 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Euron ensimmäinen kuukausi
Euron alkuvaihe on mennyt hyvin. Tietojärjestelmät eivät ole sekoilleet ja maksujärjestelmät rajojen yli toimivat. Lisäksi euro osoittautui vahvaksi valuutaksi. Osakemarkkinatkin pitivät euron tuloa hyvänä asiana. Jatko riippuu maailmankaupan tilasta ja euroalueen talouskehityksestä.
Mitään mullistuksia euron tulo ei EU:n talouteen aiheuttanut. Euro ehti näyttää hyvät puolensa jo viime syksynä, kun rahoitusmarkkinoiden epävakaus horjutti EMU:n ulkopuolelle jääviä valuuttoja, kuten Ruotsin kruunua, mutta piti EMU-maiden valuuttojen keskinäiset suhteet vakaina. Eurosta on ajan myötä tulossa suurempi valuutta kuin kaikkien 11 euromaan valuutat yhdessä. Euroalue on samaa kokoa kuin Yhdysvallat, ja maailmantalous tulee jatkossa tuijottamaan entistä tiivimmin näihin kahteen napaan. Eurolle on povattu myös mukavaa tulevaisuutta kansainvälisenä reservivaluuttana. Alkuinnostuksen jälkeen odotteluaEuron tulo markkinoille kävi sutjakasti. Alkuinnostuksen jälkeen kurssi dollariin nähden laski hiukan, mutta euron kurssikehitys on ollut rauhallista. Laskun syynä olivat työllisyyslukujen paraneminen Yhdysvalloissa ja heikkeneminen Saksassa. Kaikki odottelevat nyt Brasilian devalvoinnin ja kellutuspäätöksen seurauksia.Lontoon Cityn loisto Euroopan rahamaailman johtotähtenä himmeni heti kättelyssä vuoden alusta. Euroissa tehdyistä rahamarkkinakaupoista 80 prosenttia tehtiin European Banking Federationin Brysselissä määrittämillä Euribor-koroilla. Euribor on viitekorko, jolla pankit tarjoavat toisilleen määräaikaisia talletuksia. Aikaisemmin D-markan ja liiran kaupoissa käytettiin pääasiassa the British Bankers Associationin Euro Libor -viitekorkoa. Dollarille ja jenille Euro Libor on edelleen johtava suunnannäyttäjä, joten voimakas siirtyminen Euriboriin tuli Citylle yllätyksenä. Happamien Cityn pankkiirien mielestä Euriborin menestys perustuu euroalueen keskuspankkien poliittiseen vaikutusvaltaan, jolla alueen pankit on saatu käyttämään Euriboria. Eurolla tehtävästä kaupankäynnistä toki valtaosa tehdään vielä toistaiseksi Lontoossa. Frankfurt ja Pariisi työskentelevät kuitenkin kiihkeästi viedäkseen Lontoolta markkinaosuuksia. Osakemarkkinat muutoksessaOsakemarkkinoilla sijoittajia ovat alkaneet arveluttaa tiedot Saksan ja Britannian talouskasvun hidastumisesta. Monet miettivät pitäisikö jo myydä vai odotella vielä, kunnes korot laskevat. Yritysten helmi-maaliskuussa odotettavissa olevat huonot tulokset voivat pudottaa Financial Timesin haastatteleman asiantuntijan mukaan osakekursseja 10-15 prosenttia.EU:n komission talousennusteessa viime syksynä alennettiin euromaiden bruttokansantuotteen kasvuarviota 3 prosentista 2,6 prosenttiin. Nyt tammikuussa komissio ilmoitti, että seuraavassa ennusteessa arvio tulee laskemaan edelleen. Euroopan osakemarkkinoilla on ollut kahdenlaista kehitystä jo jonkin aikaa. Ensinnäkin suuret institutionaaliset sijoittajat ovat muuttaneet maakohtaisia sijoitussalkkujaan enemmän koko Euroopan kattaviksi. Toiseksi yritykset hakevat lisää tehokkuutta fuusioitumalla yli rajojen. Euron myötä on Eurooppaan syntymässä yhteiset toimivat sijoitusmarkkinat. Myös yksityisten ihmisten odotetaan suurin