EU-rahaa löytyy laadukkaille kumppanuushankkeille
Mönkäre patistelee TE-keskuksilta visioita ja analyysiä
Työministeri Sinikka Mönkäreen (sd.) mukaan EU-rahaa tavoittelevien hankkeiden on syytä olla vastedes entisiä laadukkaampia. Vuoden vaihtuessa käynnistyy uusi seitsenvuotinen rakennerahastokausi, ja ministeri on jo nimennyt sen laadun kehittämisen ajaksi.Maakunnalliset kiistat ja nurkkakuntaiset näpertelyt on syytä unohtaa ja keskittää voimat kumppanuushankkeiksi. Tällä ministeri tarkoittaa sitä, että pysyviä työpaikkoja luodaan parhaiten monien toimijoiden eli kuntien, yrittäjien ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistyöllä.
- Tämäntyyppistä toimintamallia halutaan edistää, ja tätä kautta etsiä laatua. Meillä on tehty hirveästi pieniä juttuja, joita ei ole erityisen hyvin koordinoitu yhteen. Mikä on ollut parasta, on vaikea arvioida, mutta arviointi on käynnissä.
- En osaa sanoa alueellisia eroja, mutta voin sanoa valtakunnallisesti, että laatua pitää parantaa, Mönkäre arvioi.
Mönkäre saa taustatukea tuoreesta Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n Suomen uusjako -raportista, jonka mukaan monien EU-hankkeiden vaikutus on käytännössä loppunut niiden päättymiseen, eivätkä hankkeet aina ole kovin suoraan edistäneet alueen yritystoiminnan kehittymistä.
Työpaikkojen pysyvyyttä ei ole saavutettu. Hallinnon reviirirajat ja putkihallintoajattelu ovat jarruttaneet kehitystä. Mönkäreen mukaan on ymmärrettävää, ettei uusi tapa toimia ja uusi rahoitusmalli lyönyt hetkessä läpi.
- Luulen, että jokaisessa pienessäkin hankkeessa on työllistetty, kuntoutettu ja autettu lamavuosien yli sekä pidetty yllä ihmisten osaamista, henkistä jaksamista. Se ei siis ole hukkaan heitettyä. Nyt kun etsimme mallia, joka johtaisi pysyvään työllistymiseen, tarvitaan lisäponnisteluja, osaamista ja laadunarviointia.
TE-keskusten näyttöjä odotetaan yhä
Ministeri Mönkäre kertoo "polkaisevansa" parhaillaan työvoima- ja elinkeinokeskuksilta yhteenvetoa niiden visioista, alueellista vahvuuksista ja työttömyyden rakenteista.
Ministeriön tehtävä on hahmottaa valtakunnallinen kokonaiskuva täydentämään maakuntien kansanedustajien viestejä sekä työttömyystilastoja.
Mönkäre haluaa todistusaineistoa tuntumalleen, jonka mukaan tietyt entiset suurteollisuuden alueet ovat jäämässä hieman jälkeen kehityksestä. Tällaisia alueita ovat mm. Satakunta, Kaakkois-Suomi ja Pietarsaari.
Suurteollisuuden varassa toimineille alueille on tyypillistä, että ne ovat ns. Nokia-vapaita alueita. Korvaavaa pientä tai keskisuurta yritystoimintaa ei ole syntynyt tilalle.
- TE-keskukset ovat toimineet kaksi vuotta, ja nyt niistä yritetään puristaa visioita, näkemystä ja analyysia ulos.
"Polkaiseminen" ja "puristelu" kertovat osaltaan, etteivät TE-keskukset ole vieläkään nousseet niille kirjoitetun roolin mittaisiksi.
Ministeriö ei luo työpaikkoja, vaan sen tärkein tehtävä on pitää sekä työtön että työssä oleva työvoima valmiina ja iskukykyisenä uusia työmahdollisuuksia varten. Se välittää työvoimaa ja ylläpitää työttömän työvoiman kykyjä.
- Työpaikkojen luomiseen tarvitaan alueellista näkemystä ja eri ministeriöiden hallinnonalojen yhteistyötä. Me pyrimme koko ajan siihen, että TE-keskukset toimisivat sisällään enemmän yhteen omana yksikkönään. Minun harras toiveeni on, etteivät ministeriöt lähettäisi eri suuntaisi ohjeita.
