihin on usein hämärä.
Suomi on ottanut itselleen aktiivisen roolin pyrittäessä luomaan EU-tasolle yhteinen valtiotyönantajia edustava järjestö. EU:n kattojärjestöjä on työnantajapuolella olemassa vain yksityisen sektorin teollisuus- ja palvelualoilla.
Uutta neuvotteluyhteistyötä - eli ns. sosiaalista vuoropuhelua - kehiteltiin tiistaina Finlandia-talossa, jonne EU:n komission, jäsenmaiden valtiotyönantajien sekä ammattiliittojen johtajat olivat kokoontuneet.
Valtiovarainministeriön järjestämä konferenssi on osa Suomen virallista EU:n puheenjohtajuusohjelmaa. Mukana järjestelyissä ovat Valtion työmarkkinalaitoksen ohella palkansaajapuolen pääsopijajärjestöt STTK-J, Akava JS ja Valtion yhteistyöjärjestö VTY.
Hanke on lähtenyt etenemään jo Itävallan ja Saksan EU-puheenjohtajakaudella, mutta nyt pysyvien yhteistyörakenteiden luominen on kokouksen aiheena ensimmäistä kertaa. Jatkossa kokouksia järjestetään säännöllisesti, ja edistystä haetaan konkreettisiin, rajattuihin ongelmiin.
Virkamiehille halutaan normaalit työsuhteet
Valtion työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpelto katsoo valtiotyönantajien tarvitsevan EU-tason työnantajajärjestöä.
- EU:n komissio valmistelee työlainsäädäntöä, joka koskee myös valtiotyönantajia, minkä vuoksi niiden ääni on saatava kuulumaan päätöksiä tehtäessä.
Asiassa aktiivinen ay-liike haluaa saada työnantajasta EU-tasolle kunnollisen neuvotteluosapuolen.
Kymmentä miljoonaa jäsentä edustavan Euroopan julkisten alojen ammattiliittojen yhteistyöjärjestön EPSU:n saksalainen puheenjohtaja Herbert Mai perustelee tavoitetta sillä, että julkinen sektori on jäänyt jälkeen yksityisestä, eikä kaikilla ammattiliitoilla ei ole edes neuvotteluoikeuksia.
- Tavoitteena on myös saada julkinen sektori lähemmäksi kansalaisia, Mai sanoo. Hän kehuu Suomen hallitusta, joka on ollut hankkeessa aktiivinen.
Myös STTK-J:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää katsoo suomalaisen työmarkkinayhteistyön olevan hyvä malli muillekin mm. osapuolten hyvien neuvotteluyhteyksien vuoksi.
- Lisäksi Suomessa julkisen sektorin muutokset ovat olleet 1990-luvulla suuria. Liikelaitostaminen on siirtänyt valtiolta 35 000 työpaikkaa, ja rajat julkisen ja yksityisen sektorin välillä ovat hälvenneet.
Mäenpää perustelee EU-tason yhteistyön lisäämistä mm. monien ammattialojen muutoksilla. Tulli-, rajavalvonta-, poliisi-, sotilas-, vero-, ja työvoimahallinto sekä sosiaali- ja terveydenhuolto ovat kansainvälistyneet kovaa vauhtia.
Lipposelle evästyksiä huippukokoukseen
EPSU:n johto kävi tiistaina hoputtamassa myös pääministeri Paavo Lipposta (sd.) vauhdittamaan EU:n Helsingin huippukokouksessa vahvistettavien työllisyyspoliittisten suuntaviivojen laatimista.
EPSU:n mielestä julkisten palvelujen roolin työllisyyden vahvistajana on oltava korostetusti esillä, kun Euroopan unioni päättää omasta työllisyyspolitiikastaan vuodelle 2000.
Järjestö viestitti Lipposelle, ettei se ole tyytyväinen EU:n lainsäädännön työllisyysvaikutuksiin julkisella sektorilla.
Etenkin kilpailulainsäädäntö ja julkisten hankintojen koko normisto heikentävät EPSU:n mukaan julkisen sektorin työntekijöiden asemaa ja asettavat heidät eriarvoiseen asemaan yksityiseen sektoriin verrattuna.
EPSU katsoo, että myös palvelusektorin kasvu on yksi ratkaisu eurooppalaiseen työllisyysongelmaan. Sen mukaan EU:n työllisyyttä voitaisiin parantaa myös aluekehitys ja ympäristöstandardien avulla. EU:n sosiaali- ja rakennerahastojen tukia tulisi myöntää aikaisempaa enemmän työllisyysperustein.
Samalla ammattiliitot esittivät Lipposelle, että julkiset palvelut kirjattaisiin oikeudellisesti sitovina EU-kansalaisten perusoikeuksiin samoin kuin oikeus koulutukseen, terveydenhoitoon, asuntoon ja esimerkiksi puhtaaseen veteen.
STT-IA
2.11.1999
