Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

3.12.1999

Aikuistumista

Suomen Kristillinen Liitto on totuttu tuntemaan Suomen Keskustan uskollisena apupuolueena. Näin oli erityisesti ex-puheenjohtaja Toimi Kankaanniemen aikana, jolloin ulkopuolinen sai helposti sen käsityksen, ettei SKL tee mitään ilman Pursimiehenkadun lupaa.

Turhaan ei entistä puheenjohtajaa Esko Ahon hallituksen aikana kutsuttu Kaiku-Kankaanniemeksi.

Kristilliset ovat perinteisesti olleet vaaliliitossa keskustan kanssa sekä sitoneet hallituspoliittisen kohtalonsa keskustan kohtaloon. Nyt kristillisten johto näyttää aikuistuneen ja ainakin yrittää katkaista napanuoransa keskustaan.

Puoluekokouksessaan Kuhmossa SKL päätti mennä presidentinvaaleihin täydellisesti sammutetuin lyhdyin. Puolueella ei ole omaa ehdokasta, se ei mene kenenkään ehdokkaan taakse, eikä edes vasemmistoliiton tavoin epävirallisesti liputa kenenkään puolesta.

Kokouksessa esitettiin myös ponsiesitys, jonka mukaan puolue "osoittaisi sympatiaa" keskustan presidenttiehdokas Esko Aholle. Esitys kaatui äänestyksessä selvin numeroin.

Kokouksen päätös oli selvä voitto puheenjohtaja Bjarne Kalliksen ajamalle linjalle. Kallis perusteli täydellisten sammutettujen lyhtyjen politiikkaa sillä, että SKL ei halua leimauntua minkään puolueen apupuolueeksi.

Kristillinen Liitto haluaa Kalliksen mukaan olla itsenäinen, erillinen, omaleimainen ja selkeä puolue sekä samalla avoimen yhteistyökykyinen joka suuntaan.

Tästä voisi päätellä jotakin opitun siitä, että kiinteä napanuora keskustaan on vetänyt kristilliset oppositioon aina silloin, kun keskustakin on ollut oppositiossa.

Tämäkin asia voisi olla toisin.

TIMO KERVINEN