Tiikerit tuhisevat taas

Alueen talouksien selviytymiseen kriisistä pitää suhtautua vielä varauksella. Esimerkiksi Etelä-Koreassa maan toiseksi suurimmalle yritysjätille Daewoolle kävi äskettäin köpelösti, ja Indonesiassa talousskandaaleja puhkeaa yhä eikä maan poliittinen tulevaisuuskaan näytä vielä täysin selvältä.

The Economist -lehden ennusteiden mukaan alueen maiden kansantuotteiden kasvu kohoaisi vuoden loppuun mennessä 5 prosentin pintaan. Parhaiten näyttää selviävän Etelä-Korea, missä teollisuustuotanto nousi kesäkuussa vuositasolla 30 prosenttia ja BKT:n arvellaan kasvavan 5-8 prosenttia tänä vuonna.

Vuosikymmenen alkupuolen 10 prosentin vuotuisiin kasvulukuihin on vielä matkaa. Kasvupotentiaalia ja yrittäjähenkeä maista kyllä löytyy, ja laman jälkeen on ylimääräistä tuotantokapasiteettia odottamassa. Työvoima on yhä halpaa ja sitä riittää, mutta pääomaa ja halpoja lainoja ei enää ole käytettävissä entiseen malliin.

Globalisaatio on hyvä juttu

Maailmankaupan globalisaatiota on pidetty yhtenä syynä kaakkois-Aasian kriisiin. Syyttävät sormet ovat osoittaneet varsinkin vapaita ja nopealiikkeisiä pääomamarkkinoita alueen maiden ajautumisesta nopeasti ahdinkoon. Valuuttakauppaa on vaadittu valvontaan ja kansainvälistä sijoitustoimintaa verolle pantavaksi.

Maailmakaupan vapaat markkinat eivät kuitenkaan reagoineet Kaakkois-Aasian kriisiin niin voimakkaasti ja nopeasti, kuin aluksi pelättiin. Kriisi alkoi vaikuttaa Venäjällä vasta vuotta myöhemmin, ja Brasilian valuutan romahdusta piti odottaa tämän vuoden alkuun asti.

Itse asiassa vapaat markkinat ovat tasapainottaneet Aasian kriisin seurauksia. Raaka-aineiden, erityisesti öljyn, hinnat laskivat ja dollarin arvo nousi. Tämä on osaltaan pitänyt Yhdysvaltojen talouden pyörät pyörimässä ja inflaation alhaisena. Kaakkois-Aasian maiden valuuttojen voimakkaan devalvaation siivittämä näiden maiden vienti on vetänyt mukavasti Yhdysvaltoihin.

Vapaiden markkinoiden pitää saada toimia

Kriisi puhkeaminen toissa vuonna ei ollut vapaiden markkinoiden syytä, vaan päinvastoin. Alueen päättäjät yrittivät ohjata markkinoiden toimintaa vastoin painovoimalakeja. Maiden valuuttoja pidettiin keinotekoisen korkealla, kunnes markkinavoimat kertarysäyksellä pakottivat kurssit alas.

Kriisin johtaneet pitkäaikaiset ongelmat eivät myöskään johtuneet vapaista markkinoista, vaan niiden puutteesta. Alueen maiden kotimarkkinoilla ei toiminut vapaa kilpailu, vaan maiden talouselämässä rehottivat korruptio, kähmintä ja hyvä veljeys.

Pankkisektorilla tämä johti kauheisiin seurauksiin, kun halpaa ulkomailta virtaavaa rahaa jaettiin kavereille ilman valvontaa.

Talouspolitiikan muutoksia

Maiden talouspolitiikassa noudatettiin kriisin alettua Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n suosittamaa tiukkaa linjaa, jotta valuutat saatiin vakautettua. Sen jälkeen on kuitenkin talouspolitiikka löysennetty. Tämä on auttanut talouksia toipumaan lamasta. Yksitynen kulutus on kääntynyt nousuun ja osakemarkkinat ovat piristyneet. Samalla se on ehkäissyt poliittisia levottomuuksia.

Indonesian ja Etelä-Korean budjettialijäämät ovat yli kuutisen prosenttia bruttokansantuotteesta ja muut seuraavat perässä. Economistin mukaan pankkien pelastaminen on vienyt osan rahoista, mutta valtaosa alijäämistä menee veronalennuksiin ja julkisen kulutuksen kasvattamiseen.

Maiden rahapolitiikassa on tapahtunut selvä parannus. Keskuspankit pyrkivät ennen kriisiä ensisijaisesti pitämään valuutan arvon vakaana, mutta nyt ne ovat keskittäneet huomionsa inflaatiotavoitteiden täyttämiseen.

