Viikon pelidemo: Driver



Tämän kesän autopelit ovat siirtyneet maaseudulta kaupunkiin. Reflections-pelitalon kehittelemä ja julkaisema upouusi autopeli, Driver on sekoitus Grand Theft Autoa ja Midtown Madnessiä.


Driverin pelaaja on undercover-poliisi Tanner, joka soluttautuu rikollisjärjestöihin autokuskina.

Kun jengi suunnittelee keikkaa, lähtee Tanner kuskiksi, jos siitä vain maksetaan kunnolla. Tanner kuljettaa kyytiläisiään pitkin Amerikan suurimpia kaupunkeja, kuten New York, Los Angeles, San Francisco sekä Miami. Poliiseja pakoon yritetään kaasutella erilaisilla 70-luvun muskelimenijöillä.

Demossa on vain yksi tehtävä täydellisen pelin 40:stä tehtävästä. Demon tehtävässä yritetään karkottaa kintereillä ajava poliisipartio minuutin aikana. Sekä pelaaja että poliisit lähtevät miamilaisesta parkkihallista peräkkäin ja pelaaja yrittää eksyttää poliisit parhaiden taitojensa mukaan.

Poliisit roikkuvat takapuskurissa kiinni, eikä heitä ole helppo karistaa kannoilta. Lähes kaikista osumista pelaajan auto vaurioituu, eikä se kestä loputtomiin kolarointia. Kun autoa kohtelee tarpeeksi kaltoin, se hajoaa ja peli on pelattu.


Peltiä ryttyyn, lokasuojaa lyttyyn

Miamin kaduilla voi ajella vapaasti, eikä aina tarvitse ajella katuja pitkin. Pelissä voi kaahata myös pientareilla, keskikorokkeilla ja jalkakäytävillä.

Kaupunki elää oikean kaupungin tavalla. Kaduilla on koko ajan liikennettä, liikennevalot toimivat ja autot kulkevat niiden mukaan. Väärään suuntaan ajettaessa muut autoilijat yrittävät väistellä pelaajaa ja pysähtyvät jos on tarpeen.

Väistämättä myös ajovirheitä sattuu. Autot menevät näyttävästi kasaan ja osumien myötä lommoja syntyy. Myös muiden tielläliikkujien kulkuneuvot kolhiintuvat ja lentelevät osuman voimasta. Poliisiautotkin muuttavat muotoaan ja voivat hajota kesken takaa-ajon. Autojen kaato, niin oman kuin poliisinkin, onnistuu pienellä harjoittelulla.

Kaikki rekvisiitta, puita ja tolppia lukuunottamatta, lentelevät osumasta. On hurjan näköistä katsella taustapeilistä kujalla lenteleviä tynnyreitä, roskiksia, puomeja ja muuta roinaa.

Poliisit osaavat koukkia liikenteen seassa ja väistellä esteitä. Koko takaa-ajon ajan poliisit huutelevat radioon takaa-ajon edistymisestä ja tekevät myös tiesulkuja saadakseen pelaajan satimeen.


Grafiikka hienoa ja pikkutarkkaa

Yksi parhaimmista efekteistä pelissä on auton vaurioiden mallinnus. Myös päin aurinkoa ajettaessa maisema muuttuu vaaleaksi ja ajo vaikeutuu auringon häikäisystä. Pieni, mutta kokonaisuuteen vaikuttava yksityiskohta.

Ennen pelin käynnistystä voidaan grafiikka-asetuksia muuttaa käynnistä -valikosta löytyvällä Driver configuration -ohjelmalla. Ohjelmalla valitaan pelissä käytettävä 3D-kiihdytin, resoluutio 320x240 ja 1600x1200 väliltä, sekä käytetäänkö 16- vai 32-bittisiä värejä.

Toimivat säädöt tallennetaan pelin muistiin. Säätöjä ei voi tallentaa ilman testausta. Tämä on järkevä järjestys, eikä peliä siten tarvitse turhaan yrittää käynnistää toimimattomilla asetuksilla. 512x384 tarkkuudella saa jonkinlaisen käsityksen pelin grafiikasta, mutta vasta paremmilla tarkkuuksilla pääsee näkemään koko totuuden.

Lisää grafiikansäätö mahdollisuuksia löytyy pelin asetuksista, mm. auton heijastukset, savu, sumu, autojen valot ja renkaanjäljet. Myös kolme pikavalintaa löytyy grafiikan tasolle, eli matala, normaali ja korkea.

Äänet pelissä ovat kohdallaan. Moottorit murisevat uskottavasti. Poliisien keskustelut kuuluvat taka-alalta, kuten radiopuhelinkeskustelut yleensä. Kolarien ja muiden osumien äänet, sekä vastaantulijoiden torvet ja poliisisireenien ujellus, kruunaavat pelitunnelman.

Ajotuntuma pelissä hipoo täydellisyyttä. Peli ei ole vakavasti otettava simulaattori, kuin ei myöskään pelkkä lapa lattiassa -kaahauspeli. Auton hallittavuus varsinkin sivuluisuissa on sopivan letkeää, mutta silti hallittavaa.

Käsijarrulla voidaan tehdä äkkinäisiäkin suunnanmuutoksia auton hallintaa silti menettämättä. Kolhut eivät tunnu vaikuttavan ajettavuuteen Midtown Madnessin tavoin.

Demossa ohjataan vain näppäimistöllä ja näppäimet voidaan vaihtaa itselle sopiviksi. Täydellistä peliä voidaan ohjata näppäimistön lisäksi ainakin rattiohjaimella, myös Force Feedback -ratilla. Tuskin pelin ohjaamiseen muut ohjaimet sopivatkaan.

Laitteistoksi suositellaan minimissään P166, 32 Mb RAM, Win 95, 3D-kortti. Minimisuositus laitteistolle tuntuu turhan vaatimattomalta. Itse en saanut demoa käynnistymään Atin 3D Charger-kortilla, joten paremmin tuetulla kortilla (TNT, VooDoo, Viper) pelin voi saada pyörimään.

Vinkiksi asetuksista: jos Driver configuration -ohjelman 3D Device-ikkuna on tyhjä, ei peliä voida käynnistää käytössä olevalla näytönohjaimella.

Demo on testattu P3 450 Mhz, 128 Mb RAM, VooDoo3 3000, Win 98. Tällä myllyllä peli pyöri 1024x768 resoluutiolla ja kaikilla herkuilla sangen jouhevasti.

Täydellinen peli on tuskin vielä kaupoissa, julkaisupäivämäärä on ennustettu syyskuun puolivälin paikkeille.

Driver on yksi hyvä syy lisää päivittää ainakin näytönohjain 3D-aikaan, jos itse mikron päivitystä pystyy vielä pitkittämään.

MIKA KULMALA
3.9.1999


AJASSA -SIVULLE