joukoin innostuvan osakekaupasta Amerikan malliin. Ulosjääneet tahtovat sisäänEuron alkumenestys on herättänyt euroalueen ulkopuolelle jättäytyneet valtiot eli Britannian, Ruotsin ja Tanskan puuhaamaan omaa liittymistään euroalueeseen. Kreikassa, joka jätetettiin taloudellisen tilansa takia ulkopuolelle, on innostus EMU-kriteerien täyttämiseksi entisestään lisääntynyt.Laskevat korot, valuutan vakaus ja euroalueella toimivien yritysten kasvava optimismi ovat tavoittelemisen arvoisia asioita. Tanskan pääministeri Poul Nyrop Rasmussen ja Ruotsin pääministeri Göran Persson ovat tammikuun aikana puhuneet mahdollisesta liittymisesta EMU:un. Mutta molemmat, samoin kuin Britannian pääministeri Tony Blair, lähtevät siitä, että kansanäänestys on järjestettävä ensin. Ruotsille ja Tanskalle kansanäänestys ei ole enää kauhea päänsärky, sillä maiden yleinen mielipide on alkanut kääntyä eurolle suosiolliseksi. Tony Blairilla on Britanniassa enemmän ongelmia. Vaikka suurissa yrityksissä ja erityisesti Lontoon Cityssä toivotaan pikaista liittymistä, on yleinen mielipide entistä kielteisempi hanketta kohtaan. Tarkkoja päivämääriä kansanäänestyksille ei näissä maissa ole haluttu esittää, mutta Ruotsissa ja Tanskassa puhellaan liittymisestä vuonna 2001, mihin vuoteen myös Kreikka tähtää. Pohjoisten naapurimaidemme kohdalla kuitenkin ratkaisevaa lienee, minkä aikataulun Britannia valitsee omalle mukaantulolleen. Ainakaan ennen seuraavia vaaleja se ei tapahdu. Ei kiinteitä vaihteluvälejä suurille valuutoilleSaksan valtionvarainministeri Oscar Lafontaine on tyynnytellyt viime vuotisia vaatimuksiaan kiinteistä vaihteluväleistä dollarin, euron ja jenin keskinäisille kursseille. Japanin pääministeri Keizo Obucihi on myös puhunut valuuttojen arvoja vakauttavan valuuttapolitiikan puolesta, mutta hän tarkoittaa lähinnä yhteistyön lisäämistä, ei etukäteen määriteltyjä tavoitekursseja.Euroopan keskuspankki pitää kinteiden vaihteluvälien määräämistä sopimattomana päätavoitteensa, hintavakauden, säilyttämisen kannalta. Jos esimerkiksi euron kurssi laskisi sovitun vaihteluvälin alapuolelle, joutuisi pankki nostamaan korkoa, mikä taasen saattaisi lama-aikana ajaa euroalueen taloudet deflaatioon. Kiinteiden vaihteluvälien vastustaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Keskuspankki katsoisi tumput suorana suuria kurssimuutoksia. Keskuspankin johtaja Win Duisenberg sanoi esimerkiksi Financial Timesin runsaan viikon takaisessa haastattelussa, että Keskuspankki ei tule sietämään sellaista vaihtokurssia, joka veisi kilpailukyvyn Euroopan teollisuudelta. Hän oli myös huolissaan euron ja dollarin keskinäisen kurssin epävakaudesta. Amerikkalaiset vastustavat vaihteluvälejä, mutta toki heilläkin on kiinnostusta jonkinlaisiin epävirallisiin sopimuksiin valuuttapolitiikasta EU:n ja Japanin kanssa. Ainakin silloin, jos dollarin kurssi alkaa heikentyä. Vasemmistolainen talouspolitiikka tosi paikan edessäSuuri kysymysmerkki on toistaiseksi eurooppalaisten vasemmistohallitusten tuleva politiikka. Keskuspankin tiukka rahapolitiikka ja hallitusten budjettialijäämien rajoitukset voivat vielä joutua koetukselle. Tätä deflatorista yhdistelmää tosin arvostelevat monet asiantuntijatkin.Jos työttömyys jatkaa kohoamistaan, vaativatko