Järventaus: Ahtisaari muuttaisi armahduskäytäntöä

Järventaus sanoi, että elinkautisvankien säännönmukainen armahtaminen ei ole täysin sopusoinnussa armahdusinstituution perusajatuksen kanssa, koska armahdus on luotu yksittäistapauksia varten.

Järventauksen mielestä Suomessa olisi syytä pohtia paluuta rikoslain alkuperäiseen järjestelmään. Myös elinkautisvanki voisi silloin päästä ehdonalaiseen vapauteen suoritettuaan tietyn osan rangaistuksesta. Vapautuminen edellyttäisi aina, ettei rikoksentekijää voida pitää vaarallisena muiden turvallisuudelle.

- Olen keskustellut asiasta tasavallan presidentin kanssa. Hän pitää tällaista muutosta perusteltuna. Edelleen jäisi tietenkin voimaan tasavallan presidentin oikeus armahtaa myös elinkautisvankeja, Järventaus sanoi.

Elinkautinen vankeus tuomitaan murhasta. Alunperin elinkautisvanki voitiin päästää ehdonalaiseen vapauteen, kun hän oli suorittanut rangaistuksestaan 12 vuotta. Vuoden 1931 lainmuutoksen jälkeen elinkautisvanki on voinut vapautua ehdonalaiseen va-pauteen vain tasavallan presidentin armahduksella. Tällä vuosikymmenellä tämä on merkinnyt keskimäärin 11-12 vuoden mittaisia rangaistusaikoja.

Törkeistä pahoinpitelyistä ankarampia rangaistuksia

- Rangaistusten etäisyys enimmäisrangaistuksesta on poikkeuksellisen suuri ilman erityisiä perusteita, vaikka tuomittavat rangaistukset ovat yleensäkin useimmissa Euroopan maissa lähellä säädettyjä vähimmäisrangaistuksia. Mielestäni tuomitut rangaistukset eivät kuitenkaan vastaa tekojen moitittavuutta, Järventaus sanoi.

Hän huomautti, että itsenäisten tuomioistuinten omaksumaa rangaistuskäytäntöä on vaikea muuttaa ilman lainmuutoksia.

- Kun tuomittavat rangaistukset ovat lähellä säädettyä vähimmäisrangaistusta, tehokkain keino rangaistusten muuttamiseen on korottaa vähimmäisrangaistusta. Sitä olisikin korotettava yhteen vuoteen vankeutta, Järventaus esitti.

Huumausainepolitiikka ei saa olla sallivaa

Huumausaineisiin liittyvä rikollisuus on kuitenkin ollut Suomessakin voimakkaassa kasvussa.

- Huumausaineiden käytöllä on lisäksi selvä liittymä muuhun rikollisuuteen, kuten varkauksiin ja ryöstöihin sekä väkivaltarikollisuuteen. Huumausainerikosten kohdalla tavoitteen on oltava selvä, niitä ei tule sietää, Järventaus painotti.

Hän pitää erityisesti huu-mausaineiden maahantuojien ja välittäjien rikoksia ovat laskelmoituina ja suunnitel-mallisina, minkä vuoksi kovat seuraamukset ovat perusteltuja.

- Ainakin taloudellisia seuraamuksia on tiukennettava siten, että otetaan käyttöön ns. käännetty todistustaakka törkeiden rikosten tuottaman hyödyn menettämisen osalta. Huumausainepolitiikka ei muutenkaan saa olla liian sallivaa, sillä salliva politiikka on omiaan johtamaan ongelman pahenemiseen, Järventaus arvioi.

Huomio nuoriin

- Esimerkiksi nuorisorikollisuus on huolestuttavaa, vaikka nuorison tekemien rikosten määrässä ei olekaan tapahtunut suurempaa lisääntymistä suhteessa kaikkiin rikoksiin.

Nuorten ja lasten rikollisuuden ehkäisyä oikeusministeri pitää yhtenä kriminaalipolitiikan painopisteistä. Sen hoitamiseksi tarvitaan laajaa toimenpiteiden kokonaisuutta, johon osallistuvat eri viranomaistahot, koulut, kodit, kunnat, elinkeinoelämä ja kansalaisjärjestöt.

Nuorisorangaistus käyttöön pysyvästi?

Nuorisorangaistus on alle 18-vuotiaille rikoksentekijöille tarkoitettu seuraamus. Se voidaan tuomita rikoksesta, josta muutoin tuomittaisiin ehdollinen rangaistus. Nuorisorangaistukseen kuuluu yhdyskuntapalvelun tyyppistä työtä ja muuta ohjattua toimintaa sekä intensiivinen valvonta. Yhtenä tavoitteena on saada nuori aikaisempaa selkeämmin ottamaan vastuu tekemistään rikoksista.

Eduskunnassa parhaillaan käsiteltävänä olevassa nuorisorangaistuksen tuomitsemisedellytyksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että rangaistusta voitaisiin käyttää aikaisempaa varhaisemmassa vaiheessa nuoren rikoskierteen katkaisemiseksi. Nuorisorangaistusta voitaisiin esityksen mukaan käyttää alkaneen rikoskierteen katkaisemiseksi, vaikka tekijällä ei olisikaan aikaisempia ehdollisia rangaistuksia.

- Mielestäni myöhemmin olisi harkittava nuorisorangaistuksen ottamista käyttöön pysyvästi rikoskierteen katkaisijana ja ehdollisen rangaistuksen täydentäjänä. Muille kuin rikoskierteeseen joutuneille nuorille perinteinen rikosoikeudellinen seuraamusvalikoima tuntuu edelleen toimivan kohtalaisen hyvin, Järventaus ehdotti.

Arestin käyttöönottoa selvitettävä

Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten valossa näyttää Järventauksen mukaan kuitenkin kyseenalaiselta, voidaanko muutoksenhakuoikeutta rajoittaa, kun kysymyksessä on vapausrangaistus.

- Toinen ongelma liittyy arestirangaistuksen täytäntöönpanoon. Vankiloita ei nimittäin voitaisi käyttää arestin täytäntöönpanossa, jos rangaistusta olisi tarkoitus käyttää koko maassa. Uusia täytäntöönpanotiloja tuskin voidaan rakentaa arestia varten. Joka tapauksessa arestirangaistuksen käyttöön ottamisen edellytyksiä on tarpeellista edelleen selvittää, Järventaus pohti.

ILPO KIURU
29.1.1999