Lundh kiirehtii alakohtaisten ongelmien purkua

Koroma: Kaikkien sitouduttava tupoyritykseen

Työnantajat eivät hänen mukaansa lähde neuvotteluihin keskitetystä ratkaisusta ilman riittäviä takeita siitä, että kaikilla aloilla on periaatteellinen valmius myös päästä sopimukseen.

Koroma esitti näkemyksensä Teollisuuden palkansaajien neuvottelukunnan sopimuspoliittisessa seminaarissa Helsingissä keskiviikkona.

Sekä Koroma että neuvottelukuntaa johtava Metallityöväen liiton puheenjohtaja Per-Erik Lundh (sd.) tyrmäsivät työmarkkinakentän jakautumisen tupossa oleviin ja sen ulkopuolelle jättäytyviin aloihin.

- Enää ei voida tehdä kaksia sopimuksia, jolloin toisten alojen palkansaajien paastotessa toiset voisivat lihoa, Koroma kuvaili.

Teollisuusliittojen neuvottelukunta julkisti seminaarissa yksimielisen tupoa puoltavan kannanottonsa. Siinä patistetaan työnantajia tosimielessä neuvotteluihin, jotta ilmapiiriä rassaavat ns. alakohtaiset ongelmat saataisiin putsattua ennen syksyn neuvottelukierroksen alkua.

Vastuuntuntoa

Käytännössä tähän on aikaa noin kuukausi. Lundh uskoo vastuuntuntoa löytyvän niin paljon, että ongelmat ovat tässä ajassa pysyvästi raivattavissa pois.

- Meidän on pyrittävä määrätietoisesti huolehtimaan siitä, että emme itse työmarkkinoilla tuhoa Suomen kohtalaisen hyvää kilpailuasemaa.

Koroman mukaan pöydänputsaus edellyttäisi lähentymistä molemmin puolin.
- Jos kynnys asetetaan kovin korkealle, se viestii enemmän haluttomuudesta ratkaista kiistakysymys kuin halusta löytää se.

Koromalla oli erityisterveisiä mm. lomautusturvasta Metsäteollisuuden kanssa kiistelevän, kohti liittokierrosta suuntaavan Paperiliiton suuntaan. Työmarkkinoillakin on hyväksyttävä demokraattisessa järjestyksessä syntynyt lainsäädäntö - myös työnantajan lomautusoikeus.

Teollisuuden palkansaajien neuvottelukunta edustaa 680 000:ta SAK:laista, STTK:laista ja akavalaista palkansaajaa. Kannanoton hyväksyi siis myös SAK:lainen mahtiliitto Paperiliitto.

Lundh: Liittokierros uhka kolmikannalle

Lundh piti syksyn kierroksen marssijärjestystä selvänä.
- Ensin neuvotellaan tulopoliittisen sopimuksen pohjalta, löytyykö työnantajilta ja valtiovallalta tarpeeksi tahtoa neuvottelutulokseen, jonka raamien sisällä kaikki alat voisivat olla mukana.

Liittokierrokselle joutuminen tietäisi inflaatiopaineita ja mitä luultavimmin myös työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen välisen kolmikantaisen yhteistyön rakoilua. Lundh varoitti, että tämä veisi työmarkkinaosapuolia sivuun mm. veropoliittisten linjausten ja työlainsäädännön valmistelusta.

Sekä Lundh että Koroma nostaisivat työllisyyden sopimuksen keskeiseksi asiaksi. Koroman mukaan ratkaisun on sopimuksen muodosta riippumatta oltava myös maltillinen. Viime tupot ovat tukevoittaneet palkansaajien ostovoimaa selvästi tupotavoitteita enemmän.

Toisaalta teollisuuden keskimääräinen tuottavuus on kasvanut viime ajat vain sähkö- ja elektroniikkateollisuuden ansiosta. Ilman niitä tuottavuus olisi jopa hieman heikentynyt. Koroma oli myös huolissaan neuvottelupöytään tulossa olevien listojen venymisestä. Kokemukset puoltaisivat vain muutamaan laadulliseen kysymykseen keskittymistä.

Tupo EMU-malliin

Ylijohtaja Martti Hetemäki valtiovarainministeriöstä piti palkkamalttia nyt jopa tärkeämpänä kuin edellisiä tupoja solmittaessa vuosina 1995 ja 1997. Jos työllisyyskehitys jatkuu nykylinjalla, meillä törmätään ennen pitkää työvoimakapeikkoihin.

Palkkavirheiden oikaiseminen taas on yhä vaikeampaa.
- EMU on hyvä renki, mutta kova isäntä.

Myös johtaja Jukka Pekkarinen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta katsoi, että tupoa tarvitaan yhä: EMU-sopeutuminen on vielä kesken ja luottamus alhaisen inflaation säilymiseen heikko.

Tupon nykymalli kaipaisi kuitenkin remonttia. Molemmat hahmottelivat uudentyyppistä EMU-oloihin istuvaa sopimusrakennetta. Se koostuisi matalasta yleiskorotuksesta ja nykyistä suuremmista ala- ja yrityskohtaisista joustavista palkanosista.

Hetemäki täydentäisi mallia veroalella. Se tukisi työllisyyttä ja antaisi ostovoimaa niillekin aloille, joilta ei irtoa tulospalkkaa.

Ay-liike on pitkin vuotta moukaroinut yritysjohtajien optioita, ja mm. Lundh arvioi puheenvuorossaan kolmikannan olevan paras keino saada yritysjohtajat "optiohurjasteluineen" kuriin.

Hetemäki uskaltautui puolustamaan optioita "tulonsiirtoina Yhdysvalloista suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle". Hetemäki laskeskeli, että reilu puolet optioista ohjautuu lopulta verottajalle ja sitä kautta julkiselle sektorille. Optioiden vaihtoehtona ovat käytännössä suuret osingot, joita taas verotetaan lievemmin.

STT-IA
8.9.1999