Kansainvälisen valuuttarahaston Indonesialle, Thaimaalle ja Eteleä-Korealle järjestämät lainapaketit ja niihin liittyvät ehdot korkojen nostosta ja rahoitussektorin uudistamisesta ovat selvästi auttaneet, vaikka IMF:ää on arvosteltu huonoista neuvoista ennen ja jälkeen kriisin.

Toisaalta Malesian itsevaltias pääministeri Mahathir Mohamad kehuu omien talouslääkkeidensä olevan verrattomasti IMF:n neuvoja paremmat. Malesiassa viitattiin kintaalla IMF:lle, ja maan taloutta on vakautettu asettamalla pääomavirrat valvontaan.

Vetoapua viennistä

Onnistuneen talouspolitiikan lisäksi Kaakkois-Aasian käännettä parempaan on auttanut Yhdysvaltojen hyvä talouskasvu, varsinkin elektroniikkateollisuus on hyötynyt amerikkalaisten kulutusinnosta. Myös Japanin ja Euroopankin mahdollinen piristyminen ovat ainakin parantaneet mielialoja, jos ei muuta.

Samalla kriisimaiden keskinäinen kauppa on piristynyt. Tämä kauppa on alueen maille hyvin tärkeää. Toissa vuonna valuuttojen ja kysynnän romahdukset vaikeuttivat kauppaa suuresti, mikä puolestaan pahensi kriisiä maiden vientitulojen romahtaessa.

Nyt vientitulot ovat nousussa, tosin monissa maissa tuonti kasvaa vielä nopeammin, mutta kehitys on kuitenkin myönteistä. Myös vienti alueen ulkopuolelle on kasvanut, varsinkin elektroniikkateollisuudessa.

Ulkoisia uhkatekijöitä

Japanin talous on piristynyt huomattavasti tämän vuoden alkupuolella. Samalla jenin arvo on kuitenkin noussut dollariin nähden, mikä vaikeuttaa Japanin vientiä ja saattaa tukahduttaa Japanin nousun alkuunsa.

Dollarin lasku johtuu myös Yhdysvaltain talousnäkymien heikentymisestä. Yhdysvaltojen nousukauden päättyminen voi tuoda pilviä Kaakkois-Aasian maiden ylle, jos vienti Amerikkaan alkaa heiketä. Samalla Yhdysvaltain pörssikuplan puhkeamisella saattaisi olla arvaamattomia seurauksia.

Kiinan tuleva talouskehitys on epävarmaa. Economistissa arveltiin tylysti, että kriisin sijasta tulossa näyttää olevan hidas taloudellinen luhistuminen. Kiinan merkitys alueelle on suuri, ja yuanin devalvaatio saattaisi ajaa kaikki alueen maat uuteen kierteeseen.

Vielä pahempaa alueen orastavalle talouskasvulle tekisi levottomuuksien alkaminen Kiinan sisällä tai aseellinen selkkaus Kiinan ja Taiwanin välillä. Alueella on vielä toinenkin sotilaallinen levottomuustekijä, nimittäin Pohjois-Korea, jonka aikeista ei kenelläkään voi olla varmuuutta.

Kriisistä selvittiin, mutta entäs sitten?

Maiden suurin ongelma on edelleen rakenteellisten uudistusten puute. Komeita esityksiä uudistuksista on tehty ja kansainvälisiä luotonantajia miellyttäviä puheita on pidetty, mutta tekoja on ollut varsin vähän. Pankkien valvontaa on jossain määrin parannettu ja pahiten päällekaatuneet pankkisotkut selvitetty, mutta esimerkiksi ulkomaista kilpailua ei ole rahamarkkinoille saatu kunnolla aikaiseksi.

Pankkisektori on alueen Akilleen kantapää. Tiikereiden taloudet kasvoivat vuosikymmenen alussa niin nopeasti, että rahamarkkinat eivät kyenneet hallitusti seuraamaan perässä. Jos kasvu kiihtyy taas, tulee roskaluottojen ja skandaalien rasittamille pankeille vaikeuksia lainata rahaa sitä tarvitseville yrityksille.

Monissa alueen maissa konkurssilainsäädäntö pitäisi remontoida, ja samalla saada rakennettua kunnollinen rahamarkkinoiden valvontajärjestelmä estämään roskalainojen myöntäminen. Singapore, Filippiinit ja tavallaan myös Malesia selvisivät kriisistä paremmin juuri pankkien paremman valvonnan ansiosta.

Maissa pitäisi myös korkeiden virkamiesten ja politiikkojen sotkeutuminen liiketoimintaan saada kuriin tai ainakin avoimeksi. Maiden tulevaisuuden kannalta olisi myös tärkeää sijoittaa enemmän työntekijöiden ja kansalaisten koulutukseeen ja peruspalveluihin. Tiikereiden on haettava kasvuaan tulevaisuudessa yhä enemmän tuottavuuden parantamisesta ja tuotantoresurssien käytön tehostamisesta.

HEIKKI JANTUNEN
3.9.1999