Nettivaalit



Neljä vuotta sitten vain nokkelimmat ehdokkaat käyttivät nettiä kampanjassaan. Nyt vain avuttomimmat ovat sieltä poissa. Internetistä on tullut liki välttämätön media kansanedustajaehdokkaille. Vain poissaolo huomataan ja tuomitaan. Avutonkin kotisivu on parempi kuin ei mitään.


Suurten puolueiden ehdokkaista parhaiten edustettuina ovat Keskusta ja Kokoomus, SDP:llä ja Vasemmistoliitolla netti vielä tökkii.

Kokonaan eri asia on sitten se, onko Internetistä todellista hyötyä. Useimmille ehdokkaille verkko on vain välttämätön paha, rahan ja vaivan reikä. Todellista lisäarvoa se tuottaa edelleen aniharvoille.

Maalisvaaleissa Internet on vielä selkeästi muuta kampanjaa täydentävä media. Useimmiten se on kanava, josta aktiivinen äänestäjä löytää liuskakaupalla ehdokkaan jorinoita ja saa sähköpostilla pyytäen niitä vielä lisää. Median - ja ehdokkaiden - luonteesta kertoo, kuinka yhtenäiseen kerrontaan ja rakenteeseen ehdokkaiden valtaosa on päätynyt.

Pakollinen rakenne

Sivujen rakenne toistaa itseään kyllästymiseen saakka. Lapsuudesta asti alkavat kuvagalleria toistavat samaa naamaa elämän tärkeissä tilanteissa. Vaihtelua niihin tuovat vain lasten harrastuskuvat.

Henkilökuvaa täydennetään lavealla CV-tyyppisellä esittelyllä, jossa kerrotaan kaikkien kissanristiäisyhdistysten luottamustoimissa aikaansaadut maailmanparannustoimet.

Puheita, lehtikirjoituksia, mielipiteitä ja näkemyksiä alueellista kehittämistarpeista ynnä muista vastaavista on niin, että netti biteistä notkuu. Niitä lukiessa nyanssit hämärtyvät ja puhe sekoittuu yhtenäiseksi puuroksi, joka kertoo vain siitä kuinka ehdokkaiden valtaosa on sisäistänyt yhteisen kielen ja tylsän kynän.

Yhteystiedoista kerrotaan toki sähköpostiosoite ja tukiryhmän nimet ja osoitteet. Parhailla on valmis palautelomake.

Linkit johtavat luonnollisesti puolueen ja piirijärjestön kotisivuille asioita sen tarkemmin pohtimatta.

Ammattitaitoisesti luotuja, visuaalisesti tyylikkäitä sivuja on vähän. Näissäkin sisällöt ja rakenne noudattavat edellä kuvattua kaavaa.

Pakolliset poikkeukset

Vain harvat ovat äkänneet keskustelusivun mahdollisuuden. Riskinä tietysti on, että jää julkinen kritiikki näkymään, mutta rohkea rokan syö. Pahempaahan on vain se, ettei kukaan vaivaudu keskustelemaan.

Vielä harvempi on ymmärtänyt luoda verkkoon aidosti kiintoisia sisältöjä ja interaktiivisia muotoja. Esimerkiksi illuusio paljastuksista ja juoruista on kiinnostanut jopa iltapäivälehtiä. Näkemyksiä siitä onko jollakin oikeasti kränää eduskunnan rikkaimman miehen kanssa löytyy Kouvolasta: http://www.kalle.raski.net/

Sisällöllisempää ajattelunaihetta ainaisen löpinän lomaan antavat puolestaan Erkki Tuomiojan kirja-arvostelut. Linkkilista on muutakin kuin puoluetta ja kertoo tekijästään: http://www.eduskunta.fi/fakta/edustaja/357/omasivu.htm

Oikein ymmärtäessään ja halutessaan ehdokas voi siis välittää oman persoonallisuutensa verkkoon. Toisaalta ehkä moni on sen tehnytkin ja otos vain siksi näyttää harmaalta.

Varoittavia esimerkkejä

Netin kanssa taiteileva ehdokas kohtaa usein houkutuksen tehdä sivut itse tai teettää ne veljenpojalla. Tekijästä riippumatta usein tuloksena on vastenmielistä designia ja alkeellisia virheitä.

Sivut voivat olla sekä toiminnallisesti että visuaalisesti luotaantyöntäviä: http://www.co.jyu.fi/~petrin/. Pahimmillaan sivut on nostettu verkkoon keskeneräisinä: http://www.suomi.net/tapani.tolli/. Tai sitten ne ovat molempia ja vielä mauttomalla musiikilla höystettynä: http://personal.inet.fi/palvelu/kari.hagfors/

Vielä enemmän kuin puuttuva kotisivu osaamattomuudesta kertoo minimalistinen sivu, jolla on pelkkä kuva ja sähköpostiosoite: http://personal.inet.fi/koti/zahra.osman-sovala/ZOS-Kotisivu.html. Kotivisun puute voi nimittäin olla tietoinen valinta, jopa poliittinen. Huono sivu ei sitä ole.

Täydellisimmillään nettitaidottomuus kulminoituu ehdokkailla, joiden sivuilla ei ole ainoatakaan klikattavaa elementtiä. Kuin olisi päätynyt pimeälle umpikujalle: http://www.kpnet.com/keskusta/e_anneb.htm

Vanha viisaus pätee tässäkin. Jos johonkin ryhtyy, kannattaa tehdä se kunnolla.

Entä mistä tämä kaikki sitten löytyy? Puolueiden sivuilta tietty. Kolme suurta ovat linkittäneet ehdokkaiden kotisivut suoraan eduskuntavaalisivuilleen. Muut minne sattuu. Puolueiden piirijärjestöjen sivuja kannattaa näpelöidä. Linkit puolueisiin Verkkouutisten linkkilistalla.

Lopuksi varoitus: pitkäaikainen, yhtämittainen ehdokassivujen selailu saattaa kriittisyyteen taipuvien henkilöiden kohdalla aiheuttaa poliittista ahdistusta.

PETE PAKARINEN
29.1.1999


POLITIIKKA -SIVULLE