 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Paljastuskirja Neuvostoliiton biologisista aseista
Tiedemaailman lehti New Scientist arvioi kirja-arvostelussaan, että Biohazard-kirjan tietoja yksityiskohtaisempaa valaistusta Neuvostoliiton biologisesta sodankäynnistä voisi saada vain Moskovan, Washingtonin ja Lontoon kassakaapeissa olevista salaisista asiakirjoista.Neuvostoliiton biologisen sodankäyntiohjelman kakkosmies eversti Kanatian Alibekov sai talvella 1988 määräyksen saapua puolustusministeriöön Moskovaan. Ministeriössä everstille kerrottiin, että mannertenvälisiin SS-18-ohjuksiin oli päätetty ryhtyä sijoittamaan biologisia aseita. Alibekovilta kysyttiin, kuinka pian uudet aseet voitaisiin saada toimintavalmiiksi. Kanatian Alibekov tuumiskeli ja teki muutamia laskelmia lehtiöönsä: SS-18-ohjuksissa oli kussakin kymmenen taistelukärkeä, niihin voitiin sijoittaa yhteensä ainakin 400 kiloa kuivattuja pernaruttobakteereja. Pikaisten laskelmien tuloksena Alibekov ilmoitti, että ensimmäiset ohjukset olisivat toimintavalmiina 10-14 päivän kuluttua.
Sata kiloa pernaruttoaSata kiloa pernaruttoa voisi tappaa jopa kolme miljoonaa ihmistä tiheään asutetulla suurkaupunkialueella.Kanatian Alibekov ei saanut koskaan tietää, mitä kaupunkeja vastaan ohjuksia aiottiin käyttää. Myöhemmissä tapaamisissa vaihtoehtoina mainittiin New York, Los Angeles, Seattle ja Chicago, Alibekov kirjoittaa vasta ilmestyneessä kirjassaan. Kaikki tämä tuntui kuitenkin teoreettiselta ja abstraktilta. Alibekovin suurimpana huolena oli, kuinka saada neuvostoaseet toimimaan niin, että ne pystyisivät hoitamaan annetut tehtävät. Käyntiä puolustusministeriössä Alibekov kuvaa Yhdysvalloissa ilmestyneessä kirjassa Biohazard (Biologinen uhka). Nyttemmin Ken Alibek -nimeä käyttävä Alibekov siirtyi Yhdysvaltoihin 1992. Biohazard-kirjan hän on kirjoittanut yhdessä Stephen Handelmannin kanssa, joka oli aiemmin kanadalaisen Toronto Star -lehden Moskovan-kirjeenvaihtaja.
Asekehittelyä sopimuksesta huolimattaTiedemaailman lehti New Scientist arvioi kirja-arvostelussaan, että Biohazard-kirjan tietoja yksityiskohtaisempaa valaistusta Neuvostoliiton biologisesta sodankäynnistä voisi saada vain Moskovan, Washingtonin ja Lontoon kassakaapeissa olevista salaisista asiakirjoista.Alibekov aloitti työskentelyn Neuvostoliiton biologisessa aseohjelmassa vuonna 1975. Kokeet biologisilla aseilla alkoivat hänen mukaansa Neuvostoliitossa jo 1920-luvulla. Kylmän sodan päivinä ohjelma sai uutta vauhtia, vaikka Neuvostoliitto oli allekirjoittanut 1972 kansainvälisen sopimuksen, joka kieltää biologisten aseiden kehittämisen, käytön ja varastoinnin. Kolme vuotta aiemmin oli Yhdysvaltojen silloinen presidentti Richard Nixon ilmoittanut, että amerikkalaiset lopettavat yksipuolisesti biologisen aseohjelmansa. Useilla tahoilla tosin todettiin, että Yhdysvalloilla oli jo entuudestaan yllin kyllin tavanomaisia ja kemiallisia aseita samoin kuin ydinaseita. - Neuvostoliiton laaja biologisten aseiden kehittämisohjelma, josta käytettiin nimeä Biopreparaatti, käynnistyi 1973. Pidimme sitä omana Manhattan-projektinamme, Alibekov kirjoittaa viitaten amerikkalaisten salaiseen ydinaseohjelmaan toisen maailmansodan ajoilta. Biopreparaatin parissa työskenteli sen loppuaikoina 1980-luvun lopussa 60 000 ihmistä.
- Amerikkalaisilla oli vain kaksi pernaruttospesialistia, kirjoittaa Alibekov, joka vieraili itse Yhdysvalloissa 1991 maiden keskinäisen tarkastussopimuksen nojalla.
Erilaisia biologisia aseitaBiologiset aseet ovat mikro-organismeja, bakteereita tai viruksia jotka tunkeutuvat ruumiiseen. Ne voivat tappaa suuria ihmismääriä eikä niiden vaikutus rajoitu yhdelle alueelle.Biologisia aseita on periaatteessa kahta tyyppiä, tarttuvia ja ei-tarttuvia. Pernarutto ei tartu, kun taas esimerkiksi isorokko tarttuu ja leviää nopeasti. Neuvostoliiton laboratorioissa kehitettiin Alibekovin mukaan myös rutto, joka oli vaarallisempi kuin paiserutto, joka keskiajalla surmasi neljäsosan Euroopan väestöstä. - Isorutto varastoitiin maanalaisiin bunkkereihin. Olimme kehittämässä myös uuden biologisen aseen prototyyppiä, joka perustui harvinaiseen Marburg-virukseen, Ebola-viruksen sukulaiseen.
300 hankettaBiopreparaatin 5-vuotissuunnitelmaan kuului lähes 300 hanketta 1985-90. Silloinen johtaja Mihail Gorbatshov antoi auliisti varoja, yli miljardi dollaria eli lähes kuusi miljardia markkaa, biologisiin aseisiin ja Alibekovin mukaan Neuvostoliitto pääsi Yhdysvaltojen tasalle biologisten aseiden kehittämisessä.Läntisistä tiedustelulähteistä kerrottiin jo pitkän aikaa sitten, että Sverdlovskin kaupungissa 1979 sattuneet salaperäiset kuolemantapaukset aiheutuivat Biopreparaatin tehtaasta lähtöisin olevasta pernarutosta. Alibekovin mukaan 105 ihmistä sai surmansa, kun joku tehtaan työntekijöistä unohti vaihtaa erään ilmatiivisteen. Presidentti Boris Jeltsin on antanut määräyksen biologisen aseohjelman lopettamisesta. Alibekov pelkää kuitenkin, että ohjelmaa saatetaan jatkaa, vaikkakin aiempaa pienempänä. Alibekov kyselee myös, mitä tekevät nykyisin kaikki ne lukuisat venäläiset biologit, jotka aiemmin työskentelivät ohjelmassa. Biologiset aseet saattavat nykyisin olla jo aiempaa suurempi vaara, koska niiden valmistus on suhteellisen halpaa, valmistivatpa niitä sitten terroristiryhmät tai Irakin ja Pohjois-Korean kaltaiset valtiot, joilla epäillään olevan biologisia aseita.
STT-IKK |
ULKOMAAT-SIVULLE