Venäjän viennissä kilpaillaan myös tavaran jakelussa



Tavaran jakelusta on muodostunut tuoreen tutkimuksen mukaan erittäin merkittävä kilpailukeino Venäjän vientikaupassa. Venäjän jakelujärjestelmiin liittyy edelleen monia sellaisia piirteitä, jotka poikkeavat selvästi länsimaissa totutuista käytännöistä ja malleista.


Turun kauppakorkeakoulun Yritystoiminnan tutkimus- ja koulutuskeskuksen tutkija Kirsi Ruohonen on selvittänyt Venäjän elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden jakelua Venäjän vientiä harjoittavien yritysten näkökulmasta.

Tutkija muistuttaa, että Neuvostoliitossa elintarvike- ja kulutustavarasektorin asema oli toissijainen raskaaseen teollisuuteen ja asevarusteluun nähden.

Neuvostojärjestelmän purkautuessa jakelu vanhassa muodossaan lakkasi toimimasta. Koska maassa ei ole 1920-luvun jälkeen ollut yritysmuotoista tukkukauppaa tai jakelua, oli tilanne Venäjän kaupan alkuvuosina selkiintymätön.

- Järjestäytyneeseen jakeluun ja selkeään tukkukaupan rakenteeseen tottuneelta länsimaiselta viejältä vaadittiin melkoista asennemuutosta näille markkinoille lähdettäessä. Alkuvaiheessa kaupankäyntiin liittyi eräitä melko omintakeisia piirteitä.

- Venäjän vienti alkoi vetää, kun nahkatakkiin pukeutunut, yrityksen tuotteista kiinnostunut kielitaidoton venäläismies kaarsi pakettiautollaan ostoaikeissa tehtaan portille ja tarjosi maksuksi valuuttaa suoraan muovikassista, sanoo Ruohonen.


Jakelu Moskova-keskeistä

Maahantuonti ja tukkukauppa ovat nyt keskittyneet Moskovaan. Suuret maahantuojat ja tukkukauppiaat tuovat tavaraa maahan konttimäärin ja myyvät sitä varastoistaan lavoittain Venäjän alueiden pienemmille tukkuyrityksille.

Jakelujärjestelmän sisäiset alueelliset erot ovat valtavia. Venäjän muut alueet seuraavat kehityksessä kaukana Moskovan jäljessä.

- Järjestelmään liittyy edelleen monia erityispiirteitä, kuten torikaupan suuri osuus niin tukku- kuin vähittäiskaupassakin, kioskikaupan keskeinen asema, vähittäiskauppaketjujen ja keskiluokalle tarkoitettujen vähittäisjakelukanavien kehittymättömyys ja varastomahdollisuuksien heikkous, arvioi tutkija.

- Lisäksi ostaja haluaisi itse hoitaa kauppatavaran kuljetukset. Venäläistä järjestelmää voikin osuvammin nimittää nouto- kuin jakelujärjestelmäksi.


Vienti jatkuu kriisistä huolimatta

Tutkija arvelee, että kriisistä huolimatta vienti Venäjälle jatkuu, vaikkakin pienentynein volyymein.
- Ruplan devalvoitumisen jälkeen paikallinen valmistus toisin vaikuttaisi edulliselta vaihtoehdolta.

- Ne länsimaiset yritykset, jotka ovat investoineet valmistukseen Venäjällä saavat markkinoilla merkittävän edun siitä, että voivat hyödyntää paikallisia tuotannontekijöitä paikalliseen hintatasoon ja välttää korkeat tuontitullimaksut.

- Toisaalta paikalliseen tuotantotoimintaan liittyvät riskit ovat niin suuret, että moni yritys pitäytyy viennissä etenkin, kun tulevaisuuden kehitysnäkymät eivät lupaa nopeaa muutosta tilanteeseen, varoittelee Ruohonen.

Hän muistuttaa myös Suomen maantieteellisen aseman merkityksestä.
- Se on suhteessa muihin viejämaihin pysyvä etu, jota eivät talouskriisit pysty horjuttamaan.

STT-IA
3.9.1999


TALOUS -SIVULLE