A. Nenäkäs
29.10.1999
Kun Aapo Auton osti
Meihin kaikkiin iskee joskus sellainen kulutushysteria, että ihmisen valtaa järjenvastainen pakkomielle ostaa jotakin taatusti tarpeetonta tai epäviisasta. Tämä on tarina siitä, kuinka tämä hysteria iski ystävääni Aapoon.
Aapon nimi on tarinassa kahteenkin kertaan muutettu, sillä Aapo ei missään tapauksessa halua tulla mainituksi auton yhteydessä.
Eräänä päivänä Aapon valtasi sellainen pakkomielle, että hän tarvitsee muka auton. Ja niinpä sitten kävi, että samassa Aapo menetti kokonaan harkinta- ja ajattelukykynsä ja joku huijari onnistui myymään hänelle 8000 markalla Auton.
Jokainen täysijärkinen ymmärtää, että 8000 markalla voi toki saada jonkinlaisen käytetyn auton, mutta sitä ainoaa oikeaa loistoyksilöä eli Autoa sillä ei toki saa.
Aapopa luuli saavansa, eikä ostohysteriaa hillinnyt lainkaan se, että auto oli yltä päältä ruosteessa. Varmemmaksi vakuudeksi ainoassa ruosteettomassa kohdassa oli ruosteenestoliikkeen mainostarra.
Aapopa päätti tehdä autoonsa ruosteremontin. Hän marssi Biliaan ja osti tuhannella markalla hionta- ja muita tarvikkeita, joiden avulla tuo ruostehilsu kohenisi uuteen kukoistukseen ja kiiltoon. Aurinkoisena päivänä Aapo parkkeerasi autonsa korttelin kuumimpaan kohtaan ja aloitti ankaran hionnan.
Hiottuaan ankarasti muutaman tunnin auton toista kylkeä, Aapo pakkeloi hiomansa kyljen 50 asteen auringonpaisteisessa lämpötilassa töhröstämällä pakkelia pahimpiin ruostekohtiin, joihin aurinko siten kovetti pakkelin ilman, että sitä olisi juurikaan ehditty silotella.
Sitten Aapo hioi tunnin pikkusormen kynnen kokoisella laikalla pahimpia pakkelivuoria, mutta työ osoittautui ylivoimaiseksi. Voitte vain arvata minkä näköinen tuo pakkelipaukku on tänään. Toisella puolella autoa näkyy pakkelipullistumia ja maisema on kuin kuusta, toista puolta taas koristaa ruoste, kuten alunperinkin.
Ensimmäisenä autosta särkyivät jarrut.
- Yhdeltä keikalta tultaessa meni jarrut Porkkalassa, jonka jälkeen sain ajaa mutkaisen tien kokonaan ilman jarruja. Ja käsijarrukaan ei paljoa toiminut, puuskutti suurautoilija.
Jarruremontissa ilmeni, että jarrurummut olivat ruostuneet kokonaan kiinni. Jarruremontin jälkeen ne toimivat jonkin aikaa, kunhan kuljettaja vaan valmistautui jarrutukseen hyvissä ajoin pumppaamalla jarrupoljinta rytmisesti uskossa, että painetta ehtisi kertyä järjestelmään varsinaiseen jarrutushetkeen mennessä.
Sitten jarrut menivät uudestaan. Takapyörän puolelta tuli ulos pullollinen jarrunestettä, joten ahkera pumppaus tuotti ainakin jonkinlaista tulosta. Käsijarru, joka ei toimi nyt, ei puolestaan ole toiminut koko Aapon omistushistorian aikana.
Myös startissa esiintyy pientä epävakaisuutta.
- Ensin auto alkoi kiukuttelemaan niin, että pitkien matkojen jälkeen ja lämpimällä kelillä ajon jälkeen kone ei enää startannut. No sitten sen jälkeen se alkoi tekemään tätä jo 100 km:nkin ajon jälkeen. Silloin se ei käynnistynyt enää kokonaiseen viikkoon, tuskaili muutenkin mieleltään erittäin tasapainoisena tunnettu kuljettaja.
- Ja sitten mentiin yhden tyhmän lehden tyhmän päätoimittajan mökille. Menomatka meni hyvin, mutta loppumatkan aikana auto ei enää suostunut käynnistymään.
- Päätoimittaja - se polttaakin niin hirveesti, että luulin sen kuolevan, kun sen silleen pihisi - sai hiki hatussa työntää autoa pientä alamäkeä, jotta saatiin se liikkeelle yhden raisiolaisen kaupan pihassa. Kun sitten jonkin verran vasaralla hakkasin starttia, niin sen jälkeen se hyvin on toiminut.
Myös pakoputkiremontti on tehty.
- Sinne äänenvaimentimen moottorin puolelle tuli reikä, mutta vedin pakoputken ympärille jeesus-teippiä. Sen jälkeen pakoputki ei ole meinannut tippua, mutta ääni on mahtava auton sisälläkin, jos nopeus on 30-85 kilsaa tunnissa. Sen yläpuolella resonanssi hiljenee jonkin verran, kertoilee puolikuuro akustiikka-asiantuntija.
Ja vielä ruosteesta:
- Autohan on täysin ruosteessa. Sen jälkeen allekirjoittanut on yrittänyt korjata ruosteita. Ensinnäkin saman väristä maalia ei ole löytynyt, ja nyt autossa on yhteensä kolmen eri vihreän sävyjä.
- Toiseksi heitettyäni hiotun kohdan päälle pakkelia kesäpäivänä, niin se jämähti kokkareiksi kyljelle, ja niiden hiominen on ollut helvetillistä. Vieläkin pakkeli on kyljessä muhkuralla.
Myöskään unelman kaasutin ei aina toimi:
- Joskus se kaasari jotenkin hirtti kiinni. Siis kaasari, ei kaasuvaijeri. Jäi jotenkin sellaisen asentoon, että auton kierrokset nousivat saatanan suuriksi.
- No sitten tein niin, että Porissa ajoin aina muutaman kadunkulman, jonka jälkeen sammutin auton, ja sitten starttia ja muutama kadunkulma eteenpäin ja sitten taas sammutettiin. Kun pääsin sopivaan paikkaan niin kaasari auki, ja hieman naputtelua, ja sen jälkeen se onkin toiminut.
Auton käyttöön liittyy myös rajoituksia:
- Joskus startin yhteydessä autoon tulee sisälle mahtava bensan lemu. Ei saa tupakoida silloin :-).
Auton bensamittari ei toimi. Eivät myöskään auton sisävalot, kun "joskus ne ilmastointi-ritilät (siis siellä takapenkin kohdalla, josta ilman pitäisi tulla ulos autosta) ovat tippuneet (ruuvilla ja liimalla kiinni)".
- Mutta ei tässä muuta suurempia ihmeitä liene. Muuten siis se on toiminut hyvin, kertoo onnellinen ja ylpeä autonomistaja sähköpostiviestissään.
Niin että osta sinäkin käytetty auto. Saat elämääsi uudenlaista sisältöä ja ainakin katsastusaikoina myös jännitystä.