Poliittisessa muistissa on vielä kesäinen lehtikeskustelu, jossa työministeri Mönkäre toivoi TE-keskuksia hallinnoivalta kolmelta hallinnonalalta eli työministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä ja kauppa- ja teollisuusministeriöltä parempaa yhteistyötä.
Maatalousministeri Kalevi Hemilä (sit.) ikään kuin vastusti sitä Mönkäreen tulkinnan mukaan, mutta kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja (sd.) oli sitä mieltä, että kyllä jotain voidaan tehdä.
- Hemilä kyllä varjelee maa- ja metsätalousministeriön omaa päätösvaltaa ja oikeutta antaa ohjeita, minkä tietysti johonkin määrään ymmärrän. Luulisin silti, että voisimme huolehtia siitä, ettei TE-keskuksia revittäisi eri suuntiin. En tiedä, kuinka paljon sitä tapahtuu, mutta olen saanut viestiä, että sellaistakin on.
Tilannetta parantaisi ministerin mukaan luonnollinen kehitys eli TE-keskusten oman yhtenäisyyden lujittuminen ja omien itsenäisten näkemysten esittäminen.
Yrittäjyyskoulutusta ei vieläkään tarpeeksi
Jo 1980-luvun alun pikkulaman aikoihin keskusteltiin siitä, ettei Suomessa kouluteta tarpeeksi yrittäjyyteen. Julkinen sektori ja suurteollisuus koettiin suurina työnantajina ikuisen selustan turvaajina. Suuren laman kourissa moni olisi voinut hyödyntää kouluissa saatuja taloustaitoja, kun teolliset työpaikat katosivat.
Tilanne ei ole oleellisesti kohentunut, sillä opetusministeriön eduskunnalle keskiviikkona esittelemä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma ei Mönkäreen mielestä mainitse yrittäjyysopetusta ollenkaan. Työministeriö huomautti puutteesta.
Samaan aikaan ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi (kok.) kertoi hallituksen valmistelevan erityistä yrittäjyyshanketta, jonka tavoitteena on poistaa yritystoiminnan esteitä ja kannustaa kaikkia hallinnonaloja uusien yritysten perustamista edistäviin toimiin.
Hallitus lupaa selvittää edellytykset eri alojen yritysten tasapuoliselle kohtelulle verojen ja maksujen sekä yritystukien kannalta.
- Jollain tavoin entisiltä suurteollisuuden alueilta puuttuu yrittäjyyden henki, uskallus ja into, joka vallitsee esimerkiksi Pohjanmaalla, Mönkäre pohtii.
Suomi sijoittuu EU-vertailussa keskitason ylärimalle, kun vertaillaan, kuinka nopeasti idea-asteelta päädytään yrityksen perustamiseen.
Byrokratiaa kauhistellaan, mutta tosiasiassa hyvä idea saa Mönkäreen mielestä jo paljon tukea ja apua. Silti yrittäjyyden esteitä voidaan yhä madaltaa ja asenteita muokata yrittäjyydelle suopeammiksi.
EU:lta saatu miljardi poikineen
EU-hankkeet ovat kansainvälistäneet Suomea ja suomalaisia, todetaan EVA:n Suomen uusjako -raportissa. Useissa hankkeissa edellytetään yhteistyökumppania toisista EU-maista. Kysymys ei siis ole enää vain maakuntien yhteyksistä Helsinkiin, vaan suorista kansainvälisistä yhteyksistä.
Vuosina 1995-99 rakennerahastokaudella Suomeen on suunnattu vuosittain aluetavoiteohjelmiin miljardi markkaa eli yhteensä viisi miljardia.
Kun tähän lisätään mm. maaseudun kehittämiseen tarkoitetusta LEADER-aloitteesta ja valtioiden rajat ylittävistä INTERREG-aloitteista saadut varat sekä EU:lta maatalouteen ja työllisyydenhoitoon tulleet lisävarat, muodostuu EU:sta Suomelle tulleen alue- ja rakennepolitiikan rahoituksen kokonaismääräksi noin kymmenen miljardia markkaa.
MARGIT HARA
3.12.1999
