A. Nenäkäs

30.7.1999

Kuurona on paha olla

Minulla on - kuulemma - hyvä onni, koska olen vain puolikuuro. Kun ihminen on puoliksi kuuro eikä kuule toisella korvalla yhtään mitään, hän on 25 %:n invalidi. Yksi korva vastaa siten neljäsosaa arvioidusta työkyvystä, mutta kaksi korvaa on yhteensä yli 50 %, joten tässäkään suhteessa korvat eivät ole keskenään tasa-arvoisia.

Puolikuuroja ei oteta helposti töihin. Monet ammatit on meiltä kokonaan tai osaksi estetty, vaikka ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ei niin käsketä. Niinpä esimerkiksi kuuroja puhelunvälittäjiä ja äänitarkkailijoita on harvassa ja työsään kuuroutuvien tilalle ei enää oteta uusia.

Sen sijaan kuuroja diskjockeyta on rutosti. Siksi he soittavat huonoja levyjä, mutta aina kovaa. Työssään kuuroutuneiden levynhävittäjien tilalle otetaan aina jo valmiiksi kuuroja uusia metelimaakareita.

Koska minusta tuli kuuro, vaimoni soitti lääkärille. Ja koska erikoislääkärit Eksymä-Sillman ja Häivä-Mällinen eivät hoida kuuroja, minulle luvattiin soittaa myöhemmin, josko joku konitohtori katsoisi korvaani ruokatunnilla. Varmistaakseen, että tämä tapahtuu, ne ottivat ylös minun puhelinnumeroni ja lupasivat soittaa.

Myöhemmin ne pakenevat vastuutaan sillä, että minä en muka vastaa puhelimeen. Enkä minä siihen voi vastatakaan, kun en edes kuule, että se soi. Tälläkin lailla ne panevat puhelinyhtiön syyksi sen, että tilapäiskuurosta tuli kerta heitolla ikikuuro.

Ja jotta ihminen joutuisi oikein kärsimään, alkoi juuri sataa vettä. Sateessa minua ei niinkään haittaa ropina, jota en kuule, vaan se että kaikki ulkona olevat tavarat kastuvat. Kun siis pidän tässä kohtaa luovan tauon ja menen ulos tupakille, tapahtuu niin että kastuu minulta siinä takalisto.

Istu siinä sitten persmärkänä sadattelemassa etkä kuule edes omaa noitumistasi! Ja mukamasten vain 25 %:n invalidi...!

Siinähän sitä on vain istuttava, kun ylöskään ei ilkeä nousta. Muuten ne kaikki näkevät, että joku siinä seisoo hanuri märkänä ja alkavat puhua hänestä pahaa. Vastaile siinä sitten arvailemalla, kun et edes kuule, että kuka niistä nyt sanoi ja mitä.

Kun lääkäri ottaa minut vastaan vasta ruokatunnilla, niin luulen että se pani sen ajan tahallaan siihen kohti aamupäivää, kun sillä on jo valmiiksi verensokeri alhaalla ja se on vihainen. Mutta sen on turha kiukkuilla minulle, koska korva ei onneksi toimi.

Voihan se toisaalta olla niinkin, että sillä jäi eväät kotiin ja se ajatteli katsoa helsinkiläisen korvasta, josko siellä olisi korpitohtorille syötävää.

Meillä menee sen lääkärin kanssa melko varmasti tilit aika lailla tasan. Se pistää minua isolla piikillä korvaan - ja se sattuu ihan kamalasti. Minä taas huitaisen sitä luuvitosella silmän seutuville - ja silloin sitä sattuu vastaavasti kamalasti.

Tämän jälkeen me molemmat huudamme ja tilit ovat tasan.

Seuraavana aamuna sen sijaan minun korvani ei ole enää kipeä, mutta lääkärinpä silmä on vielä huomennakin musta. Ja vaikka se vaaleneekin aikanaan, niin niitä viittä hammasta ei enää laita paikalleen pirukaan.

Että tällä lailla se oikeus aina voittaa kuitenkin lopulta niin kuin sanotaan koulussa pienille lapsille ja vähän vanhemmille amerikkalaisissa elokuvissa.

Mutta minullehan se ei erikoisesti enää kuulu mitä niissä sanotaan, koska minä olen kuuro. Ja amerikkalaisista elokuvista minä en lue edes tekstiä.

Huomenna minut viedään invataksilla Yliopistolliseen Keskussairaalaan korjattavaksi. Se puolestaan johtuu siitä, että täällä mökkikorvessa ei ole kunnon käsikirurgia.

K---la kun leikkaa vaan vanhojen akkojen suonikohjuja ja se P---ri puolestaan on vaimoni mukaan erikoistunut lähinnä, hanureihin.

A. NENÄKÄS

(Kirjoittaja on kuuro, joka ei osaa kirjoittaa tähän oikeaa nimeään koska ei kuule, miten se lausutaan).