vasemmistolaiset keskuspankilta koronlaskua vai aikovatko he pullistaa velkarahalla valtioidensa budjetteja? Tullaanko keskuspankin itsenäisyyden vähentämistä taas vaatimaan? Katsellaanko työpaikkojen määriä vähentäviä yritysfuusioita yhteismarkkinoilla jatkossa hyvällä silmällä? Perinteisen lyhytnäköisen vasemmistolaisen talouspolitiikan toteuttaminen veisi uskottavuutta eurolta ja keskuspankilta. Lisäksi se hidastaisi euroalueen välttämätöntä taloudellista rakennemuutosta. Paikoilleen jämähtäminen yhteismarkkinoiden kehityksessä tietäisi väistämättä yskää myös EU:n poliitiselle yhdistymiselle. Näin keskusta-vasemmistolaisten hallitusten yhdentymistavoitteet jäisivät saavuttamatta huonosti valittujen keinojen takia. Vasemmistohallitusten elämää hiukan helpottaa se, että keskuspankin seuraavaa koronlaskua odotetaan jo yleisesti. Mitä alhaisempi inflaatio ja mitä vahvempi euro, sitä suuremmat ovat markkinoiden ja hallitusten koronlaskuodotukset. Kohti yhteistä talouspolitiikkaa?Euro käyttäytyy markkinoilla kuten toisetkin päävaluutat dollari ja jeni. Euron kurssi perustuu markkinoiden odotuksiin Japanin, Yhdysvaltojen ja euromaiden, ennenkaikkea Saksan, taloudellisesta kehityksestä. Jos euromaiden talouspolitiikka onnistuu, menee eurollakin hyvin. Keskuspankkien vaikutusmahdollisuudet kurssikehitykseen ovat aina rajalliset.Jos Euroopan kilpailukyvyttömyys johtuu, kuten monet viisaat sanovat, rakenteellisista syistä, ei pelkästään eurolla voida pelastaa maanosamme taantuvaa taloutta. Rahoitusmarkkinat kuitenkin hyötyvät suuresti eurosta. Osaksi tämän ansiosta yritysten usko yhdistyviin markkinoihin kasvaa. Lisäksi euro pakottaa hallitukset sovittamaan yhteen talouspolitikkaansa ja edistämään markkinoiden yhdistämistä. Euro voi siis olla se poliittinen avain, joka käynnistää Euroopan rakenteiden muuttamisen. Saksan valtionvarainministeri Oskar Lafontaine on suurella innolla ajamassa paremmin yhteensovitettua talouspolitiikkaa euroalueelle, sillä hän uskoo siinä olevan ratkaisun työttömyysongelmaan. Vuoden alusta alkanut Saksan puolivuotinen EU-puheenjohtajuus voi tässä suhteessa olla tärkeä euroalueen talouspoliittisen kehityksen kannalta. Ranskan valtionvarainministeri Dominique Strauss-Kahn on jo puhunut 11 euromaan yhteisestä taloushallituksesta, mutta siihen on vielä pitkä matka. Ennen verojen harmonisointia olisi syytä saada edes tilastot harmonisoitua. Alku hyvin, kaikki hyvin - toivottavastiKaiken kaikkiaan euron ensimmäistä kuukautta voinee pitää hyvänä menestyksenä. Vaikka innostuneen vastaanoton jälkeen nyt onkin markkinoilla odottelun makua ja totuttelua uuteen valuuttaan, ei mikään ainakaan viittaa epäonnistumiseen tulevaisuudessakaan.Jenin kurssi on noussut yli 30 prosenttia dollariin nähden viime elokuusta, mikä kertonee jotain dollariin liittyvästä epävarmuudesta. Yhdysvaltain ulkomaankaupan alijäämä paisuu ja pörssissä on armoton meno päällä. Kun Euroopassa on inflaatio lähes nolla ja tilanteesen nähden hulppea 3 prosentin korko, ei ole mikään ihme, että eurosta tuli vahva valuutta. Vahva ja vakaa euro on sinänsä hyvä juttu, mutta korkeiden kustannusten kanssa kamppailevia euroalueen vientiyrityksiä se ei välttämättä naurata.
HEIKKI JANTUNEN
|
TALOUS -SIVULLE