A. Nenäkäs

3.9.1999

Ajetaanko Zyskowitzilla vai Moskowitzilla?

Kannustimet ja ponnistimet vaihtelevat kuitenkin aseman mukaisesti. Toisia kannustetaan kauhalla ja toisia lusikalla tahi sirottimella. Naapurin kohdalle osui ihan mahtava hiukkaskiihdytinkannustin. Hiukkasen se kannustaa ja naapuri taas kiihtyy.

Isoille herroille on keksitty herrasluokan kannustimet. Työsuhdekulkupelinä on Zyskowitzi, ja isoherra saa optiopalkkaa, ja tutkimusten mukaan yhtiön osakekurssikin kääntyy tästä syystä ylämäkeen. Nuorempaa Vennamoakin soneroitiin vajaan viiden miljoonan markan kurssivoitolla, jota ei tosin kannata kadehtia, kun Puute-Pekka on kotiuttanut siitä vasta vajaan kolmasosan.

Huonommin menee pienherroilla, jotka joutuvat ajamaan Moskowitzilla. Vero viedään joka pennistä ja Puron eläkekomitea riistää viimeisetkin eläkkeet ja kannustimet. Tavalliselle raatajalle kun antaa kannustavaa palkkaa, niin johan siitä selvityksen mukaan osakepotti romahtaa tyystin makulatuuriksi ja yritteliäs pienosakas kelpaa enää jätepaperipankkiinkin (ent. KOP) vain pientallettajaksi.

Se on vähän niin kuin tämä Nenäkkäänkin sukukalleuksista sikiävä elimelliseen perintöön kuuluva karttuva tili sonniosuuskunnan spermapankissa. Panot ja otot menee vaimon tilille, eikä sijoituksesta saa korkoa puhumattakaan siitä, että tuloksena syntyisi edes lasta eikä...

Tämä politiikan puolella vaikuttava Zyskowitzi on puolestaan vuosikausia puhunut siitä, että työn tekemisen tulee aina olla kannustavaa. Ainakin tulisi sillä paremmin pärjätä kuin kokonaan loisimalla.

Mitä paitsi kaikki ahnehtivat nykyään jo heti valmistuttuaan eläkeputkeen paitsi muuan päätoimittaja, joka ei halua nimeään julkisuuteen ja on aina samassa työputkessa. Mielenterveyskin on mennyt niin heikoksi, ettei kestä kuulla hoitoonohjauksesta sanaakaan ja untakin näkee ainoastaan ilokaasusta.

Tällaiset eläke- ja muut putket on Puron ylikomitea ajatellut tukkia taannehtivasti niin, että meitä erään päätoimittajan kanssa yhdistää se, ettei meistä pääse kumpikaan ikinä eläkkeelle. Minulla ei riitä työvuosia, kun en ehdi tuntilappuja täytellä. Takautuvasti eivät sosiaalitantat kortistossa edes lue tikkukirjaimilla laatimia lappujani.

Päätoimittaja taas ei selviä eläkkeelle, koska hän ei pidä selviytymisyrityksiäkään mitenkään elimellisen tärkeinä.

Elämähän on muutenkin pelkkää elämysmatkaa.

Toista se on naapurissa, jossa asuu ja vaikuttaa muuan ammattilaskelmoitsija. Hän laski nykyistä ja tulevaa ansio- ja eläketurvaansa oikein tietokoneen kanssa ja kahteen kertaan.

Kaverille tuli täydellinen auringonpimennys päähän, kun kone tiesi, että kun äijä raataa vielä muutamia vuosikymmeniä ja peräti kolmanteen ammattiin uudelleenkoulutettuna, niin eläkepalkkaa kertyy hutu-huttunaan niin, että liki 100-vuotiaana elinkorkoa ja eläkettä maksetaan kokonaista 15 penniä päivässä enemmmän, kun vaikkapa jos lopettaa työnteon ajoissa eli heti.

Takautuvasti kun eivät enää anna tehdä tätäkään.

Kannustautui kaveri kiireesti ainoan jäljellä olevan aistinsa varassa eläkkeelle, enkä ihmettele ollenkaan miksi. Ei kuulemma kahden penniin tuntipalkka paljon kannusta.

A. NENÄKÄS

Kirjoittaja on eläkeasiantuntija(kin), joka jaksaa edelleen raataa työelämässä kartuttaen kertymäänsä mahdollisesti jopa 16 penniä tunnilta, mitä paitsi on pakko kirjoittaa tähän lehteen helvetin huonoja pakinoita, että tulee edes jotenkin toimeen.