Puolustusulottuvuus: EU hankkii kättä pitempää

Kosovon kriisi, jossa EU:lle jäi jälleen kerran sivustakatsojan ja jälleenrakennuksen rahoittajan rooli, on antanut lisää ponttaa vaatimuksille tehokkaammasta, NATO:sta ja Yhdysvalloista riippumattomasta toimintakyvystä.

Uusia mahdollisuuksia loi keväällä voimaan astunut Amsterdamin sopimus. Suomi ja Ruotsi ajoivat sopimustekstiin yhteisen ehdotuksen, jonka mukaan EU voi antaa tehtäviä Länsi-Euroopan unionille WEU:lle kriisinhallinta-, pelastus- ja rauhanturvatoiminnassa.

Kölnin huippukokous kesäkuussa lähti kuitenkin uudelle linjalle. EU-johtajat päättivät alkaa selvittää, miten EU voisi ottaa itse hoitaakseen nämä WEU:n ns. Petersbergin tehtävät.

Kölnissä hahmoteltiin jo mallia, miten EU voisi tehdä päätöksiä kriisinhallinnasta. Saariselän kokouksessa jatketaan, ja Helsingin huippukokous joulukuussa vetää syksyn mittaan tehdyt keskustelut yhteen.

Sotilaallista asiantuntemusta tarvitaan

Esillä on Kölnissä esitetty ehdotus perustaa EU:lle uusi, pysyvä poliittinen turvallisuuskomitea. Tämän yhteyteen tulisi lisäksi neuvoa-antava sotilaallinen komitea sekä esikunta.

Yksi mahdollisuus on siirtää näitä rakenteita WEU:n puolelta - WEU:lla on sihteeristön lisäksi suunnitteluyksikkö ja satelliittivalvontakeskus. Näiden olisi pelattava yhteen EU:n uuden ulkopoliittisen edustajan kanssa.

NATO:n pääsihteeri Javier Solana siirtyy EU:n uuteen virkaan syksyn aikana. Saariselän kokoukseen tarkkailijana osallistuva Solana saa tuekseen uuden analyysi- ja seurantayksikön, jonka on toimittava yhteistyössä mahdollisten uusien komiteoiden kanssa.

Kölnissä ajateltiin, että valmista tulisi ensi vuoden loppuun mennessä, mutta kesän aikana monet maat ovat toivoneet ripeämpää edistymistä. Erityisesti Ranska on toivonut päätöksiä jo ennen Helsingin kokousta.

Jo nyt on päätetty, että EU-maiden puolustusministerit kutsutaan mukaan EU:n ulkoministerikokoukseen marraskuussa. Näitä yhteiskokouksia tarvittaneen jatkossa säännöllisesti.

Yhteiskokouksessa on määrä käsitellä niitä voimavaroja joita EU voisi kriisinhallintatoimissaan käyttää; joukkoja, tiedustelu- ja suunnitteluvälineitä.

WEU saattaa taas kutistua paperiorganisaatioksi. WEU:n jäsenten keskinäinen turvallisuustakuu, artikla 5, on jopa tiukempi kuin Naton, mutta käytännössä sillä ei ole ollut merkitystä, sillä WEU:lla ei ole omia sotilaallisia voimavaroja.

Turvallisuustakuu on kuitenkin estänyt NATO:n ulkopuolisia EU-maita liittymästä WEU:hun täysjäseniksi - Suomi, Ruotsi, Itävalta ja Irlanti ovat tarkkailijajäseniä WEU:ssa. Myös Tanska on pysytellyt WEU:n tarkkailijana, vaikka se kuuluukin NATO:on. Se on myös estänyt hankkeet WEU:n sulauttamiseksi EU:hun.

Poliittisia ongelmia

Täysin kitkatta ei EU:n toimintakyvyn tehostaminen kuitenkaan suju. Ruotsissa vasemmistopuolue ja vihreät kavahtivat Kölnissä laadittuja suunnitelmia, ja uhkasivat vetää tukensa sosiaalidemokraattiselta vähemmistöhallitukselta, jos se lähtee mukaan EU:n militarisointiin.

Ruotsi edellyttää nyt, että EU toimii vain siinä tapauksessa että toimille on YK:n mandaatti. Muille taas riittäisi, että toimitaan YK:n peruskirjan hengessä, etteivät turvallisuusneuvoston suurvaltariidat estäisi EU:ta toimimasta.

Tanskassa taas vierastetaan eurooppalaista puolustusulottuvuutta, koska maalla on varauma Maastrichtin sopimukseen, jossa yhteisen puolustuksen mahdollisuus mainitaan.

Tanska neuvotteli itselleen Maastrichtin sopimukseen neljä varaumaa, kun tanskalaiset torjuivat Maastrichtin sopimuksen kansanäänestyksessä 1992. Näiden purkaminen vaatisi Tanskassa uuden kansanäänestyksen.

STT-IA
4.9.1999