Ajattelutavan muutos EMU-jäsenyyden rankimpia vaatimuksia


Suomen kansallisen rahapolitiikan loppu on muutos, jonka kaikki vaikutukset eivät vielä ole näkyvissä. Ajattelumallit ovat vielä pitkälti vanhassa kiinni, todettiin keskiviikkona, kun pohdittiin elämää kansallisen rahapolitiikan jälkeen Politiikan toimittajien ja Taloustoimittajien järjestämässä seminaarissa.

Keskustelijoiden näkemykset siitä, millä keinoilla Suomi ja euroalue jatkossa tulevat toimeen vaihtelivat; tarjolla työkalupakkiin oli niin keskustan työreformi, nykyisen tulopoliittisen järjestelmän ylläpito kuin läheisempi talouspolitiikan koordinaatiokin EMU-maiden kesken tai jopa maailmanlaajuisesti.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jukka Pekkarinen epäili, että EKP voi poliittisissa paineissa muotoutua "katoliseksi" EU-instituutioksi, jonka toiminnassa poliittisilla vaikuttimilla on painoa.

Alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm toivoi, että EKP ainakin suhtautuu avoimesti keskusteluun, eikä ota linjansa arvostelua hyökkäyksenä pankin itsenäisyyttä vastaan.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Erkki Tuomioja katsoi, että koko EMU-hanke käynnistyi keskeneräisenä, kun talous- ja rahaliittoon mentäessä ei ollut järjestelmiä talouspolitiikan yhteensovittamiseksi.

Tarjolla tähän on Tuomiojan laskujen mukaan kaksi päävaihtoehtoa: talouspolitiikan harmonisointi tai koordinointi.

- Edellinen edustaa uusliberaalia ajattelua, verojen ja julkisten menojen painamista alas. Jälkimmäinen on sosiaalidemokraattista ajattelua lähempänä, muun muassa pyrkimys luoda liikkuville pääomille yhtenäinen minimiverotaso, Tuomioja luonnehti.

Tuomioja kantoi huolta vakaussopimuksesta, jonka myötä EMU-maat ovat sitoutuneet noudattamaan jatkossakin EMU-kriteeriä. Kriteerin mukaan julkisen talouden vaje ei saa ylittää kolmea prosenttia bruttokansantuotteesta muuta kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa. Hänen mielestään paketti olisi otettava uudelleen keskustelun alaiseksi, koska se on nykyisellään liian jäykkä.

Eurooppalainen näkökulma puuttuu

Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm arvioi, että kaikkia EMU:n tuomia muutoksia ei vielä edes ole sisäistetty.

Esimerkkinä perustavanlaatuisesta muutoksesta hän mainitsi, että euroalueen vienti edustaa huomattavasti pienempää osuutta kansantaloudesta kuin mitä se on edustanut alueen yksittäisissä jäsenmaissa - osuus on 12-13 prosenttia, muu kauppa käydään valuutta-alueen sisällä.

Åkerholm on valtiovarainministeri Sauli Niinistön (kok) kanssa Suomen edustaja EMU-maiden yhteistyöryhmässä, EUROLL:ssä. Kokouksia on ehditty pitää jo useita, mutta Åkerholmin mukaan vielä ei ole nähtävissä kovin suurta intoa katsoa asioita euroalueen kannalta.

- Valtiovarainministereiden puheenvuoroissa yleensä on ensi pari lausetta yleisestä tilanteesta, sitten aletaan puhua omasta maasta, Åkerholm totesi.

Kohtalaisena haasteena Åkerholm näki sen, että Suomessa ja muualla euroalueella alettaisiin käydä talouspoliittista keskustelua eurooppalaisesta ja maailmanlaajuisesta näkökulmasta.

Ellei näin osata tehdä, on melko turha haaveilla maailmanlaajuisesta talouspolitiikan yhteensovittamisesta ja valuuttaheilahtelujen vaimentamisesta esimerkiksi G7-yhteistyön kautta, Åkerholm huomautti.

Ruotsi ei nuukahtanut

Keskustan kansanedustaja Mauri Pekkarinen esitteli kuvioita, jotka osoittavat että Ruotsille povattu talouden jyrkkä alamäki ei toteutunut, vaikka maa jäi nyt alkuvaiheessa EMU:n ulkopuolelle. Korot, talouden ja viennin kasvu ovat lähes täsmälleen samat kuin Suomella.

Pekkarinen myönsi toisaalta, että Suomella olisi ollut EMU-ryhmän ulkopuolella selvästi vaikeammat oltavat kun Venäjän talouskriisi kärjistyi viime kesänä.

Hän toisti keskustan kannan, että EMU-ratkaisun kanssa on nyt elettävä, ja toivoi tärkeiden kauppakumppanien ja kilpailijoiden eli Ruotsin, Tanskan ja Britannian nopeasti liittyvän rahaliittoon.

Eurotupoja ei näkyvissä

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jukka Pekkarinen ei uskonut, että kehitys ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa menee kohti eurotupoja tai mallia, jossa palkoista sovitaan alue- tai alakohtaisesti yli maiden rajojen.

Asiasta on puhuttu työmarkkinajärjestöjen piirissä, mutta käytännössä ei vielä ole tapahtunut kovin paljon. Portugalissa AY-liike vaatii neuvotteluja euromääräisistä palkankorotuksista.

Jukka Pekkarinen piti parhaana tässä vaiheessa pysytellä totutussa ja hyväksi havaitussa mallissa, jossa pyritään keskitettyihin kansallisiin työmarkkinaratkaisuihin.

Suurimman vaaran hajotetussa mallissa Pekkarinen näki siinä, että hyvin menestyvissä yrityksissä ulosmitataan sisäpiirissä kovat korotukset ja inflaatio kiihtyy.

Tämä hämmästytti Mauri Pekkarista, joka muisteli, ettei hän ole ennen kuullut keskustan työreformiajatuksia arvosteltavan tältä kannalta.
- Vaarana on pikemminkin nähty, että paikallisista sopimuksista tulee yleistä tasoa huonompia, Mauri Pekkarinen sanoi.

Samalla hän muistutti, että työreformissa on lähtökohtana työnantajien ja työntekijöiden yhteisymmärrys - ellei paikallisesta sopimisesta sovita, on lähtökohta yleinen sopimus.

STT-MH
29.1.1999

POLITIIKKA -SIVULLE